Kukkimista tapahtuu

Pioni 'Sword Dance' on korkea ja topakka, myös väriltään topakka. Eka kukka alla.

Nyt mesiangervot niityillä kukkivat. Niin tekee myös meikäläisten niittymesiangervojen sukulainen, jättimesiangervo. Minun nuorehkoista kasveistani pisin on nyt päässyt korkeuteen 170 cm, vaan ehkä ensi vuonna vielä pitemmälle. Taustalla lännenheisiangervon kukkaterttuja.

Vaalean kermanvalkoiset kukinnot tekee myös japaninlikusterisyreeni. Se on edellä normaaliajastaan; tavallisesti sen pitäisi kukkia heinäkuussa. Tämä puu koki kovia viime syksynä, kun myyrät söivät sen juuria ja puu könssähti kenolleen. Laitoin tuen. Nyt puu näyttää viime voimillaan satsaavan kukkiin; lehtiä on kasvanut ihmeen vähän.

Nyt se on se pionien aika

Kiivaasti etenee tämä kesä; pionien aika on käsillä ihan tosissaan. Aikaisimmat pionit ovat jo ohi. Nämä loput muksuttelevat nuppujaan auki nyt.

Kiivasta alkuvauhtia?

Tänä aamuna tuli Pionien Kodista viesti, joka kertoi että Etelä-Suomessa pionit ovat hurahtaneet kukkimaan just nyt. Mutta meillä täällä kolmosvyöhykkeellä ollaan pikkuisen jäljessä: minunkin pioneistani useimmat ovat mojovalla nupulla. Tosin saattaa tässä lähipäivien aikana käydä kuten etelässä, että kukkimishurahdus tapahtuu rytäkästi. 

Monta pionia on minullakin kukalla. Yllä Sorbet, sen ensimmäinen auennut kukka. Nyt vierailijat: tulkaapa helteestä välittämättä käpsähtelemään ja katselemaan.

Muuta mukavaa tapahtuu myös: päivänliljat keihivät aina uusia kukkiaan.      

Kuvassa näkyy muutakin hauskaa seurattavaa, nimittäin edessä matalana (vielä) harmahtava koristekastikka, jonka kasvua on kiva seurata aina myöhäiseen syksyyn saakka.

Väriläikkiä tarjoavat niittyängelmät, jotka nostavat hattaraisen kukintonsa aika korkealle, yli puoleentoista metriin.

Kukkimisaika on nyt myös tuoksukurjenpolvilla. Ne ovat hyviä maanpeitekasveja.

Muutama vuosi sitten laadin istutusalueen, johon tuli useita ruusupensaita. Nyt se alue näyttää olevan hyvällä mallilla: ruusut ovat löytäneet energiaa kasvulleen ja kukkivat hienosti. Saahan nähdä kuinka tässä käy: ryhmän ruusuista monen pitäisi luontojaan päästä kasvamaan puoleentoista metriin. Mahtuvatko kaikki?

Mutta matkan varrella saattaa tulla yllättäviä esteitä. Viime talven jälkeen näitä esteitä näytti tulleen muutamille vanhoille ruusupensailleni - olisiko syynä olleet nuo myyrät. Rosa Mundi, Alexander McKenzie, John Cabbot ja neilikkaruusu näyttivät suorastaan kuolleilta karahkoilta toukokuussa. Nyt ne ovat virkistymään päin.

 

Kukinnan alkuvauhtia

Kovat helteet ja auringon helotus vauhdittavat nyt perennojen kukinnan alkua. Ruusut porhottavat jo täydessä kukassa, ei kuitenkaan ihan kaikki;  Sointu-ruusu näyttää olevan myöhäinen. Kaikki valkoiset ruusut ovat nyt täydessä kukassaan.

Pionitkin aloittavat. Niistä jännittävin on nyt Buck Eye Belle; hyvin tummanpunainen, dramaattinen.

Siirtoja olen joutunut tekemään tässä kesän alussa. Niistä onneksi useimmat ovat onnistuneet, vaikka sää on ollut kovin kuiva. Alla kuva liuskavaleangervoista, jotka siirsin näkösälle aurinkoon. Kasvi on todella komea, iso ja vaikuttavan värinen - turha sitä on piilossa pitää. Pörriäiset tykkäävät sen kukkatertuista.

Luontoarvoja

Kitkemiseen väsähtänyt tonttu toteaa, että ehkäpä nämä ns. luontoarvot perustelevat hyvin puutarhan ränsistymistä. Alkukesästä oli ihan kiva, että voikukkia oli runsaasti niitä muutamaa pörriäistä varten, joita silloin saattoi havaita. Nyt pörriäisiä on vähän enemmän ja niille on tarjolla niittyleinikkiä ja lemmikkiä. Nam-nam. Ruusutkin aloittavat kukintaansa aikalailla etuajassa.

Piti ottaa kuva pionin nupusta, koskapa se on niin syvän punainen ja hauskasti rypyssä. Täytenä kukkana tämä 'Rubra Plena' on myös tummanpunainen.