Laattaa laitettu

Tämmöistäkin työtä tein tuossa juhannuksen nurkilla.

Vanha betonilaatoitus rupesi ryppyilemään, niinpä se piti uusia. Vanhat pois ja uutta tilalle.

Kärhöille tukea

Vihdoinkin sain pystytettyä viimeisenkin tuen kärhöille. Uusia kärhöjä tuli tänä vuonna kymmenen - ihan sen vuoksi että aikaisemmat viinikärhöt ovat kukkineet niin hyvin. Aputontun pihalla oli lojumassa lattiavaluun sopivia betonirautoja. Niistäpä pyysin tonttua tuomaan muutamia tueksi kärhöille. Keskelle pihaa pystytettiin torni, joka on hitsattu pilarin muotoon. Sen alle laitoin kolme eri kärhöä nousemaan.

Vajan päätyyn laitoin nojaamaan yhden rautaristikon. Nojaavassa päässä on muoviset töpsöt erottamassa raudan seinästä. Siihen nousee kaksi erilaista kärhöä.

 

Lisäksi on pyöristettyjä tukija, jotka aputonttu väänsi suorista betoniraudoista. Niitä virittelin muutamille kärhöille.

Tässä kuvassa rautatuet koettavat ohjata kahta kärhöä kohti puutukea, jossa on vielä viime kesän kuivuneet kärhönversot roikkumassa. Ne  toimivat hyvin tartuntakohteina uusille kärhöille.

Juhannuksen kukkia

Kylmähkö juhannus koitti kylmän alkukesän päälle. Niinpä niin. Tänä vuonna kukkimista on kuitenkin harrastaneet kaksi kaunokuusamapensastani, jotka aikaisempina vuosina ovat olleet aika kivulloisia. Eipä pensaat nytkään ole  muuta kuin hörtelön näköisiä, mutta reippaan punaisia kukkia ne kuitenkin yrittävät tuottaa.

Pieni kuusi sen sijaan kasvaa hötisten. Leikkasin sen kärkikasvua lyhyemmäksi talvella, ja nyt näyttää se tepsineen tosi hyvin. Uusia haaroja on runsaasti ja kasvu on pitkää.

Suosikkini ketohanhikki kukkii juuri nyt juhannuksena keltaisin pikkuisin kukin. Maata peittävän hanhikin kukinta on söpön näköistä reunuskiviä vasten.

Kehittelyä

Näin kesäkuussa luonto kehittyy ripeää vauhtia: muutokset versosta nuppuun ja kukkaan yllättävät nopeudellaan. Lumipalloheiden pallerot ovat jo isoja, mutta vielä niihin tulee hiukan valkoisuutta lisää ja kokokin suurenee.

Valkoinen rintuus onkin arovuokkoja. 

Joku on sentään hitaampi hissuttelija:  japaninlikusterisyreenin nuppuryppäät ovat laajenneet aikaisemmasta (blogissa 25.5.17).

Kehitys kehittyy myös puutarhurin töissä: tänään sain valmiiksi kuuden pionin istutukset. Siinä ne nyt nököttävät. Pidetään peukkuja.

Havainto vattukärsäkkäästä

No nyt on ensimmäinen havainto vattukärsäkkäästä tehty! Mokoma on jo ehtinyt leikkaamaan muutaman ruusunnupun poikki. Ihme, että ylipäätään on jo nuppusia näkyvillä - että pitää olla myös kärsäkkäitä. Ei muuta kuin ruiskuttamaan illan kähmissä.
Mutta eipä kärsäkkäät vaivaa omenapuita. Koristeomenapuu hehkuu juuri nyt omaa purppuran punaistaan.

Puu on hetken valkoisena

Pilvikirsikka on nyt kukassa.

Sen kukkiminen on hetken hurmaa; kohta se on ohi. Sattui vielä tulemaan sadetta, niin se lyhentää kirsikoiden kukkimista vielä lisää. Samanlainen nopea kukkija näkyy olevan luumupuu. Omenien kukkiminen on nyt kerkeimmillään.

Kattokaa vaikkapa Seuralan omenapuuta, joka kukkii siinä mäen päällä Seuralan takana  - paremmin on kukassa kuin minun puuni.

Supervoikukka

Kukkapenkkejä siivotesaa osui käteen oikea supervoikukka. Yhtenäisenä leveänä linjana kukan keskellä oli ne heteet sun muut ja leveä oli myös varsi. Normaali voikukka näytti melko pikkuiselta tämän rinnalla.

Toivottavasti tämmöiset eivät rupea leviämään tontilla! Jos tällä on into levitä yhtä suuri kuin into kasvaa, niin tonttu on pulassa.

Vierailupäivä

Lauantaina 10.6.2017 oli Sorsakosken Rompe-päivä ja sen tiimoilta myös puutarhani oli avoinna vierailijoille kolmen tunnin ajan. Kävijöitä oli noin 40, joista melkein kaikkien kanssa ehdin jotain jutustelemaan. Kiitokset kaikille kävijöille ja tervetuloa uudelleen! Lauantaina omenapuut eivät vielä olleet ollenkaan semmoisessa kukassa kuin nyt seuraavana päivänä. Päivä oli kyllä aurinkoinen ja helteinen.

Keskipihalla kukkivat tulppaanit saivat ihailua osakseen; se on nimeltään 'White Elegance'. 

Nyt aurinkoisena päivänä ne ovat täysin auenneet, kun aikaisemmin kesäkuussa ne olivat vain "sillai höpsöllään".

Oravan poikien visiitti

Eilen päivällä olin köntysilläni maassa ja kaivelin kuopasta kiviä ylös - kaivelin istutuskuoppaa yhdelle kärhölle. Kuului pientä, kummallista ääntä, nostin päätäni ja näin kaksi oravanpoikasta siinä aivan lähellä. Muutaman kerran ne siinä pyörivät edes takaisin ja katselivat minua. Naksuttelin minäkin ääntä, ja toinen poikanen alkoi lähestyä, tuli  noin puolentoista metrin päähän. Aika hortoilevan näköisiä olivat nämä poikaset, tukeutuivat toisiinsa, hetken päästä jatkoivat matkaansa. Tottapa nyt tuntevat tontun.
Sää on ollut hirmuisen kylmää. Muutama kukka on kuitenkin auennut. Kiesarinpikarililjat ovat nyt kukassa.

Uusista narsisseista on nyt pari "näytillä":

narsissi 'Scarlet Gem' 

 

ja narsissi 'Kedron'.