Rusakko, punarinta, siili

 Eläimiä näkyy näin heinäkuun loppupuolella. Punarinta on jo aloittanut muuttomatkansa etelään. Ne piipahtavat pihalla hyönteisiä etsien. Siili taapersi nenä maassa yhtenä päivänä tuossa näkösällä. Vakinainen syömävieras on rusakon poikanen, nimeltään Peni (koska se on niin pieni kesäpoikanen). Toukkia viipotti herukan lehdillä oikein monilukuisasti. Annoin viipottaa.

Herukkaperhonen on kevään ensimmäisiä lentäjiä.
Nokkosperhosia on näkynyt paljon. Olisiko syynä sekin, että olen jo viime vuonna jättänyt nokkosia kasvamaan sinne tänne pensaiden sisälle. Nokkonen on monien perhosten toukille tärkeä ruokakasvi, ei vain nokkosperhoselle. Ja sitten ihminen vihaa nokkosta - että silleen. Ja toiset syövät keitoksissaan nokkosen pois päiviltä - että silleen. No, pitäähän sitä syödä itse kunkin.

Ötököille otollinen kasvi on karhunputki. Niitäkin minulla on pensaiden väleissä oikein suosituimmuuskasveina, koska ne ovat niin jyhkeitä, kuvassa ison ruusupuskan edessä.

Tänä kesänä en saanutkaan kuunnella viimekesäisen vieraan, viitakerttusen, mainiota laulantaa, joka voittaa satakielen mennen tullen.

Heinäkuu loppuu, voih!

 Vähänpä olen ehtinyt kirjoittelemaan tänne blogiin tämän kesän aikana. Vaan voinen kirjoittaa samalla tavalla kuin radiossa musiikkitoimittava Minna Lindgren: "nyt te molemmat kuuntelijani...". Tässä kuitenkin teille molemmille muutamia kuvia heinäkuun lopusta.

Alppipiikkiputki kukkii hauskasti ja kiinnostaa kimalaisia. Kuvassa toinen on jo raatona ja toinen erittäin väsynyt. Myyrät söivät pari piikkiputkeani. Yksi on jäljellä.

Toinen kimalaisten suosikki on nyt keltavuohenkuusama. Tämäkin pörriäinen oli erittäin hyvä kuvattava, koskapa sekin oli väsyneenä lepäämässä.

Nyt on kärhöjen ja liljojen aika.

 

Aistien humaa onko tää?

Heinäkuu ja kukkiminen - siinäpä aisteille huumaava yhdistelmä. Kaiken kiireen keskellä ja helteiden hengästyttämänä en ole paljonkaan ehtinyt pihaa ns. hoitelemaan. Olen täydellisesti joutunut hyväksymään luonnon lait ja ihmisen pienen osuuden siinä tohakassa. Mutta aisteille jää vielä käyttöä. Kuvassa pionit 'Miekkatanssi' ja 'Wladislava' aloittamassa kukkimistaan.

Sormustinkukka on sattumalta sävyltään juuri sopiva malvojen joukkoon.

Tien poskessa oli paljon vuohenputkea kukkimassa: vähän sain revittyä pois, niin että nuokkuluppiot saavat kukkiinsa valoa. Tässä kuvassa kuitenkin edeltävä tilanne: edessä vuohenputkea ja niiden yläpuolella kukkimassa hienot jättimesiangervot (180 cm) sekä vasemmalla pensaina lännenheisiangervot. Kaikilla valkoista kukissaan.