Vettä jouluna

Säätila on  nyt jouluna 2013 kovin leuto. Taitaapi tulla täälläkin tulva kuten uutisten mukaan Pohjanmaalla. Pihan laidalle kaivamani kosteikkomonttu on nyt täynnä vettä, ääriään itkee. Eipä itkenyt kesällä; silloin tämä oli ihan kuiva.
Montun reunalla kasvaa (lumilämpäreiden kohdalla kivillä tuetussa rinteessä) purppuratuomi. Sanotaan, että se tykkää veden läheisyydestä - siinäpä sitä nyt on. Sen takana on pari pientä tuijaa.

Oon minä pöljä!

Oon minä pöljä, kun minua pitää muistuttaa ihan Tanskasta asti selvistä asioista! Niin kuin, että kerää nyt ajallaan se lahopökkelö pois sieltä risukosta! Oli näet televisiossa ohjelma Tanskan ikimetsästä ja näytettiin kauniisti lahoamassa olevaa puunrunkoa; ja minä ajattelemaan, että siinäpä olisi jonkun puutarhaan hieno puupökkelö. Siinä samassa muistin, että oman tontin viereisessä risukossa pötköttää lahokoivun runkopötkäle, jonka myrsky pudotti alas. Ja muistin myös, että naapuri on suunnitellut kaadattavansa isot puut talvella - ja jos ne kaatuvat, niin kyllä lahopuu alimmaisena menee tuusan nuuskaksi siinä rytäkässä.
Eipä muuta kuin pikapikaa nostamaan pölkky turvaan. Oli tänään niin hyvät kelit, että sain sen pöllin irtoamaan jäisestä maasta potkaisemalla. Tämän näköinen se pölli nyt on: hauskoja kääpiä on siellä täällä.

 

Ja onpa pari tällaista koloakin. Jää kesäiseen harkintaan, minne pökkelö sitten asetellaan. Ja miten saisin "pelastettua" sen lahon rungon loppuosan itselleni sitten, kun se savottasouvi alkaa? Se nääs kaatuu varmasti.

Tiilien kierrätystä

Vanhan grillin valkoiset tiilet otettiin kierrätykseen. Niistä rakentelimme kivialustan aivan terassin kulmaan. Siinä sopii pitämään pientä tulta ja jopa istumaan sitä tulta vahtiessa. Passaa siinä sitten makkaraa käryyttää. Eikä tarvitse kauas käpsehtiä - ihan on äärellään.

 

Olemme havainneet, että meille riittää pienellä tulella paistaminen ja sen lisäksi savustelu pöntöllä. Siksipä emme tarvitse sen kummempaa "kesäkeittiötä" kuin se, jonka löysimme Leppävirran Elävän Kaupan kirpparilta. Se on auton rengasvanteesta, yms. hitsattu tulistelupaikka.

Kivistä taidetta

Kiviasetelma meni osittain uusiksi, kun löysin hauskan kiven ojasta. Tämä kivi on kuin valmis veistos. Päätin laittaa sen seisomaan alueen etupuolelle.

Kuvassa näkyy kiven pintaan jäätyneet ruohot sen jäljiltä, kun pyörittelin sitä paikoilleen. Kivi on myös toiselta puolelta katsottuna ihan muodokas.
Tänään ripustelin pensaiden oksille hiuspusseja. Väitetään, että ihmishiusten haju karkottaa jäniksiä. Hiukset laitoin vanhoista nilkkasukista tekemiini pusseihin. Omien karvojen lisäksi sain pussillisen paikalliselta parturilta. Kokeilla pitää kaikkea mahdollista nyt, kun pensaat ovat kovin pieniä. Toinen jekku, jota myös olen harrastanut nyt myrskyn jälkeen, on ripustella isoja ja pieniä havuja pensaiden sekaan. Joku esitti tämän konstin sanoen, että jänikset eivät rupea puremaan versoja, kun huomaavat että siinähän on neulasia.

Tässä kuvassa on männyn oksa laitettu neilikkaruusun keskelle. Ruusun versossa roikkuu hiuspussi.

