Kivimaailmasta

Luonnon kivitaideteos saa nyt istua sinilaakakatajan kanssa kaksistaan.

Ryhmästä kuoli pois muutama perenna, enkä ole joutanut uusia istuttamaan. Pitäisi keksiä tähän tosi matalajuuriset, kestävät kasvit.
Erään kiven päälle luonnosta siirtämäni imarteet

(ehkä kallioimarre) näyttävät voivan hyvin, toisin kuin viime kesänä.
Tänään omenapuun alla näkyi hiukan jotakin harmaata: kivi!

Kaivelun jälkeen oli esillä uusi, aika iso "possu" sijoitettavaksi kivireunukseen. Omenapuun alle näkyi jäävän toinenkin, ennen huomaamaton "possu" häämöttämään, mutta se oli liian iso. Olkoot siellä.

Korjaan satoa

Ensimmäinen sadonkorjuu kohdistui mustaherukka 'Pohjan Jättiin'. Pikkupensaani tuotti noin 3 dl maukkaita ja isoja marjoja. Tänä kesänä linnut eivät olleetkaan kiiruhtaneet syömään marjoja ennen minua -  sain nauttia ne itse. Marjat ovat erikoisen isoja: 10 marjaa rivissä sai pituudekseen 16,5 cm.

  

Ruusuista viimeisetkin kukkivat nyt.

'Ritausmalla' on kauniit, sävykkäät kukat.

'Alexander MacKenzie' aukoo kukkiaan, vaan ei ihan tiedä uskaltaiskohan kokonaan (sateessa).

Ruusu Rosa 'Champlain' on myös hiukan arveleva: talven jäljiltä pystyssä on vain yksi verso, eikä uusista ole tietoakaan. Kukkia se yksi kuitenkin pukkaa.
'Morden Centennial' tekee tänä vuonna useita kukkaterttuja. Tätä pensasta en siirtänytkään mihinkään, vaikka siirtoa aikaisemmin suunnittelin.

Vielä kuva

Rosa 'De Montarvillestä' söpöimmillään.

Liljojen loisteessa

Liljojen kukkimisaika on juuri käsillä. 'Red Velvet' kukkii nyt punaisempana kuin viime vuonna - ainakin minusta siltä tuntuu.

Topakka lilja 'Black Out' (alla) on tummanpunainen.

Vielä tummempana komeilee 'Night Flyer'.

Lilja 'Peach Dworf' sen sijaan on herttaisen persikanvärinen:

ihan hyvä väri tuollaiselle matalalle liljalle, korkeus 30 - 40 cm.

Kasvualaa paljastetaan

Keskellä tonttia on iso kivikko, jonka eteen suunnitelman mukaan pitäisi saada hieno kukkapenkki. Onhan sitä alkua jo huuhailtu, mutta kesken se nyt vaan on. Kiven puolelta kasvualaa valloittaa metsämansikka. Jokunen päivä sitten raivasin pois peitteet, joiden alla piti rikkojen lakastua. Rupesin myöhentämään ja kitkemään rikkakasveja pois; mokomalla alalla oli vanhoja puunjuuria aikamoinen kasa. Ihan hiki otsalta lenteli.

Möyhennettyyn maahan laitoin sitten pieniä kukantaimia, joita olin laittanut siemenistä kasvamaan lavapenkkiin. Voi, kun muistaisi nimet; ehkä harjaneilikkaa ja huopakaunokkia näiden pitäisi olla. Saapihan nähdä ensi vuonna, tuleeko noista mitään. (Myöh.huom; olivat harjaneilikkaa ja mariankelloa ja tulihan niistä jotain v. 2017.) Siirrän sitten menestyvät taimet pois ensi vuonna ja jatkan suunnittelua.

Kasvu rehottaa

Tässä kuva täpläliljasta (Lilium hansonii), jonka kukkiminen on nyt jo ohi.

 Rehottavaa kukkimista on ilmennyt nyt, kun sateita on saatu jatkuvasti. Valkoinen peurankello ei jaksa pysyä pystyssä. Syynä voi olla myös se, että jänis on saattanut loikata siitä keskeltä.

 Rehottavilta näyttävät myös kasvatuslavani. En taida jaksaa syödä salaattia tarpeeksi.

Toinen juttu on se, että taimikasvatuksessa tässä minulla on hirmuinen liuta kukkia, joita pitäisi ehtiä joko siirtämään kasvupaikalleen tai kitkemään pois.

