Vettä jouluna

Säätila on  nyt jouluna 2013 kovin leuto. Taitaapi tulla täälläkin tulva kuten uutisten mukaan Pohjanmaalla. Pihan laidalle kaivamani kosteikkomonttu on nyt täynnä vettä, ääriään itkee. Eipä itkenyt kesällä; silloin tämä oli ihan kuiva.
Montun reunalla kasvaa (lumilämpäreiden kohdalla kivillä tuetussa rinteessä) purppuratuomi. Sanotaan, että se tykkää veden läheisyydestä - siinäpä sitä nyt on. Sen takana on pari pientä tuijaa.

Oon minä pöljä!

Oon minä pöljä, kun minua pitää muistuttaa ihan Tanskasta asti selvistä asioista! Niin kuin, että kerää nyt ajallaan se lahopökkelö pois sieltä risukosta! Oli näet televisiossa ohjelma Tanskan ikimetsästä ja näytettiin kauniisti lahoamassa olevaa puunrunkoa; ja minä ajattelemaan, että siinäpä olisi jonkun puutarhaan hieno puupökkelö. Siinä samassa muistin, että oman tontin viereisessä risukossa pötköttää lahokoivun runkopötkäle, jonka myrsky pudotti alas. Ja muistin myös, että naapuri on suunnitellut kaadattavansa isot puut talvella - ja jos ne kaatuvat, niin kyllä lahopuu alimmaisena menee tuusan nuuskaksi siinä rytäkässä.
Eipä muuta kuin pikapikaa nostamaan pölkky turvaan. Oli tänään niin hyvät kelit, että sain sen pöllin irtoamaan jäisestä maasta potkaisemalla. Tämän näköinen se pölli nyt on: hauskoja kääpiä on siellä täällä.

 

Ja onpa pari tällaista koloakin. Jää kesäiseen harkintaan, minne pökkelö sitten asetellaan. Ja miten saisin "pelastettua" sen lahon rungon loppuosan itselleni sitten, kun se savottasouvi alkaa? Se nääs kaatuu varmasti.