Kivien asettelua

Oli tuossa Eino-myskyn jäljiltä yksi sähkötön päivä, se tuulinen Einon päivä. Myrsky katkaisi kunnan välikkömaalla seisovan lahon koivun puolesta poikki. Muita tuhoja tuli, kun pressurakenteisen autotallin pressut repesivät. Sen jälkeen oli yksi kuiva päivä. Kuivan päivän aikana asettelin kiviä entisen grillipaikan kohdalle. Suunnitelman nro 7 mukaan tässä toimittiin.

Kuva on otettu terassilta. Kuvassa kivikko näyttää neliömäiseltä, koska siinä kivet peittävät vain betonilaatan. Alue laajenee ja pyöristyy, kunhan reunoille tulevat havukasvit saavat istutuskuoppansa laatan ulkopuolelle. Takana näkyvät keskellä pihaa kasvavat purppuratuomi ja isotuomipihlaja sekä perennakeskus. Muutama isompi tiiliseinämä vanhasta grillistä makaa vasemmalla.
Havukasveiksi suunnittelen pallotuijia ja tuiviota. Tuivio tulisi ylös taakse kivien tukeman multapenkan päälle.
Täytynee kantaa hiekkaa ja pikkuisen multaa kivien lomaan, jotta saan istutettua myös kivikkokasveja.

Toteutusta suunnitelmiin 6 ja 7

Tänään oli sateeton päivä, ja kun ei tässä ollut muutakaan tekemistä, niin kaadettiin se grilli. Se irtosi alusbetonista oikein helposti. Grillin ympärillä olleet aitaelementit vietiin varaston välikön eteen näköesteeksi. Niin muuttui suunnitelmassa 6 mainittu tuija-aita puuaidaksi. 

Sinne aidan taakse saatiin savustuslaatikko ja muuta rompetta näkymättömiin.
Vanhan grillin aluetta ei vielä putsattu kokonaan eikä ryhdytty kivikon rakennuspuuhiin. Mutta muutamia isoja kiviä olen jo pyöritellyt siihen lähelle.

Suunnitelma 14 - 18

14. Lisäksi olen hurmaantunut ajatuksesta, että taikinmarjasta voisi saada matalan, kiemurtelevan aidanteen jonnekin.(Myöh.huom: ei ole toteutettu.)
15. Jos grillin särkemisestä jää tiiliä, niistä voisin tehdä yrttipenkin johonkin aurinkoiseen kohtaan. (Myöh.huom: ei ole toteutunut näin.)
16. Keskialueen "toria" pitää kehitellä - ensin ajatusasteelle, sitten käytäntöön.
17. Samoin tapahtunee polkujen päällysmateriaalin suhteen. Ei millään erityisellä kiireellä.
18. Kiviaitaa pitää parannella. Olen nyt jo köijännyt sinne uusia kiviä odottamaan sijoituspaikkaa. Tältä näyttää nyt puolivalmis aita.

Suunnitelma 10 - 13

10. Ison kivikon eteläpuolelle pitää suunnitella kasveista "kiva kokonaisuus" ja suunnitella polku kulkemaan hieman etäämmältä kuin aikaisemmin suunnittelin. Maassa topottavat kivet jäävät perennaryhmän sisälle.

Kuvassa keltaisella olen merkinnyt vanhan ajatuksen polun paikasta ja punaisella uuden. 
11. Perennaympyrästä kannattaa siirtää pois ainakin elokuun asteri, syysleimukukat ja sininata. Osan sarviorvokeista voi siirtää uusiin paikkoihin.
12. Pitäisi löytää uusi mustaherukan taimi nimeltää "Pohjan Jätti" entisen "Mortin" kaveriksi.
13. Voisin kokeilla säleikkövilliviiniä männyn kupeeseen. (Myöh.huom; ei kokeiltu ainakaan vielä.)