Tänä kesä huomaan, että keltavuohenkuusama, jonka pitäisi olla kohtuullinen pikkupensas, pyrkii ihan tosissaan leviämään kuin jyrä yli kivireunuksen kohti perennapenkkiä. Korkeutta tällä pensaalla on 110 cm.Hätäisesti piti jo siirtää idänunikko ja korallikeijunkukka sen alta pois. Pitänee ottaa versoja ja tuikata uutta pensasta jonnekin muuallekin.            

Onko tämä kerroksellisuutta?

Olisikohan tämä sitä kerroksellisuutta, kun

helminukkajäkkärä kasvaa loistoangervon lomassa ja samasta rytäkästä nousee joku harakankello tai muu sellainen. Takana itsekseen on sitten pihlaja.
Sanovat, että nukkajäkkärä ja vuohenkello olisivat liian hirmuisia leviäjiä puutarhassa. Minulla ei ainakaan vielä.  Tässä kuvan paikassa loistoangervon oksat ovat levinneet arvioimaani laajemmalle ja lumpsahtaneet alaspäin, niin kuin ne tekevät kun painoa tulee kukinnasta. Toisaalta taisin istuttaa helminukkajäkkärän "heittämällä" tähän pensaiden väliin.

Sointu-ruusu ja muuta kivaa

Sataa - taas. No, laitanpa sitten tähän kuvan ruususta 'Sointu', jonka olen istuttanut viime vuonna.

Kohta puoleen 'Sointu' tekee latvoihin useita näin nättejä kukkaryhmiä. Huomasin vaan toisissa pensaissa katkottuja nuppuja, eli vattukärsäkäs tuli uudelleen tähän uusintakukkimisaikaan katkomaan nuppuja. Varsinkin uudelleenkukintaa hommaillut ruusu 'Lac Majeau' oli menettänyt melkein kaikki nuppunsa. Sen siitä saa, kun ruusupuska kasvaa tontin laidalla  -  ei sitä ehdi aina tarkkailemaan. Eilen illalla ehdin sateen välissä ruiskuttelemaan, mutta tehoaakohan se kun sade huuhtelee aineet heti perään pois?

Liljoista ensimmäisiä ovat 'Lollipop'-liljat. Niiden reipas valko-punainen ryhmä possottelee nyt polun reunalla.

Vanhassa kukkaryhmässä silmään pisti oranssi kukkanen, leimurakkaus. Viime vuonna se oireili hyvinkin kovasti; ajattelin että siinä on joku tauti, kun vain muutama lehti nousi pinnalle, nekin kuivuivat. Annoin sen kuitenkin olla siinä vaan. Nyt siitä on pullahtanut useampia komeita kukkia. Netissä sanottiinkin, että tämä on hyvin lyhytikäinen kasvi (2 - 4 v), mutta saattaa siementää. (Kuvassa takana olevat lehdet eivät ole leimurakkauden lehtiä.)

Polun pätkät valmiina

Eilen sain pari polun pätkää valmiiksi. Eli soraa on kärrätty ja reunakiviä vieritelty. Enää puuttuu pienen pientä viilausta niissä reunakohdissa, joissa juuriestematto repsottaa jonnekin päin. Ne aion parannella pikkukivillä tai tuomalla multaa sinne kasvipenkin puolelle.

Tässä kuvassa polku menee kivikon takaa kohti etelää. Vasemmalla puolella reunuksena on kaadetun raidan oksa, oikealla on kiviä, joista suurimmat istutin keskellä rehottavan seppelvarvun alapuolelle. 

Ja tässä edellisestä polunpätkästä (joka kuvassa kaartuu ylävasemmalle) jatkona oleva osa, joka tulee keskelle tonttia. Siinä reunuksina ovat melko pienet kivet. Vasemmalla näkyy peitteen alla oleva, tulevaisuuden kasvipenkki.
Seuraava polun osa, jota joskus pitää alkaa laatimaan, jatkuu yllä olevasta mutkasta oikealle eli kuvassa näkyvä pätkä tulee olemaan T-risteyksen kanta.

Kerkesin kuvaamaan ruusuja

Vielä pari kuvaa lisää ruusuista, jotka tekevät ensimmäisiä kukkiansa minun katseltavaksi.

Ruusu 'Emily Carr' on kasvanut viime vuodesta muutamalla pitkällä versohuiskilolla, joihin kukkia alkaa nyt ilmestyä. Onkin hieno kukka - kestääköhän tuo sateita. Kuvan otin suoraan yläpuolelta, eli sivusta se näyttää

ihan eri jutulta. Versolla on pituutta enemmän kuin 80 cm, ja koko puskan piti tulla tietojen mukaan vain 90-senttiseksi.

