Kivet siirtyivät

Pari kolme päivää on ollut lumisateita, ja maahan on kertynyt noin 10 cm:n lumikerros. Ennen tätä lumista jaksoa ehdin siirrellä muutamia laakeita, isoja astinkiviä, joilla parantelin entisiä polkujani. Kivipoluilla on näköjään hankalaa, että astinkivi on liian pieni tai kapea; kesäinen kasvu pyrkii piilottamaan kiven, ja sittenpä onkin vaikeaa tonttujen siellä koikkelehtia. Pitää siis korvata näitä ensimmäisiä  pieniä kiviä vähän isommilla  -  jos sellaisia vaan löytyy.
Taas tuli todistetuksi se, ettei pidä hötkyillä hommissaan. Joskus syyskuussa löysin mullasta isohkon kiven aivan tuolta tontin itärajalta. Sain sen nostettua maan pinnalle, mutta siirtäminen olikin mahdotonta.

Jätin sen könköttämään pienten kivien varaan siihen paikoilleen. Ajattelin, että jospa joku sukulaistonttu sen nostaisi kottikärrille. Vaan tulipa tuo lumisade sitä ennen. Juolahti mieleen, että saattaisiko tuo liikkua ja liukua lumikolan päällä. Ja ei kun kokeilemaan. Liikkuihan se. Vaikeinta oli saada se kivikönkkö siihen kolaan. Sitten kun se nuljahti siihen, niin siinäpä pysyi.

Kola kulki tyylillä "vetäisy oikealta ja sitten  vetäisy vasemmalta - liikkuu". Perille päästiin tulevan kivireunuksen työmaalle.

Narsissien sipulit ja vähän liljojakin

Pari kolme päivää olen tässä urakoinut narsisseja maahan. Sain lahjaksi kaksi pussillista vanhaa narsissilajiketta ja olin ostanutkin 50 kpl 'Carlton'-nimistä lajiketta, joten olihan noita melko paljon piilotettavaksi. Siinä välissä muistin, että ruusupuskan alla on hätää kärsimässä liljoja, jotka pitäisi siirtää. Siirto onnistui hyvin; maa oli niin märkää, että liljojen sipulit lähtivät hyvin ylös eikä niitä tarvinnut etsiskellä.

Jaoin näitä sipuleita, koskapa olivat sivusipuleita kehitelleet. Toivottavasti ensi kesänä loistelevat kauniisti. Joukossa pitäisi olla ainakin 'Pink Perfection' ja jotain toistakin, josta ei nyt muistikuvaa ole.
Lopuksi pienet sipulit ja nökköset (eli sipulin kynnet) laitoin riviin varttumaan yhteen kasvilaatikkoon. Liljoille annoin kasvupetiksi hiekkaa ja peitin mullalla. Pienet narsissit saivat mennä suoraan multaan. Narsisseja tuikkasin myös uuden liljapenkkini ympärille; ajatuksena että ne hajullaan karkoittaisivat myyriä.

Historia havisee pajupuskissa

Satuinpa katsomaan Sorsakosken kyläyhdistyksen sivuille; sieltä löytyi hauska valokuva, jossa kototienoot näkyvät ilmasta käsin, ja aikakausi on historiallinen 1974-vuosi (kuva on otettu tuolta nettisivulta, kiitos siitä).

Siitä näkee - kaiken muun mielenkiintoisen lisäksi - että koululaisten oikopolut ovat kulkeneet Taivalmäen yli ristiin rastiin. Yksi pääpolku kulki koululta nykyisen tontun tontin keskeltä alas mäkeä. Heippati-rallaa, on siitä ollut kiva lampsia, kun koko mäki on ollut yhtä heinäpeltoa. Muutamien isompien ojien varsilla on kasvanut pajukkoa.
Nyt kansa voi oikaista melkein samoilta kohdin; ns. kunnan puistovälikkö sijaitsee tontun naapurissa. Siinä on mukava, metsäinen polku, joka tuo koululta pysäkin kohdalta Taivalmäentielle. Sen jälkeen on käveltävä nykyisiä teitä myöten; niistä ei tuossa vanhassa valokuvassa ole tietenkään haisuakaan.