Viitoitettua tietä

Aikoinaan laitoin vanhan luumupuun rungon ylösalaisin seisomaan keskelle pihaa. Nyt se toimii viittana, kun siinä roikkuu keramiikasta tehty levy. Levyssä lukee ote Aaro Hellaakosken runosta Kuutamo metsässä: "Metsän sisällä taikatie ei mistään tule, ei mihinkään vie." Tänä kesänä sen juurelle on istutettu sinikukkainen kärhö. Kärhön avuksi virittelin kirjavia villalankoja roikkumaan viitasta.

Polkujen parantelussa on reunusten tekovaihe. Tälle pätkälle sommittelin jymäköitä puunoksia. Ne pitelevät vähän noita reunamultia aloillaan.

Valkolilja 'World Trade' aukaisi torvimaiset kukkansa. Tämä lilja on matala - ainakin näin eka vuonnaan.(Myöh.huom; kuollut)

Samoin aukeni lilja 'Rialto', jonka terälehtien reuna käpertyy aalloille. 

Uusia kukkijoita

Uusista kukkasistani aukesi vihdoinkin ensimmäinen puulilja 'Purpple Lady'. Ihmeen hyvin ne ovat pituutta kasvaneet, sateinen kesä saattoi olla eduksi. Nyt ensimmäisenä vuonna pituutta on noin 130 cm.

Kärhöistä ensituttavuus minulle on tämä alla oleva Klematis viticella 'Etoile violetta'. Vaikka se on aika varjoisessa paikassa, ehätti se kuitenkin kukkimaan. Värinä se ei ole ihan passeli - joku loistavampi väri olisi sopinut tähän paikkaan paremmin; se kun on vanhan luumupuun alla.

Uusi lilja on myös tämä 'Black Out', jolla on topakka punainen väri.

Vuosi sitten istutetuista kasveista kukkiin nyt ekaa kertaansa sinipiikkiputki. Se on aika rento ja pitkä. Kimalaiset tykkäävät.

Polkua pitkin

Viimepäivien kitkemistyö kohdistui uuden polun reunoihin. Kun sain reunat kitkettyä, rupesin laittelemaan kiviä polun varteen - ihan vaan sen takia että niitä kiviä on. Kumma juttu: kun aloittaa kiviprojektin sen takia, että kiviä on paljon, niin lopussa tulee puute kivistä. Tarvittaisiin vielä yksi tai kaksi! Mistäs otat? No, minä otin ne vesiputerosta, jonne ei tule vettä. Olen näköjään ihan turhaan säilytellyt puteron reunoilla hyviä, isoja kiviä.
Tämä toinen polku, joka näkyi aikaisemmassa postauksessakin 20.7., haarautuu koristeomenapuulta kohti tontin nurkkaa. Kuva on juuri päinvastoin: mainittu alkupää on tuolla kaukana. Toriterassin tuolit näkyvät taustalla ja omenapuun oksia näkyy vasemmassa yläkulmassa.

Aikaisemmin ehdin laittaa vain pohjasorat, mutta nyt piti soraa lisätä. Polusta tuli vähän kiemurteleva, koska se kulkee kahden kannon välistä. Kiviä asettelin vain polun toiselle reunalle; välistä isoja, välistä pienempiä kiviä. Kivet ovat kuvassa hienon näköisiä, koska kastelin niitä; eihän meillä ole mustia kiviä, ikävä kyllä. Kuvassa on mukana uus-vanha jyrä, jolla koetin tiivistää soraa, mutta sade taitaisi olla nyt parempi tiivistäjä.

Välillä muuta työtä

Kun kitkeminen rupesi kyllästyttämään, otin työkseni latoa kiviä pienen penkin reunukseen lähelle pihaterassia. Alle tuli juurimatto ja päälle ohut kerros soraa. Valitut kivet asettelin soraan. Tämmöinen siitä tuli.

Eräiden kukkasten takapuoli näyttää näin hauskalta:

Ja etupuoli on tämmöinen:

Kukka on kultakärsämö, pitkä hujoppi ja lakoontuva. Leikkasin niitä maljakkoon.
Yksi uusista liljoistani on nimeltään 'Red Velvet'. Sillä on hyvin voimakkaat mustat pilkut: 

