Kehitys kehittyy

Nyt kun osaan laittaa videoita tähän blogille, niin innostunpa laittamaan niitä kolme. Aluksi voimme katsella videota vuodelta 2017, jolloin ruusukolmion teko oli alussaan. Ruusukolmio on kohotettu penkki, reunoina melko jykevät kivet.

Sitten voimme katsella videosta, miltä ruusukolmio näyttää nyt syksyllä 2019.

Lisäksi video vieressä sijaitsevasta kukkaisalueesta, joka ei ole korotettu, vaan voisiko sanoa alennettu.

 

Laajennustyömaa syksyllä

Vanhan omenapuun ympärille olen laitellut kivikkoista kukkamaata. Sen laajennus on nyt valmis siltä osin, että nurmikko on poistettu kukkien tieltä.

Keväälle jää maan parannus ja taimien istutus.
Tässäpä alkavat olla syksyn viime urakat. Nyt voi katsella ympärilleen ja havannoida syksyn värejä.

Syyskuunasterit kukkivat tähän aikaan. Tässä alla on pieni alku punakukkaisesta asterista nimeltä 'Royal Ruby'.

Myöhään näkyy kestävän myös yksivuotinen sinikohokki eli Silene 'Blue Angel' (alla).

Se onkin mukava kesäkukka; lähti suorakylvöstä nousemaan ja on kivana, matalana pöheikkönä, kun heitin vaan ne siemenet, enkä hoidellut yhtään. Olisi pitänyt varata enemmän niitä siemeniä.

Sainpa porkkanaa

Keltaisia, makoisia porkkanoita (Gold Nugget) olen jyrsinyt muutaman päivän ajan. Tämä porkkana on ihan oikeaa porkkanaa, jotenkin miedon makuista ja pehmeää tuoreena, muuten toimii tavallisen porkkanan tapaan.

Alkusyksyn kylmät yötkään eivät ole lannistaneet ruusua (rosa 'Morden Centennial'). Latvan nuput

yrittävät innokkaasti aueta, mutta niinköhän onnistuu.
Ruusun vieressä mötköttää pölli - on mötköttänyt siinä pari kesää. Nyt sen pintaan ilmestyy vauhdilla

sieniä. Siinäpä on sienten hyvä köpsötellä; luulisin että pöllin sisällä menevät lahottajasienen varsinaiset rihmastot omaan työtouhuunsa.

Kesän loppupoksaus ja loppurutistus

Kesä loppuu ihan varmasti kohta puoleen. Loppupoksauksena esille työntyvät kuitenkin auringonkukat -  näin myöhään siksi, että minä toope kylvin ne niin myöhään. Kylvin vanhoja ja uusia siemeniä samoille neliöille, ja tässä tulosta:

Näin monen sorttista kukkaa on nyt nähtävillä. Tuo tumma auringonkukka, nimeltään 'Red Sun', on kyllä ihan turhake, koska sen tummuus hävittää koko kukkimisen näkymättömiin. Kukaan ei huomaa, että siellä yli puolentoista metrin varren päässä on ihan oikeita kukkiakin.
Loppurutistuksena revin pois myskimalvan juuria.

Myskimalva leviää ihan itse, ja minulla se oli levittäytynyt tornionlaaksonruusujen juuristoalueelle. Olihan kiskominen! Malvalla on topakka ohuen porkkanan tapainen, sitkeä juuri. Onhan se nätti kukkiessaan kesällä; leikkasin varsia matalemmiksi elokuussa, kun malva teki siemenkotia. Mutta nyt syyskuussa se koko pehko oli alkanut kasvattaa uudestaan lehtiä ja uusia varsia - siinä oli vähän liikaa minulle! Ja varmasti myös ruusuille. Ehkäpä nyt ravinteita riittää ruusupuskillekin.

Haluaa lisää maata

... tai ei siis maata, vaan kukkaismaata. Suunnittelun kärpänen iski näin syksyn tullessa, ja mieleen juolahti, että tätä uutta kukkaympyrää voisi laajentaa aivan hyvin. Kuvassa näkyvät kastelukannut

olisivat tulevan laajennuksen reunalla. Siis nurmikkoa pois ja kukkaisia tilalle. Näin syksyllä talikkotyötä ja keväällä istutusta; siinäpä suunnittelmaa.
Nyt kun syysleimut kukkivat, on tietenkin mielessä, että tuolla alalla voisi olla syysleimuja. Saahan nähdä, pysyykö aatos lujassa.

Nyt huomaan, että syysleimu 'Swizzle' tekee muita isommat kukkatertut ja lisäksi tämä leimu on aika roteva kooltaan. Kiva niin.
Jaa-ha, tontun pihalla tuli nopsaan luettua hauska tonttukirja, jonka on kirjoittanut Antti Leikas: Tonttu, matka pimeyteen, Kustannusosakeyhtiö Siltala 2018. Hauska kirja, jota mainitaan ensimmäiseksi tonttutrilleriksi. Juu, trillerihän se; siinä on hirtehisiä viitteitä yhteen jos toiseenkin sarjatrilleriin, joita minä en kaikkia varmaan tunnistakaan (James Bond/ Hobitti/ ?). Mutta uutta tietoa tontuista tuli yltäkyllin. Hauskaa kirjassa on se, että siinä nivotaan yhteen tarinaan tontut, multamaan elävyys, sienet, puut, kosmologia, biologia ja vielä jotain muutakin. Näistä multa, sienet, puut, biologia ja tontut ovat ihka tuttuja puutarhurille - tietenkin. Tuttuja eivät olleet Edwin Abott Abott eikä rabbi Judah Loew. 
Tässä kuva herra Saunatontusta. Se on siis fiktiivinen näkemys eli veistos tontusta, ei itse tonttu, joka edellisen kirjan mukaan on ties mitä.