Miten meni kesä 2017

Kesän touhut ovat takana; nyt on aika kysyä, mitä on saatu aikaiseksi. 
Kesällä istutin 16 ruusupensasta eri puolille tonttia. Suunnitelmissa oli hiukan enemmän, mutta ns. ruusukolmion teko ei päässyt alkuaan pitemmälle. Samoin etupihan suunnitelma (alue heti autopaikan vieressä) jäi mietintämyssyyn eli odottamaan uusia ideoita. Kärhöjen istutus tapahtui suunnitelman mukaisesti; 10 kärhöä eri puolille tonttia aurinkoisiin kohtiin ja useammanlaisia tukikehikoita näille myös. Varjoisalle pohjoisrajalle laitoin kaksi sinikuusamaa ja talon varjoon kaksi syyshortensiaa. Lisäksi putkautin yhden purppuraheisiangervon antamaan väriä keltavuohenkuusamien väliin. Pioneja istutin 6 keskelle pihaa. Luulin laittaneeni ne ns. kohopenkkiin, mutta nyt näyttää siltä, että runsaat sateet ovat loiventaneet kohopenkit ennätysajassa olemattomiksi.
Multaa tarvitsin edellä mainituille pensaille; sitä siirtelin isosta kasasta, joka oli maatumassa suuren raidan alla. Nyt se multakasa on huvennut. Alta paljastui multava maa, johon laittelin akankaalia ja valkotäpläimikkää juurtumaan.
Kitkeminen ei tänä kesänä kiinnostanut hiukkaakaan. Satoi ja satoi. Ja oli kylmä.
Raavasta työtä tein keväällä puuliiterissä korjaamalla sen lattian. Aikamoinen huraus oli myös terassien öljyäminen, vaikka kävikin nopsasti - onnistuinpas valitsemaan hyvät päivät siihen työhön.
Marjoja sain mukavasti - mustaherukkaa ja viherherukkaa. Vaan kirsikoista ehdin nauttimaan vain muutaman ennen lintuja; taisivat linnutkin pistellä ne kirsikat raakoina. Omenat eivät kypsyneet tänä kesänä; aivan valiten sain kokoon pienen määrän semmoisia omppuja, joista saatoin tehdän sosetta.
Ruusujen kukinta oli tänä kesänä vähän niin ja näin: esim. Teresanruusu kukki heikosti. Uudelleenkukinta ei onnistunut tai oli hyvin heikkoa. Mutta yleisesti ottaen ruusut ainakin yrittivät kukkia yhden kerran aika kivasti. Vanhemmat pionit ja liljat ilahduttivat myös kukkimisellaan - ilmeisesti ne saivat tarpeekseen vettä.

Syystyöt

Nyt on kaikki syystyöt tehty: sorakäytävät haravoitu, ruusuille laitettu vähän havuja, rakenneltu jänisaitoja sekä koetettu kerätä omenoita haudattaviksi. Betonikäytävän saumoista on raaputettu heinät pois. Vähän heittelin liljoille tuhkaa. Tulkoot talvi.

Omenat mötköttävät

Omenasato tänä vuonna oli runsas mutta huono. Aikaisesta omanapuusta sain omput alas, mutta suurin osa niistä oli raakoja - jopa itsellisesti pudotessaan. Myöhäinen omenapuu on täynnään omenia, mutta nekin ovat raakoja ja pieniä. Kypsymättömät omena jäivät puuhun ja tuossa kylminä viikkoina ne paleltuivat riippuessaan siellä oksilla. Nyt omput ovat ruskeita, pehmeitä pullukaisia. Muumiotautisia omenia on joukossa ihmeen vähän.

Pudonneet raakalaiset omenat olen haudannut maahan. Nyt on hommana kiskoa omenapuun oksia, jotta saisin viimeisetkin omput putoamaan maahan ja pääsisin niitä hautaamaan ennen pakkasia. Mutta ei - eivät ne halua pudota, koskapa ovat raakoja! Omenan kannassa toimii (kai) semmoinen hormoni, joka virittää kannan irtoamaan vasta sitten, kun omppu on kypsä.

Kukat jalostuivat koristeiksi

Pidimme kerhossa askartelutuokion, jossa kokeilimme muutamia konsteja kukkakoristeiden teossa. Kuivakukkina oli honteloita ikikukkia, varpuja, pihlajanmarjoja ja lumimarjoja. Tämmöisiä hienouksia siellä syntyi:

Kuivakukkia maljassa