Tänään tapasimme terassilla, minä ja Hämyri. Näitä tyyppejä minä kutsun talvisin kotieläimiksi, kun silloin satumme kohdakkain.
Hämyri edestä ja takaa (oli helppo kuvata, kun Hämyri roikkui terassin keskellä):
Hämyri odottelee ruokapaikkansa keskustassa terassilla:
Marjoja tuottavat kasvit ovat niitä, jotka osaltaan pitävät pörriäiset ja linnut tyytyväisinä. Kukkiessaan ja tuottaessaan siitepölyä sekä mettä ne ovat pörriäisille - myös koppakuoriaisille - tärkeitä ruokapaikkoja. Sitten kun hedelmät kypsyvä marjoiksi, ovat linnut hanakasti ottamassa suupalojaan. Nyt elämme juuri aikaa, jolloin räkättirastaat keikkuvat marjatuomipihlajan kimpussa ja napsivat ihan raakoja marjoja. Kirsikan marjatkin taisivat mennä raakoina viime viikolla.
Laitanpa tähän luettelon näistä marjovista kasveistani:
sinikuusama ja luumupuu,
kirsikka ja pilvikirsikka,
herukat: musta-, viher-, kultaherukka sekä taikinamarja,
hunajamarja eli makeasinikuusama,
aronia ja marjatuomipihlaja (saskatooni),
omenapuu ja koristeomenapuu,
kiiltoheisi ja koiranheisi,
pihlaja ja isotuomipihlaja,
purppuratuomi ja orapihlaja,
ahomansikka ja lillukka,
japaninhappomarja ja mustakonnanmar
ja,
ja marjan näköiset kodat kasvattavat vuohenkuusamat; kelta-, ruso- ja lamovuohenkuusamat. Näillä pitää pärjätä. Ihmismäinen ahneus ei yllä moneenkaan näistä, mutta itse kyllä olen ahne yhden omenapuun omenille ja mustaherukoille.
Vieraimmalle näistä tuntuu varmasti mustakonnanmarja (kuvassa), joka on luonnonkasvi ja kalkinsuosija. Sen marjat ovat myrkylliset. Olisiko niin, että linnut niitä voivat reippaasti syödä?
Aika kummallista soosia ilmestyi kastelukannuuni tässä muutama päivä sitten. Vihreää munakkelia?
Nyt jää kastelukannu ilman käyttöä, kun pitää tutkia, mihin suuntaan tämä ilmiö kääntyy. Onneksi minulla on toinen kannu.