Jakamista

Nyt on montut täytetty ja vähän muutakin tehty. Kevätkukkivista jaoin arovuokkoja ja kultatyräkkejä. Istutin niitä uusiin paikkoihin. Jakaminen ei tällä kertaa täydellisesti onnistunut; jotenkin lapio pääsi luistamaan niin, että muutamia juuria irtosi kokonaan varsistaan. Pistin sitten kuitenkin niitä juuria multiin - katsotaan sitten keväällä, nouseeko niistä mitään. Sain kuitenkin muutamia tuppaita ihan kunnolla siirrettyä uutta kasvua yrittämään. 
Yhden keltavuohenkuusaman siirsin uuteen paikkaan. Olen katsellut sitä ja havainnut, ettei sen kasvu etene ollenkaan samaan tahtiin kuin muiden. Syyn löysin, kun tarkemmin tutkin sitä; alla ja vieressä on hirmuisen iso muurahaispesä. Paikkakin oli kovin kuiva ja pieni. 
Siinä tuumaillessa huomasin, että uudesta herukkapensaastani ('Pohjan Jätti') on syöty kaikki marjat. Joku aika sitten niitä vielä näkyi - ja näkyi myös maahan riivittyinä. Eipä jäänyt minulle mitään. Onneksi isommista pensaistani ei ole samalla tavalla rosvottu, mutta eipä ole niiden marjatkaan samanlasia pullukoita kuin oli Jätin marjat. Jotkut linnut käyvät myös marjatuomipihlajassa, joka tänä vuonna tekeekin enemmän marjoja kuin ennen. Marjat on rikottu ja sisukset syöty.
Nyt kukkii trumpettililja 'Pink Perfection' niin, että näyttää kuin torvet soittelisivat joka ilmansuuntaan.

Yksi tämän lajin varsista joutui jonkun eläimen (kissa tai jänis) tallomaksi ja katkesi. Muutamassa muussakin kukassa olen ollut näkevinäni tallomisen merkkejä. Sen jälkeen olen viritellyt oksista ja juurakoista esteitä: ovat aika ruman näköisiä, mutta jos asiansa ajavat niin olkoot.

Kiviapajalla

Miten sitä törmääkin aina noihin kiviin? Ajatus oli raivata uusi penkki jaettaville kultatyräkeille, mutta jouduinkin kiviapajalle. Pari päivää tässä nyt sitten tuhraantui tämänkertaisten kivien kanssa. Mutta tulihan tätä saalista melkoinen kasa.

 Paikka oli taas joku vanha valtaoja, johon oli piilotettu kaikenkokoisia kiviä. Toiset piilottavat kiviä, ja yksi hurja tonkii ne ylös! Kivijuonne ojassa jatkuu eteenpäin, mutta sitä pitää ihmetellä joskus toiste. Kuvassa pikkukivet ovat nätisti montussa, koska käytin niitä apuna viimeisen, ison kiven nostamisessa. Tuon montun täyttäminen onkin sitten uusi urakka!
Komeasti ja korkealla kukkii nyt lilja 'Golden Stone':  

Liljoista on nyt eka kertaansa auennut 'African Queen': 

Hoidin puun

Kitkentää tehdessä tömäytin taas kiveen. Arvelin että tämä kivi on iso, mutta kaivelun jälkeen totesinkin, että siinä oli kolme kiveä rinnakkain. Kuitenkin se yksi oli niin iso, että se piti jättää paikoilleen. Kertyihän noita murikoita silti aikamoinen määrä mullan pinnalle. Paikka, josta ne löytyivät oli istuttamani pilvikirsikan vieressä ja alla. Ensin nääs aloin kaivella siinä puun vieressä, mutta kivien kolina vei minua aina vaan alemmas roplaamaan kirsikkapuun juuriston alle. Tuntui jo melko karmeelta.

Aikoinaan olin istuttanut pilvikirsikan kaivamalla vanhaan ojaan kuopan ja panemalla kuoppaan parempaa multaa. Silloin en kuitenkaan arvannut, miten onnetonta multa-alaa oli siinä heti kuopan vieressä: siinä oli siis tuhoton määrä kaiken kokoisia kiviä ja kivien päällä maatumaan viskattuja risuja. Nyt kaivelin siis ne pois ja laitoin uutta multaa lannoitteen keralla - toivottavasti pilvikirsikka tykkää. Kuvassa näkyy vaaleana se kuoppa osittain jo täytettynä mullalla ja lannoitteella. 
Kaivellessa löytyi taas "paikallista kansanperinnettä", nimittäin ruostunut puukon kara. Jännän näköinen siinä mielessä, että teräosa on lyhyempi kuin kahva. Hackman on joskus tehnyt puukkojakin.
Tämmöinen kivipaljous sieltä puun alta löytyi: 

Tässä olin vasta yhdeltä puolelta lähestynyt kirsikan juuristoa. Pitäisiköhän tehdä sama lähentyminen toiseltakin puolelta?

Harmeja ja iloja

Orava kotieläimenä saattaisi olla aika vinkeä pideltävä. Tontun pihapiirissä liikkuu muutama orkku. Ne ovat nyt ottaneet tavakseen syödä tuoreita käpyjä. Oravan käpygurmee on semmoista, että siemen syödään ja loput viskataan pois (muistuttaa jotenkin ihmisten rapugurmeeta). Syömingin jälkeen siivo on tämmöistä terassillani, joka on männyn alla:

Nyt on aika kitkeä rikkoja ja käydä vuohenputkien kimppuun. Tässä malliksi yksi vuohenputken juurakko.

Liljat ovat aikataulussaan viimevuotisesta hiukan jäljessä. Kuitenkin esimerkiksi 'Sweet Surrender' kukkii nyt huippukauniisti ja runsaasti. Samoin uudet, matalat tarhasarjaliljat ('Peach Dwarf') kukoistavat erikoisissa väreissään.