Kevään merkit

Kevään ensimmäiset krookukset (viime syksynä istutetut) ovat kukassa. Ongelma vain on, että sitä mukaa kun krookus aukaisee kukkaansa, joku tulee ja syö sen.

Kiven istutus jatkuu

Olen jatkanut montun tekemistä varjon perennoille lähelle terassia. Nyt olen saanut vietyä pois kivien takaa suurimman osan vanhasta maa-aineksesta, joka oli soraa ja pienempiä kiviä.  Näin olen saanut muodostumaan montun, johon aion laittaa uudet, hyvät mullat kasveja varten. Ja eteen jäävät isot kivet pitelevät takanaan multaa paikoillaan.

Alempana tuntuu olevan vielä paljon kiviä, jotka toivoakseni toimivat siellä ikään kuin salaojituksena tulevalle kukkapenkilleni.
Alla vielä muistiin jätettäväksi kuva tästä vaiheesta. Lapion vasemmalla puolella on "uudelleen istutettu" kivi. Sen viereen istutan vielä yhden kiven, jotta mullat eivät valu alaspäin.

Kivi liikkuu

Tää on pitkä kevät. Ainakin siltä tuntuu, kun lunta ei ole maassa - mutta routaa on sen verran, ettei mitään pysty tekemään. Siispä kaivelin tänään maata tuossa terassin kupeessa, jossa on ohut kerros nurmikkoa kivien päällä. Siihen suunnittelen puolivarjon kasveille pientä kukkapenkkiä. Yhden ison, laakean kiven olen siitä jo siirtänyt pois (siitä tulee mainio astinkivi). Tänään yksi iso kivenjytkylä siinä montussa köllötti,  alkujaan ajattelin sen siihen jäävänkin. Mutta sitten kanki tarttui kiven semmoiseen nokkaan, josta nostaminen tuntui helpolta, kun kangen alla oli rotina toinen isompi kivi. Kivi lähti - ihme kumma - vähän pyörähtelemään montussaan.

Muutama päivä sitten luin japanilaishenkisestä puutarhasta, että siellä kivi "istutetaan" paikoilleen, noin 1/3 kivestä jää näkyviin ja komein puoli esille. Minun pitänee "uudelleenistuttaa" tämä kivi tähän tulevaan kukkapenkkiin. Kiven pinta toivoakseni nousee näkösälle ja korkeammalle kuin se alkujaan oli.
PS. Olen laittanut tien poskessa olevaa kiviaitaa uuteen uskoon. Nyt se kiertää vanhan kannon kahdelta puolelta.