Perennapenkkien suunnittelu
tuntuu työläältä. Mutta jostakin se on aloitettava ja voihan sen aloittaa näin
talvella.
Ihan ensin on siirrettävä
viime kesänä tuodut kasvit auringosta hieman enemmän varjoon: esikko,
jaloangervot ja pikkutalvio viihtyvät paljon varjommassa kuin se paikka, johon
ne viime kesästä jäivät.
Ensimmäinen perennapenkki on
varmaankin aloitettava keskeltä pihaa, siitä grillin ja purppuratuomen takaa.
Se on aurinkoinen paikka.
Seuraavassa hieman niitä
perennoja, joita ainakin haluaisin löytää ensikesänä istutettaviksi ja joista minulla
on jo kokemusta.
Aurinkoisen paikan perennoja:
Kurjenpolvi on pitkään kukkiva ja kaunis melko suurena kasvustona. Edellisellä pihallani se
tarvitsi tukea reunoilleen.
Kultatyräkki on
oma suosikkini. Se on värikäs niin alkukesästä kukkiessaan kuin
myöhäiskesälläkin.
Tarha-alpi
on melko korkea perinneperenna, kukkii komeasti, pyrkii leviämään reilusti, jos
on hyvää multaa.
Pionit
olisivat hienoja kukkiessaan. Myös niiden lehdet ovat komeita.
Syysleimut
taas ovat komeita isona ryhmänä syyskesän kukkijoina.
Varjon (puolivarjon)
perennoja, joista on kokemuksia, ovat:
Pieni särkynyt sydän on oiva varjon kukkija ja peittää maata hyvin.
Varjolilja
taas on komea ja korkea, kukkivana hienon näköinen. Vanhalla paikalla pääsin
jopa jakamaan varjoliljan juurakkoa, joka oli iso pallero. Sitä piti hakata
lapiolla halki. Kyllä se hyvin lähti kasvuun semmoisena ”raadeltuna”
puolikkaanakin.
Jalopähkämö
on melko matala, mutta hienon lila kukkiessaan. Jostain luin myös, että se
saattaisi viihtyä myös kosteikon laidalla.
Keltapeippi
on hyvä maapeittokasvi, kivan näköinen. Olemassa on mm. hopeatäpläpeippikin,
joka antaa omaa väriään ja erikoisuutta penkkiin.
Rönsyansikka
taas on yksi minun suosikkini: se on ainavihanta maanpeittokasvi, joka
rönsyillään alkaa peittää tienoota (ei kuitenkaan mitään salamavauhtia).
Siperian kurjenmiekkaa varten täällä olisi pieni kosteikko valmiina.
