Krookukset

Krookukset jo kukkivat.

Hui hirvee, mitä tuli tehtyä!

Kaadoin omenapuun. Tai oikeastaan tuhosin omenapuun, koskapa jätin rungot tököttämään pystyyn.

Periaatehan olisi semmoinen, ettei vanhoja isoja puita, eikä varsinkaan omenapuita saisi kaataa. Mutta nyt oli perusteita tehdä näin. Tämä puu oli vanha, kasvanut aika isoksi ja se varjosti suurta aluetta keskellä pihaa. Lajiltaan se oli erittäin myöhäinen. Omenat alkoivat normaalivuonna kypsyä joskus lokakuussa. Viime vuonna ne kypsyivät vasta marraskuussa, ja suurin osa ei kypsynyt ollenkaan. Joka syksy näiden omenoiden takia piti vahtia muumio-omenia, yrittää poistaa niitä ja kantaa niitä sankokaupalla maakuoppaan haudattavaksi. Mitä tekee omenapuulla, josta ei koidu muuta kuin työtä? Ei mitään. Sai mennä. Tulevaisuudessa tyrröttävät rungot tulevat toimimaan kärhöjen tukina. Tämän omenapuun alla olevalle nurmialueelle minulla on jo mojovat suunnitelmat olemassa.

Hankikanto huhtikuussa

Tänä aamuna oli kiva kuljeksia hankiaisilla. Eipä monesti tule tallustaneeksi näillä korkeuksilla, millä nyt on tuo hangen pinta. Se hankiainen auttoi hyvästi myös omenapuun leikkauksessa. Nyt on toinen omenapuu sopivasti leikattu.