Välillä siirtämistä

Kun kaikkea en jaksa yhteen putkeen tehdä, niin välillä harrastin kasvien siirtämistä. Etupihalla on vanha kotkansiipisaniainen tehnyt itselleen paljon uusia lähtöjä. Otin niistä puolentusinaa ylös ja siirsin ne ison raidan alle.

Muuten on tässä pari päivää mennyt repiessä vuohenputkia pensasistutusten ympäriltä. Huomasin omenapuun alla niitä repiessäni, että ne kuolevat mustaksi muhjuksi, kun jättää ne naatit siihen auringonpaisteeseen. Eikä semmoisen kasan alta sitten nouse paljon mikään. Niinpä kokeilen nyt niin, että jätän vuohenputken naatit ympäröimään pensasta - jos ne vaikka tukahuttaisivat samalla uutta vuohenputkikasvustoa.

 

Saattaahan olla niinkin, että ensi vuonna vuohenputket taas rehottavat.

  

Kuvassa takana oleva vihreä on rehevästi kasvavaa vuohenputkea. Nyhtämistä kyllä piisaa!

PS: nyhtäminen ei auttanut yhtään - loppukesästä kaikkialla nyhdetyllä alueella rehotti vuohenputkea! Totaalinen peittäminen lienee ainoa konsti.

 

Kivikon kaivelua

Olen nyt siirtynyt kaivelemaan kivikon reunaa - siis sitä luonnonkivikkoa, johon pitäisi tulla kivikkokasveja ja muita kaunistuksia. Vuohenputket ovat työntäneet juurensa kivipaasien viereen oikein innolla. Siinä onkin puuhaa, kun koetan raivata kivikon reunat puhtaiksi vuohenputkesta. 
Keväämmällä jo aloitin perkaamalla  tämän kivikon laen: nyt siinä kiven päällä rönsyilee oikein kivasti mansikkaa. Mutta onpahan niin kuiva paikka mansikalle, ettei marjoista ole tietoakaan. Joku viikko sitten siirsin pari kotkansiipeä tämän kalliopaaden viereen pohjoisen puolelle. Itäpuolelle olen istuttanut seppelvarvun (kuvassa edessä).

Eteläpuolelta olen siirtänyt pari isoa kiveä pois ihan tämän kivikon edestä.

Rikkojen putsaamista riittää tämän kivikon luona - en ole vielä päässyt putsaten kiertämään ympäri koko kivikon.

Kivet riviin

Perennapenkin uusi reuna on nyt valmis. Kivet ovat kylläkin eri järjestyksessä kuin viime blokkauksessa, mutta ei se tahtia haittaa. Kuvan oikeassa laidassa näkyvät purppuratuomen rungot. Niiden ja rivireunuksen väliin jätin pienen polun.

Näissä reunuskivissä on monenlaista mölkeröä: viivallista, kerroksittain...

 sekoittunutta...

tasaisen harmaaata...

 pienemmistä kivistä koostuvaa (konglemeraatti)
keramiikkaiguaanien kera...

viirullista...

erikoisen väristä...

 

 pikkuinen hattupäinen...

pintamuotoja saaneet kivet...

 ... ja pinnaltaan pikkureikäinen kivi.

Lisää perennapenkkiä

Tänään saimme köijättyä oksarangat keskeltä pihaa hiukan sivummalle. Siitäpä aukeni uutta alaa heti perennojen keskusympyrän vierestä.

Koskapa kivenmurikoita oli jemmassa, aloin laittella niistä uutta, laajempaa reunusta perennoille. Aluksi hiemen kuokin pintaa ja yritin noukkia melkein kaikki vuohenputken juuret pois. Sitten laitoin märkiä sanomalehtiä ja niiden päälle uutta multaa. Sitten olikin jo vuorossa kivien pyörittely paikoilleen. Tältä näytti päivän työ:

Huomiseksi jää kivien viimeistely ja mullan kärrääminen.

Liian hieno

Taitaapi siitä kosteikosta tulla liian hieno. Pohjalle laitoinkin muovia, kun ei ollut sitä savea. Ihan tavallista pakkausmuovia, kaksinkerroin - ja melko pienen alan laitoin. Kuvassa muovi on pohjalla ja rukkaset mittakaavana.

