Tässä blogissa eläkeläistonttu tekee muistiinpanoja puutarhastaan ja seuraa puutarhan kasvamista. Tonttu haluaa nyt kannustaa kaikki luopumaan nurmikoista ja kasvattamaan pensaita!
Olin katselemassa puutarhan nurkalla paikkaa vielä parille tuijalle, kun silmä osui mullan pinnassa olevaan "pieneen" kiveen. No, sitä siitä sitten kaivelemaan, mutta sepä olikin aika iso möhkäle. Kun sain sen ylös, huomasin sen kyljessä hauskan kuvion.
Olisiko siinä siivilleen nouseva lintu vaiko jyvänen? Kuitenkin merkki jostain syvältä maan uumenista. No, sitten meni pari päivää, ja rupesin toisessa paikassa kääntelemään pintamaata, jotta saisin kitkettyä vuohenputket pois tulevan perennapenkin alueelta. Melko pian lapio tapasi isoja kiviä. Tältä tämä urakka nyt näyttää - enempi ketun pesäkololta näyttää.
Pari jytyä kiveä (jotka on pakko jättää paikoilleen) oli vain noin viiden sentin syvyydessä pintamullan alla piilossa. Ei siihen perennapenkkiä laadita ihan helpolla. Luonnon laatima ympyrämerkki: kattomehitähti on iloissaan ruvennut laajentamaan itseään.
Tässä on kuva hyvinvoivasta ketohanhikista. Tämän kasvin alku oli Kausalassa, jossa koppasin pieniä alkuja muovirasiaan tien poskesta. Pieni alku on lähtenyt valloittamaan pihaa ihan tosissaan ja vielä kukkiikin.
Muovikenkä on tuossa vertailukohteena. Lehdet ovat isommat kuin normaalisti, kun kasvi yleensä kasvaa kuivilla, vaatimattomilla paikoilla. Vanhaa pajun kantoa valloittavat lahottajasienet.
Tämän päivän nimiin valmistui uusi pihavarasto. Nyt se on maalattu; väri on sinertävän harmaa. Loppusilauksena se sai hienot vesikourut ja syöksyrännit, joiden alla keräämme sitten sadevettä saaveihin. Seuraavaksi pitäisi alkaa siivota varaston ympäristöä.
Tänään olin kitkemässä kukkapenkkiä ison männyn alla. Siihenpä puuhun kapusi orava - ja kohta toinen perässä. Eivät näyttäneet olevan kovin sopuisaa sakkia: alkoi oravien takaa-ajot. Välillä ne kävivät läheisessä purppuratuomessa, ja sieltä peräkanaa taas nurmen kautta mäntyyn. Sitten se perimmäinen sai kiinni sen ekan - muutama sekunti nujakkaa pitkin oksia - ja muks! oravanyytti putosi puusta männyn juurelle. Kurret kapsahtivat takaisin puuhun, kumpikin omalle puolelleen. Minä näin ihan vierestä, miten orava katseli muutaman sekunnin hölmönä siinä puun rungolla, että kuinkas tässä näin kävi. Mutta sitten taas toisen perään ja ylemmäs mäntyyn. Hetken päästä tämä ravaus lakkasi, ja alkoi vain kuulua, miten kävyn roippeet putoilivat alas oravan syöminkien jäljiltä.
Olin sitä mieltä, että löysin tontiltani jättiputken versoja (ns. toisen vuoden versoja). Tätä kasvia kasvoi muutaman tontin päässä tuolla alempana mäessä - muutama kukkiva, iso yksilökin. Kesällä kävin niitä vähän "kurmoottamassa"; katkoin kukinnot ja suihkutin rouduppia lehdille. Luin juuri täältä nettineuvoista, että vanhalle, isolle kasville ei roundupit tehoa kerta käsittelynä. Niinpä päätin ottaa nämä omalla tontilla kasvavat, pienet yksilöt lapiolla ylös. Kepoisasti ne lähtivätkin. Sitten laitoin ne mustaan muovipussiin. Ainakin juuret lähtevät roskiin. Lehdestä en ihan varma ole, onko kyseessä jättiputki, mutta ainakin se versoruuseke oli samanoloinen ja lehdet vaikuttavan isot. Alkukesästä aluetta oli leikattu ruohonleikkurilla, mutta nyt on ollut pitkä paussi ruohonleikkuussa, ja sen takia nämä versot sattuivat nyt vasta silmään. Hyvästi, jättiputki!
Muuta suunnitelman mukaista toimintaa on toteutunut: klapit siirretty puuvajaan, uuden vajan ovi pohjamaalattu."Hyvä, minä!"
Pihavaja on saanut nyt katon päällensä. Onpa kiva - kohta alkaa varmaankin sataa. Ovi vielä odotuttaa itseään.
Kuten kuvasta näkyy otettiin puupilkkeiden kuivumiskehikko eilen pois. Siitä rojahti kohtuullisen iso klapikasa. Nytpä sitten on pilkkeet siirrettävä puuvajaan. Kottikärry-pelillä sitä alettiin tehdä. Puutarhan puolella olen tehnyt muutaman pikkupenkin valmiiksi tulppaanien ja narsissien sipuleita varten. Tilauksessa on satamäärin näitä sipuleita.
