Polkua omenapuun viereen

Polun rakennus etenee. Edellisestä T-risteyksestä

polku jatkuu omenapuun vieressä päätyen pihaterassin kulmalle. Toisella puolella polkua myötäilee kivireunus. Kannoin penkin leveälle kohdalle aivan kiviympyrän viereen. Toisesta suunnasta eli terassilta katsoen

polku näyttää tältä. Kivien takana kukkivat nyt neilikkaruusu ja krassit. Vastapäätä penkkiä on kasvamassa ruusu 'Rosa Mundi', puna-valkoinen ruusu. Omenapuun alla rehottaa ketohanhikki pitkin maata. 

Myrsky kävi

Rauli-myrsky pyyhälsi maiseman yli. Tuloksena tuli alas yksi iso männyn oksa ja

kunnan maalla kaatui lahon koivun puolikas. Kevyttä kamaa oli laho koivu, kun kokeilin jalalla potkaista. Ja mielenkiintoisia koloja ja pahkoja koivusta löytyy.

Penkki paikoillaan

Nyt on penkki paikoillaan siinä polun varressa.

Monta päivää siinä meni, koska jouduin kitkemään aluetta ihan tosissani ja viemään mullat pois. Siinä sivussa piti häiritä yhtä murkkupesää, kun se olikin suurempi kuin kuvittelin. Ja sitten jouduin uudelleenistuttamaan sen pikku pionin, joka kökötti sen murkkupesän vieressä (kuvassa vasemmalla ennen penkkiä) .
Näkymä penkiltä keskelle pihaa on nyt elokuussa

kovin sekavan näköinen - ainakin valokuvassa. Mutta edessä on kuitenkin kaksi pionia, oikealla iso ruusupuska, siitä vasemmalle lila kärhö ja koristeomenapuu. Vasemmalla takana näkyvät vihreinä ruusupuskat.

Elokuun kukkijat

Elokuu alkaa olla lopuillaan, mutta kukkasia on siellä täällä. Muutamat ruusut aloittavat nyt uudelleen kukintaansa.

Liljoista Heikinlilja on vasta nyt auki.

Samoin uutuuttansa loistava lilja 'Mother's Choice'. Punahatut ovat nousseet ylös kukkimaan, samoin useat syysleimut ovat nyt parhaimmillaan. Monet syysleimuni ovat vielä kovin nuoria, joten niistä ei komeita kuvia saa.

Yksi hauskimman värinen syysleimu on punahattujen kaverina, taustana niilä on laikkukirjokanukka.

Väriminttu on aurinkoisina päivinä ollut perhosten suosiossa: lauantaina laskeskelin perhosia ja totesin, että yhtäaikaa puskassa oli 14 perhosta. Ne olivat enimmäkseen neitoperhosia, mutta olen nähnyt siellä amiraalin ja ohdakeperhosen myös.
Työn alla on nyt pieni lisäys pohjoispuolen polulle: istuinpenkin verran pitää polkua leventää.

Siitä tulee olemaan hyvät näkymät keskelle tonttia. Eli tältä paikalta katsellaan etelän suuntaan.

Taas kivi ylös

Pari päivää meni nyhrätessä yhtä kiveä ylös. Ei siinä täysiä päiviä mennyt, koska vain sateiden välissä saatoin vängätä sitä kiveä. Sehän oli niin, että jokunen päivä sitten viherherukan alta siirsin pois pari kurjenpolvea. Sillä reissulla lapio kolahti kiveen siinä herukkapensaan vieressä noin 15 - 20 cm syvyydessä. Innokkaana siitä sitten seuraavana päivänä kokeilemaan, lähtisikö se kivi liikkumaan. Lähtihän se, vaikka tiukassa oli. Tänään sitten klo 18 kivi köllähti pikkuisen matkan kohti tulevaa paikkaansa maan pinnalla.

Lisäys myöhemmin: Tältä näyttää nyt sitten sen kiven olotienoo. Kivi on kuvassa melkein keskellä tummana pensaan vieressä. Vasemmalla on se viherherukkapensas, jonka vasemmalta puolelta tämä kivi löytyi. Tässä vaiheessa olen jo osittain saanut polun reunukset laitettua, eli tällä kohtaa siinä on puuta ja kiveä.

Siirtelyä ees ja taas

Sateiden lomassa olen saanut ihan pikkuisen aikaiseksi: kauan suunnittelemani siirto kultaherukalle onnistui kivuttomammin kuin aavistinkaan. Lyhensin herukkapensaan ensin aika roimasti, sitten tökin lapiolla juuria poikki. Meniköhän liikaa? Vanha paikka oli kirsikkapensaitteni edessä, ja siitä herukka heitti mojovan varjon. Uusi paikka on tontin kulmalla pohjoisreunalla. Herukan entiselle paikalle toin kaksi kyläkurjenpolvea, jotka olivat jemmassa erään viherherukkapensaan alla, eli väärässä paikassa nekin. Rotevia kasveja: piti aika reippaasti leikata, etteivät istutuksen jälkeen haihduttaisi liikaa. Onneksi sataa.
Siirtelyä se on sekin, että sankkotolkulla pitää viedä viallisia omenia maahan peitettäväksi. Muuta hommaa tässä ei paljon kerkiäkään. Toinen omenapuu on aivan täynnä halkeilleita, huonoja omenia, joita putoilee alas niin että ropse käy.

