keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Historia havisee pajupuskissa

Satuinpa katsomaan Sorsakosken kyläyhdistyksen sivuille; sieltä löytyi hauska valokuva, jossa kototienoot näkyvät ilmasta käsin, ja aikakausi on historiallinen 1974-vuosi (kuva on otettu tuolta nettisivulta, kiitos siitä).
Siitä näkee - kaiken muun mielenkiintoisen lisäksi - että koululaisten oikopolut ovat kulkeneet Taivalmäen yli ristiin rastiin. Yksi pääpolku kulki koululta nykyisen tontun tontin keskeltä alas mäkeä. Heippati-rallaa, on siitä ollut kiva lampsia, kun koko mäki on ollut yhtä heinäpeltoa, muutamien isompien ojien varsilla on kasvanut pajukkoa.
Nyt kansa voi oikaista melkein samoilta kohdin; ns. kunnan puistovälikkö sijaitsee tontun naapurissa. Siinä on mukava, metsäinen polku, joka tuo koululta pysäkin kohdalta Taivalmäentielle. Sen jälkeen on käveltävä nykyisiä teitä myöten; niistä ei tuossa vanhassa valokuvassa ole tietenkään haisuakaan.

tiistai 3. lokakuuta 2017

Olen niin pettynyt...

Olen maar niin pettynyt, kun mongolianvaahtera ei teekään oranssin leimuavia syyslehtiä.
Nyt olisi niiden aika, mutta vihreätä vaan saapi katsella. Kuvassa vaahteran alla on kasa leikattuja aronian oksia - on edes jotain oranssia. Nyt myynnissä olevat mongolian vaahterat eivät "osaa" laatia värikkäitä syyslehtiä. Tämän havainnon tein toisella tontilla jo 1990-luvun puolessa. Sielläkin syys-katseltavaksi kasvoi vihreä mongolianvaahtera.
Pettymystä tuottaa myös huiskunauhus. Kun ostin taimen, siitä mainittiin että se on innokas leviämään mukuloillaan. No, laitoin sen muovitötteröön kasvamaan, jotta mukulat eivät lähde leviämään.
Nyt kuitenkin huomaan, että siemenistä lähteneitä huiskunauhuksia tupsahtelee esiin sieltä täältä. Voi riiviö...!

keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Marja-aroniaa saksittu

Huomasinpa pihavaraston takana jonkinlaista ryteikköä: olivat marja-aronian varret taipuneet maahan marjojen painosta. Marjoja on tosi paljon mutta raakoja ainakin nyt. Kerennevätkö ollenkaan kypsyä? Ehkä ne kelpaavat linnuille pakkasen pureminakin.
Varret olivat niin litsussa, että minun oli pakko leikata niitä poikki koko aidan pituudelta. Oikeasti marja-aroniaa leikattaisiin keväällä tai kesällä, mutta nyt oli pakkotilanne. Päätettiin siinä naapurin kanssa, että ensi keväänä tehdään alasleikkaus, ja sitten harrastetaan muotoonleikkausta tälle aronia-aidalle. Silloin saamme toivottavasti tuuheamman ja topakkakasvuisen pensasaidan, joka ei kuki eikä tee marjoja.

maanantai 18. syyskuuta 2017

Peljättävissä on...

Peljättävissä on, että
auringonkukkaviljelmäni ei kerkiä väreissä loistelemaan. Sitä ollaan vielä niin vihreinä että...
Peljätä pitää myös tulevaa myyrävuotta: arvon myyrä tekaisi jo yhden mykkyränsä näkyville aika lähelle pientä tuijaa.

Vihonviimeinen lilja 5

Yllättäen silmä havaitsi vielä yhden liljan aukeavan kukkaan:
OT-lilja 'Miss Feya' . Tämän lajikkeen edustajia minulla oli muutamia tässä takavuosina, mutta tänä vuonna luulin jo niiden kaikkien kuolleen pois. Siis ainakin tämä yksi sinnitteli kylmässä kesässä kukkaan asti. Se on hieman pienempi kuin aikaisempina vuosina -  ja siis myös myöhäisempi.
Netissä 'Miss Feyasta' on kauniita kuvia monikukkaisena, suorastaan rehevänä kasvina. Minulla ne vanhatkin olivat aina yksiversoisia, mutta komeasti monikukkaisia. Vuonna 2015 olin kuvannut Feyan kukkia 1. - 5. syyskuuta. Vuodelta 2016 ei ole yhtään kuvaa. Opimme siis, että tämmöinen OT-lilja ei taidakaan menestyä näillä kulmilla.

keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Myöhäiset liljat 4

Muutama seesteinen päivä syyskuun alkupuolella - kaiken sateen lomassa -  on saanut aikaan, että viimeiset liljat aukaisevat kukkansa nyt.
Kerrottu lilja 'Magic Star' seisoo aika topakasti.
Melkein samannäköinen on lilja 'Annika', joka on myynnissä nimellä ruusulilja. Se näyttäisi kuitenkin olevan ihan vaan kerrottu lilja. Vähän myöhäisempi se on kuin 'Magic Star', mutta voihan se johtua vähän varjoisemmasta paikasta.
Nämä myöhäiset liljankukat rupsahtavat tässä säässä melko nopeasti.

torstai 7. syyskuuta 2017

Pullistus ja ponnistus

Vaikka ilmat eivät ole suotuisat, vaikka on kylmää ja sateista, jotain kuitenkin vielä tapahtuu kukkarintamalla.
Ponnistaen itsestään kaiken kukkimisvoiman työntää viinikärhö Etoile Violette kukkiaan rykelmän pintaan. Komeeta on. Sinisen alla näkyy nuoremman kärhön vaaleita kukkia.
Aikamoista voimaa on jäljellä myös ruusulla nimeltään Morden Centennial. Uusia kukkia pullistautuu. Sitä pitää vaan olla siistimässä aika ajoin.
Komeamaksaruoho aloitti punaisena kukkimisen, mutta sen vieressä oleva toinen maksaruoho antaa vielä odottaa ja viipyilee vihreänä. Kovin ovat eriaikaisia nämä lajikkeet.