Tältä  kosteikko näyttää ikään kuin ylhäältä kuvattuna:

 Tässä vaiheessa olin jo hiukan kastellut reunoja - niinpä rapakko alimpana heijastelee taivaan sineä.
Nyt jää vaan nähtäväksi, miten routa ja vesi ensi keväänä kohtelevat näitä minun kivireunuksia ja niiden takana makaavia multia. Taitaapi kasvien laittaminenkin jäädä ensi kevääseen.
  PS. Vuonna 2016 otin pois kuopan alle laittamani muovin, koska tämä kosteikko ei kesäisin toiminut kosteikkona. Se oli yleensä tyhjä. Kuoppa kerää vettä vain kevättulvapäivinä ja talvisin, jos sataa vettä. Kivet olivat pysyneet hyvin reunoilla. Heittelin pois pohjimmaisia kiviä. Pohjalle oli muodostunut humusta ja rikkakasveja.

Kosteikon koverrusta

Tontin reunalla on vanha ojanpohja, joka kerää keväällä vettä aika laajalta alalta. Ajattelin rakennella siitä jonkinlaisen kosteikon kasveille. Nyt kun on ollut satamatta, oja on aivan kuiva. Viime vuonna oli toisin.
Pari päivää tässä olen kaivanut ojan pohjaa ja laajentanut reunaa. Pohjalta tietenkin löytyi kiviä, juuria ja tiilenpalasia. Löytyipä yksi vanhanmallisen pullon suuosa: varmaankin entisen heinämiehen särkynyt maitopullo.

Teen pienen syvennyksen ojaan (kuvassa lapion kohdalle) ja siitä muutamia eritasoisia reunuksia nousemaan ylemmäs kohti pihan tasoa. Kuvassa on jo kaksi tasoa oikealla (niiden reunassa kiveystä). Kuvassa näkyy oikeassa yläkulmassa kivetty kumpare, jossa kasvaa purppuratuomi. Oja kulkee kuvassa vasemmasta yläkulmasta oikeaan alakulmaan. Olen istuttanut ojaan joitakin keltakurjenmiekkoja, joita sain naapurilta (näkyvät lapion takana). Syvennys on nyt noin puolisen metriä syvä. Toivottavasti oja ja kosteikko keräävät keväällä vettä oikein kunnolla. Pitäisi vaan saada jostain savea, jota laittaisin sinne syvennyksen pohjalle estämään liian nopean veden kuivumisen. Nyt sieltä pohjalta löytyy soraa.

Sadetta tuli

Vihdoinkin saatiin sadetta. Ei sentään sunnuntaina, kuten tiedotus lupaili, vaan maanantaina. Silloin sataa tihkutti melkein koko päivän. Kastuin kolmesti, mutta sainpahan laitettua penkkeihin viimeiset ostokset Varkaudesta: valkoista karpaattienkelloa, punapäivänkakkaraa, harjaneilikkaa ja kolme pikkupäivänliljaa.
Noita laitellessa en sentään kastunut kuin yhdesti, mutta jatkoin työtä kivikon luona. Aloin perata vuohenputkia pois kivikon reunasta, jotta saisin sinne pari kotkansiipeä. Etupihalla on laajeneva kasvusto kotkansiipisaniaista - siitä sain hyvät palat irti.
Oli tuo perkaaminen hirveetä hommaa: oli tuhottomasti vuohenputken juuria ja seassa puolenkymmentä männyn juurta ja yksi iso kivi. 

Siinä multaa raapiessa huomasin kallion reunan muodostavan aika kivoja kuvioita. Ne kaikki kuviot olivat siellä mullan alla piilossa, nyt ne jäävät näiden kotkansiipien suojaan piiloon. Kuvassa oikeanpuoleisin jumpula on männyn juuri, ja siitä seuraavat muodot ovat kallion reunaa (ylhäältä otettu kuva). Vasemmassa alakulmassa on männyn kanto.
Saman kallion toiselle puolelle olin jo aikaisemmin laittanut seppelvarvun. Sen vieressä on jännittävä, irronnut pystykivi, jonka takana ja edessä vuohenputken juuret myös ilakoivat reippaasti.