Paikkausta

Minkä taakseen jättää huonosti tehtynä, sen edestään löytää. Alkukesästä istutin uusia isotöyhtöangervon taimia lähelle yhtä vanhempaa angervoa, kun halusin laajan alan tätä töyhtöangervoa. Kesän mittaan kävi järkyttävän selväksi, että olin istuttanut ne aivan liian lähekkäin. Nuorimmat kolme tainta jäivät sen yhden ison varjoon, suorastaan alle. Eihän se siltä näyttänyt silloin kesän alussa!

Tänään kääntelin maata isommalta alalta ja laitoin ne kolme nuorta tainta väljemmin kasvamaan. Sainpa senkin tehtyä - huokasin.
Samaan penkkiin sain mahtumaan yhden mustaherukan taimen, sellaisen, jonka kasvattelin pistokkaasta. Kuvassa on vas yläkulmassa näkyvissä aika pitkäksi hujahtanut heisiangervo Diabolo, taustalla oikealla se vanhin isotöyhtöangervo ja taustan muodostava aronia-aita. Peittoja on mailla kuten näkyy yhdessä jos toisessakin paikassa. Sinisillä tikuilla olen merkinnyt paikkoja, joihin olen pistellyt tunturipoimulehden juurrutuspistokkaita.

Loppukesän istutuksia

Eilen istutin muutamia taimia tontin reunalle, jossa sain perattua pienen alan vapaaksi vuohenputkilta pensaiden välistä. Sinne tuli nyt neljä erilaista syysleimua ja kaksi idänmesiangervoa ('Red Umbrella'). Tämä viimemainittu pari on kokeeksi kasvamassa; väriltää erikoinen, ehkä ne tulevat soveltumaan minulla jo olevien ketomesiangervojen kavereiksi. Tunturipoimulehteä ostin myös pari, vaikka itsekin joku päivä sitten sain aikaiseksi istuttaa lähtöjä ottamalla omasta tunturipoimulehdestä  - kokeeksi. Viimeiseksi tuli pohjanruusujuuri laitettua maahan. Sille olisi kiva löytää kaveriksi sitä punaista ruusujuurta.

Polun vaihde

Etelään vievän polun pohjatyöt on tehty ja sorat kärrätty päälle. Pikkuisen on tasoiteltukin.

Vielä on odotettavissa työtä: reunojen viimeistely. Kuvassa polun vasemmalla puolella ovat viherherukka- ja mustaherukkapensaat. Kuvassa on taas uusi T-risteys. Alareunan kohdalta polku jatkuu joskus vielä pikkuisen matkaa alas, ja vasemmalle tuleva jatkopolku vie omenapuun vieritse keskipihalle.

Liljat yrittävät

Tämä vuosi on ollut liljoille aika hankala. Viime talvi vei monta liljaa.  Kaikki puuliljat kuolivat sekä näyttävä ryhmä 'World Trade' -trumpettililjaa meni menojaan. Korkea 'Miss Feya' katosi myös. Suosikkini 'Sweet Surrender' kukki jo, mutta kovin nihkeästi ja pienin kukin. 
Kuitenkin jotkin liljat sinnittelevät. 'Black Out' ja 'Red Velvet' -liljat ehtivät olla jo kukassa, ja nehän porskuttelivat tosi hyvin.

Nyt keltaiset 'Golden Stone' -liljat keikkuvat korkealla päivänsilmien kanssa.

Suurikukkainen 'Pink Perfection' on myös kukassa. Liljojen kukinta tuntuu vaan tänä kesänä olevan pikatoimintaa - ikävä kyllä.

Tiilenpunaisen ja oranssin sävyissä hehkuvat 'Royal Sunset' -liljojen tähdet.

Lilja 'Dazzle' aukeaa vihdoin, ehkäpä hieman myöhässä, koska ne istutin vasta tänä keväänä. Väri on tosi keltainen ja kirkas.

Ruusujen iloja

Pensasruusut tuottavat uutta iloa - nytkin.

Vanha kunnon valkoinen (nimetön) kurttulehtiruusu aloittaa kukintaansa uudelleen, vaikka kiulukoita roikkuu puskassa vaikka kuinka. Tältä pensaalta en leikkaa kuihtuneita kukkia pois.
'Sointu' -ruusu saa vasta nyt aikaan

oikeanlaisia, pulleita ja täyteläisiä kukkaterttujaan.

Polun sommittelua

Tässä alla olevassa kuvassa on menossa se vaihe, kun koetan sommitella uutta polun juoksua.

Etelään päin lähtevä polun pätkä tulee melkoiselle s-mutkalle mennessään herukkapensaiden ja hovijasmikkeiden välistä. Ja yksi iso maakivi täytyy jättää polun reunaan. Tässä vaiheessa toimittelen sitäkin, miten isot puunrungot loksahtaisivat reunapuiksi, koska nämä reunapuut ovatkin tosi isoja.
Vasemmassa reunassa näkyy vielä peite, jonka alla tämä tienoo oli. Oikeassa reunassa näkyy läjä niitä juuria, joita tältä pätö alueelta löytyi.