Tänä keväänä pistin maahan taimen ruususta nimeltä 'Rosa Mundi'  eli kirjoapteekkarinruusu. Onpa se nyt innostunut tekemään kukkasia! Ja koreita ovat!

Uusia ruusuja

Tässä taas muutama uusi kuva ruusuista, joita istutun viime vuonna.

'Morden Snowbeauty' ei pensaana näytä vielä paljon miltään (matala), mutta muutamia kukkia se on tehnyt.

'Sointu' -ruusu sen sijaan pukkaa itseään aika isoksi pensaaksi ja kukkiin muutamin kukin. Sen kukat ovat aika pieniä, alkavat vaaleanpunaisina ja muuttuvat valkoisiksi.

Näiden kahden välissä minulla on hento pensas, Rosa 'De Montarville': sen kukka on kaunis, vaaleanpunainen söpöläinen - todella ihailtavan kaunis.

Uurastajain uni

Sateisen ja melko kylmän yön jälkeen kimalaiset roikkuvat tähtiputken kukkien alla.

Taitavat olla niitä jäykkäkoipisten komppaniaa. Mutta ei; parin tunnin päästä useimmat näistä kimalaisista olivat könynneet kukan päälle ikään kuin jotain tekemään - olivat kyllä aika jäykkiä vieläkin. Kukkien alla yöpyneitä kimalaisia oli kaikkiaan 17, joista lopulta laskin vain kolme tosikuolleiksi. Tähtiputki onkin hyvä sateenvarjo, koska sen kukka on aika jäykkätekoinen. 

Valkoinen yllättäjä

Kaukasiankellokki kukki reippaasti pari vuotta sitten, sitten se ikäänkuin katosi ja kuukahti. Tänä vuonna näyttää tätä kellokkia olevan joka paikassa.

Parhaat taimet kukkivat nyt näyttävästi. Puutarhanetissä kerrotaan, että kellokki on kova siementämään. Nythän sekin nähtiin. Kuvassa kellokin takana tonttu Lukko-Lumperi kantaa vanhaa lukkoa. 
Edellistä vielä valkoisempia ovat jasmikkeen kukkaset. Minulla on kolme pensasta, joista pihajasmike voi huonosti ja kaksi hovijasmiketta voi hyvin.

Hovijasmikkeita en ole rohjennut leikata, joten niiden kasvu on ollut aikamoista rompotusta, niin kuin kuvasta näkyy. Nyt nämä jasmikkeet ovat oikein hyvässä kasvussa; niinpä suunnittelen leikkaavani pitkät oksat syksyllä.

Eilen sain valmiiksi yhden kivireunuksen, sen, joka on pitkään ollut "korjattavana".

 Kuvassa olevat tummat härpäkkeet ovat jäniksenestoja - ja näkyypä siinä olevan vihreää verkkoakin, kun oikein tarkkaan katsoo. Olen istuttanut tuonne kivien taakse suosikkililjaani 'Sweet Surrenderia', ja onhan siellä lähdössä myös ruusu 'Rosa Mundi', joten jänön on parasta pysyä kaukana.

Muutama uusi ruusu

Viime vuonna istutin kuusi uutta pensasruusua keskeiselle paikalle lähelle pihaterassia. Ne kaikki pärjäsivät viime talvesta hyvin. Nyt ne alkavat ilahduttaa kukkasillaan. Keltainen ruusu 'Bill Reid' on tehnyt hienot kukkaset.

Ruusu 'De Montarvillen' ensimmäinen kukka on ilmestynyt myös  - onpa söpö!

Ruusu 'Sointu' on jo tehnyt ekat kukkansa, mutta vielä odottelen uusia kukkaterttuja komeammin esille. Muutkin uudet ruusut antavat jännitystä puutarhatontun elämään: 'Rosa Mundi' aikoo hupsauttaa kokonaisen liudan uusia kukkia, ja 'Ritausma' kehittelee ainakin kuutta nuppua.
Leikkasin kukkineita jämiä pois Teresan ruususta oikein ohjeiden mukaan, mutta tietysti en muistanut, että pitikö se viiden lehden lehdykkä leikata mukaan vaiko ei. Leikkasin siis väärin niin, etten ottanut mukaan sitä seuraavaa lehdykkään. Mutta katsommepa nyt, oliko se niin traagista. Ehken ei. Mutta ruusu 'Lac Majeaun' leikkasin sitten oikein.
Onpi kesä kulunut huimaa vauhtia; huomasin, että räkättirastaat alkoivat jo syömään isotuomipihlajan marjoja. Taitavat olla liian hätäisiä.