Pihavaraston suunnittelua

Nyt on piirustukset  varastosta tehty ja ne on kiikutettu kunnan rakennustarkastajalle. Ihan itse piirtelin noin 18 neliön varastosta pohjapiirustuksen ja sivukuvat. Samoin piirsin tulevan varaston paikan tontin kuvakopioon. Se on etelärajalla rinnakkain naapurille rakennettavan varaston kanssa. Paikka siis radikaalisti muuttui. Kassotaanpa nyt sitten, pääsemmekö yksimielisyyteen väristä: valkoinen.
Muita papereita piti olla ilmoituksen mukana, kuten karttaote ja naapurin kuuleminen. Muutaman valokuvankin laitoin, koska ajatus on että uusi on tyyliltään samanlainen kuin vanha. Tämä lysti tulee meidän kunnassa maksamaan 80 €.
Varastosta tulee siis paikalla rakennettava, lämmittämätön ja puinen rakennus. Paikallinen kirvesmieskin on jo lausunut: "No, kuhan nyt tässä katellaan...niin eiköhän..." Joten lupaavalta kuulostaa.

Kasvimuisto viime kesältä

Muistelempa tässä yhtä viime kesän kasvitapausta. Olin ostanut muutamia keijuangervon taimia ruukuissa ja jätin ne odottamaan männyn alle. Sitten kun tuli istuttamisen aika, huomasin että yksi kasveista oli nuutunut. Kun vedin kasvin irti purkista, näin että muurahaiset olivat vallanneet koko juuriston - olivat tehneet pesän ja potkineet kaikki mullat ja turpeet veke. No minähän heitin koko kasvin pajukkoon - ajattelin että se on mennyttä. 
Sitten myöhemmin kesällä katkoin pajuja. Silloin hoksasin sen kasvin sieltä ojasta. Sitä kun kääntelin, huomasin että muurahaiset olivat ottaneet lähtöpassit ja että muutama lehti yritti vielä vihertää. Oli onneksi ollut hyvin sateinen kesä. Laitoin kokeeksi sen angervon kukkapenkin multiin, leikkasin ensin pois kuolleet varvut. Syksyllä tämä angervo vihersi oikein kivasti siinä kukkapenkin reunimmaisena. On näillä kasveilla kova hinku elää!

Pihavarastoko pitäisi olla?

Hiukan on tässä tuumailtu, jotta pitäisikö olla olemassa pihavarasto. Näkyy olevan niin, että nykyinen pieni vaja täyttyy polttopuista niin tarkkaan, ettei sinne paljon muuta mahdu. Tavaraa on kuitenkin paljon: on kesäkalusteita, auton renkaita, lumilinkoa ja ruohonleikkuria sun muuta roinaa. Paikkaakin olen katsellut. Tuonne pohjoisrajalle se saattaisi mahtua niin, ettei se häiritse ketään eikä mitään. Siellä se olisi kätevästi saatavilla.
Mutta millainen? Siinäpä se: tilattuna valmistajalta esim. osina vaiko paikalle rakennettuna. Miltä valmistajalta? Ja millä hinnalla? Netissä näkyy olevan valmistajia aika paljon.

Perennojen unelmointia

Perennapenkkien suunnittelu tuntuu työläältä. Mutta jostakin se on aloitettava ja voihan sen aloittaa näin talvella.

Ihan ensin on siirrettävä viime kesänä tuodut kasvit auringosta hieman enemmän varjoon: esikko, jaloangervot ja pikkutalvio viihtyvät paljon varjommassa kuin se paikka, johon ne viime kesästä jäivät.

Ensimmäinen perennapenkki on varmaankin aloitettava keskeltä pihaa, siitä grillin ja purppuratuomen takaa. Se on aurinkoinen paikka.

Seuraavassa hieman niitä perennoja, joita ainakin haluaisin löytää ensikesänä istutettaviksi ja joista minulla on jo kokemusta.

Aurinkoisen paikan perennoja:

Kurjenpolvi on pitkään kukkiva ja kaunis melko suurena kasvustona. Edellisellä pihallani se tarvitsi tukea reunoilleen.

Kultatyräkki on oma suosikkini. Se on värikäs niin alkukesästä kukkiessaan kuin myöhäiskesälläkin.

Tarha-alpi on melko korkea perinneperenna, kukkii komeasti, pyrkii leviämään reilusti, jos on hyvää multaa.

Pionit olisivat hienoja kukkiessaan. Myös niiden lehdet ovat komeita.

Syysleimut taas ovat komeita isona ryhmänä syyskesän kukkijoina.

Varjon (puolivarjon) perennoja, joista on kokemuksia, ovat:

Pieni särkynyt sydän on oiva varjon kukkija ja peittää maata hyvin.

Varjolilja taas on komea ja korkea, kukkivana hienon näköinen. Vanhalla paikalla pääsin jopa jakamaan varjoliljan juurakkoa, joka oli iso pallero. Sitä piti hakata lapiolla halki. Kyllä se hyvin lähti kasvuun semmoisena ”raadeltuna” puolikkaanakin.

Jalopähkämö on melko matala, mutta hienon lila kukkiessaan. Jostain luin myös, että se saattaisi viihtyä myös kosteikon laidalla.

Keltapeippi on hyvä maapeittokasvi, kivan näköinen. Olemassa on mm. hopeatäpläpeippikin, joka antaa omaa väriään ja erikoisuutta penkkiin.

Rönsyansikka taas on yksi minun suosikkini: se on ainavihanta maanpeittokasvi, joka rönsyillään alkaa peittää tienoota (ei kuitenkaan mitään salamavauhtia).

Siperian kurjenmiekkaa varten täällä olisi pieni kosteikko valmiina.