Suunnitelma 8 ja 9

8. Etupihalle ostan lisää keijuangervoja. Istutuspenkkiä laajensin jo syksyllä valmiiksi. Perennoja pitää ripotella uusiin paikkoihin.
9. Kiven luona pitää siirtää kaksi saniaista (kuvassa punaisella) toiseen paikkaan, koska ne peittävät kiven hauskat juomurat taakseen. Juomurat näet, jos suurennat kuvaa klikkaamalla.

Uusi paikka on lähellä lähintä kantoa (kuvassa sinisellä). Juomurakiven eteen sitten jotain matalaa perennaa.
Saniaisen sukulaisia pitää etsikellä taimikaupiosta. Niitä voi istuttaa pensaiden väleihin itälaidalle.

Suunnitelma 7

7. Keskellä pihaa nököttää nyt aika ruma grillauspaikka. Paikka on tontin näkyvin osa ikkunoihin ja terassille päin. Suunnittelen grillin kaatamista; tilalle tulisi pieni kivikkokumpare. Osa vanhoista tiilistä voisi jäädä kumpareen täytteeksi, ja löytäisin varmasti kiviä, joista voisin laatia komean asetelman grillin betonilaatan päälle. Sivuille jokunen matala havupuu kaunistamaan kohdetta (pallotuija, tuiviot, kataja).

Suunnitelma 6

6. Jokunen havu (tuija Brabant) pitäisi saada näköesteeksi lähelle uutta pihavarastoa, jotta kadulla kulkijat eivät näkisi vajojen välikköön, jossa voi olla vaikka mitä rojua. (Myöh.huom; tuijia ei ole tänne tuotu vaan muita kasveja sekä pieni aita.)

Suunnitelma 4 ja 5

4. Samalla nurkalla on nyt pieni lumipalloheiden taimi; sen taidan siirtää jonnekin ja sen tilalle joku havupuu (kanadantuija).

 Kuvassa punaisella on merkitty lumipalloheiden kasvupaikka, sinisellä pieni kuusi ja keltaisella tontin raja, joka kulkee ison raitapuun takaa.
5. Havupuita haluaisin myös sinne, missä ennen oli iso koivu ja nyt on kiviaita. Siellä voisi olla pari katajaa ja joku matalampi havu, esim. kääpiöserbiankuusi.(Myöh.huom; havukasveja ei ole tuotu tänne.)

 

Samalle tienoolle tulee myös kumpare, joka lähtee kiviaidalta ja peittää koivun kantoa. Vaalean sinisellä olen merkinnyt koivun kannon, punaisella havujen paikkoja, vaaleanpunaisella kasvavan hovijasmikkeen ja tummansinisellä kiven päällä kasvavan nuoren männyn (vasemmalla). Keltaisella olen piirtänyt tulevan kumpareen, joka nojaa kiviaitaan.

Suunnitelma 3

3. Lähellä liiteriä kasvaa tuija, joka on ehkä Tuija Smaragd ja korkeudeltaan noin 180 cm. Sen  lähellä näkyy nousevan jonkun vanhan syreenin alku vanhasta juurakosta.

Ajattelin siirtää tuijan siitä pois ja antaa syreenin nousta (kuvassa punaisella syreeniä). Tuija menee sitten tontin koillisnurkalle sinne, missä on mongolianvaahteroiden välisijoituspaikka; siinä on iso monttu ja hyvät mullat valmiina. Täytyy vaan kysyä "pentissä", miten tuijan siirto kannattaisi tehdä.(Myöh.huom; tuijaa ei ole siirretty.)

 Kuvassa punaisella on paikka, jossa nyt mongolianvaahterat rinnakkain odottavat siirtoa. Sinisellä on merkitty pieni oja, joka antaa keväisin vettä tontun kurjenmiekoille. Keltaisella on merkitty purppuratuomen kumpare. Edessä kasvaa tuija.

Suunnitelma 2

Nyt on talvi aikaa tehdä uusia suunnitelmia. Erityisesti minua mietityttää havupuiden vähyys tontilla - näyttää aika "aakeelta laakeelta" talvella. Listailen tähän muutamia uusia näkemyksiä puutarhastani.

