Sivut

lauantai 19. lokakuuta 2013

Miten meni kesä 2013?

Nyt satoi jo ensilumen. Siispä on aika miettiä, miten mennyt kesäkausi onnistui.
Kaikki suunnitellut taimet istutettiin. Niistä vain muutama näyttää huonovointiselta: marjasinikuusamista toinen näytti jo elokuussa kuolevalta yksilöltä, toinen sen sijaan saattaa jäädä henkiin. Pionit eivät paljoakaan paikoiltaan turahtaneet, mutta se taitaa olla pionien luonteessa. Samoin isotuomipihlajan juurelta repimäni versot ovat hyvin kuivan näköisiä uusilla paikoillaan. Etupihan orapihlaja-aita teki jonkun mielenilmauksen, kun se keskikesän leikkauksen jälkeen ei lähtenytkään reippaaseen kasvuun.
Yksivuotiset ruiskaunokit ja unikot tuli ripoteltua vääriin paikkoihin. Mutta se teko oli sen hetken tilanteessa anteeksiannettavaa.
Kiviä ja juuria olen kaivanut ylös liian innokkaasti, koskapa kyynärpää on nyt aika "pipi".
Kesä oli aika kuiva, sateita oli vähän. Sen takia hiukan arveluttaa, tuliko puiden ja pensaiden taimia kasteltua tarpeeksi. No, sen aika näyttää.
Suunnitelman muut osat, kuten oksien sahaus ja varaston rakentaminen, onnistuivat yli odotusten.
Myös jotain yllättävää hyvää tuli eteen viime kesänä. Saimme kahdesta omenapuusta hyvän sadon. Saatoimme antaa omenia sukulaisille ja naapureille. Opimme, että toisen puun omenat ovat aikaisia, vaaleita ja miedonmakuisia, kun taas toisen omenat ovat myöhäisiä, punaisia ja kirpeänmakeita.

tiistai 8. lokakuuta 2013

Sipulikukat

Tänään sain piilotettua viimeisenkin kukkasipulin maahan. Sattuikin oikein hyvät ilmat suosimaan tätä operaatiota, joten se meni kolmessa päivässä. Istutusputkilon vääntäminen tosin otti koville oikeaan käsivarteen, mutta kätevä peli se on kuitenkin.
Sipuleissa oli krookuksia, tulppaaneita, narsisseja, helmililjoja ja pikkulaukkoja. Tulppaaneista suurin osa oli ns. kasvitieteellisiä (villi)tulppaaneita, kuten metsätulppaani, joiden odotan lisääntyvän itsekseen tulevina vuosina (myöh.huom; eivät lisäänny). Tuntuvat nuo toiset hienot tulppaanit olevan niin niipukkaita - niitä pitää nostella ja laitella ja eivätkä sittenkään kestä montaa vuotta. Semmoinen ei oikein käy minulle.

perjantai 4. lokakuuta 2013

Kivityötä

Nyt olen toista kertaa kiertämässä kivikkoani tarkoituksena vuohenputkien kitkeminen niin, etteivät ne pystyisi hyökkäämään kivikolle. No, arvatenkin tämä touhu muuttui kivityömaaksi melko pian. Löytyi pari uutta piilokiveä, ja pari näkyvää kiveä siitä liepeiltä suostui liikahtelemaan. Ei muuta kuin sommittelemaan näitä liikkuvia kiviä niiden maassa jököttävien kavereiksi.
Kangella kangertaen ja käsivoimin pyöritellen sain kaksi isoa kiveä mukavasti asettumaan kivikon itäpuolelle. Tältä se sommitelma nyt näyttää. Isojen kivien taakse, ison kallion eteen muodostuu kohopenkki kukkasille.
Tämän homman jälkeen pitää tantereen pintaa kivien edessä alentaa noin 20 - 30 cm (kuvassa vasemmalla lapion ja kangen kohdalla). Siihen tulee polku, joka kiertää kivikon. Näin polulta näkee kaikki mielenkiintoiset kivet siinä sivulla.
Poistettava maa on hyvää multaa, ja sitä voin käyttää jossakin muualla. On siinä vaan rutosti  vuohenputken juuria! Jätän ne multapaakut kasaan pakkasen käsittelyyn talven ajaksi - tottapa uskovat vuohenputkulat!