1. Vanhan suunnitelman mukaan ensi keväänä pitää siirtää kaksi mongolianvaahteraa paikoilleen eteläreunalle. Samoin on tehtävä kahdelle lännenheisiangervolle. Pari keltaista pensashanhikkiakin odottelee uusia paikkojaan. Samalla siirrän vanhan hanhikkipensaan pois etupihalta. Pensashanhikeille olen ajatellut kaivaa kuopat tien reunaan isojen puskien väliin. Sinne ostan lisää punakukkaista pensashanhikkia. Siellä ne sitten somasti ilahduttavat ohikulkijoita syksyllä kukkiessaan.
2. Etupihan pensashanhikin tilalle pitää kaivaa isompi istutuskuoppa, laittaa mullat ja kalkit ja istuttaa esim. syreeni.

Kuvassa punaisella pari etupihan pensashanhikkia samassa ryppäässä ja sinisellä niiden edessä patjarikkoa, joka levisi ja kukki viime kesänä oikein hyvin.

Ruusunen syksyllä

Tässä vielä kuva ruususta, joka haluaa avautua marraskuun ekana päivänä. Se on Teresan ruusu (Rosa 'Thérése Bugnet'). Puskan muut lehdet ovat jo pudonneet, vain tämän yhden verson huipussa sinnittelevät ovat tallessa. Toinen vielä innokkaampi uusintakukkija on neilikkaruusu (Rosa 'Pink Grootendorst'); siinä on paljon kukkasia - ne vaan eivät ole näin "freesin" näköisiä.

Tänään painelin maahan myyräkarkotteen pillereitä kukkien ja puiden lähelle. Toivottavasti tepsii. Lisäksi aion laittaa valkosipulin kynsiä sinne tänne tehon varmentamiseksi.

Kiviaitaa rakentamassa

Menin lapion kanssa tienposkeen katselemaan ison koivun kantoa. Muistelin, että siellä oli joitakin kiviä. Ja olihan niitä. Siinä minulla hurahtikin kaksi päivää kaivellessa kannon ympärillä. Iso koivu oli valinnut kasvupaikakseen kivikasan kupeen: kannon vierellä ja alla oli hirmuisesti monenmoisia kiviä, joista monet olivat juurien nahnikassa. Kivet on varmaankin kasattu siihen joskus, kun on korjattu tietä - osa kivistä oli särmikkäitä kuin dynamiitin jäljiltä.

Kuvassa isoimmat kasan kivet olen jo nostellut kuopistaan ylös, ja kannon takana häämöttää niitä "ampukiviä". Pähkäilin, minne oikein panen ne kaikki kivet. Aikaisempiakin kivikasoja oli muutamassa paikassa tontilla odottamassa toimenpiteitä. Siinä sain aatoksen, että teenpä kiviaitaa pikkupätkän tuo kannon pohjoispuolelle: sitten joskus kun saan multaa, nostan sillä pienen kumpareen kannon ympärille ja se kumpare tulee loivasti kohti etelää (ja siis kiviaita tukemassa pohjoisen puolelta). Hyvä. Yhden päivän köijäsin niitä aikasempia kiviä tänne aitatyömaalle ja toisena päivänä rakensin aidan! Isot kivet alle ja pienempiä tukemaan.

 

Joo; nytpä kiviä onkin liian vähän: aidasta tuli tuommoinen ylöspäin kapeneva. Pitäisi olla määrältään toinen mokoma näitä kiviä. Ajatus oli, että aita olisi semmoinen "vanhanmallinen", päältä tasainen ja tutisematon. Siihen olisi hyvä laittaa kasvamaan sitä sun tätä.
Kuvassa kanto on oikealla ylhäällä. Punaisen kepin kohdalla tien poskessa kasvaa kiiltoheiden taimi. Siellä aidan toisessa päässä "lähtökivenä" on maassa makaava oikein iso kivi, joka ei minun kankeemisesta hievahdakaan. Toisessa päässä (näkyy kuvassa oikeassa alakulmassa kellertävänä heinäalueena) on juluma kivi, jonka päällä koittaa kasvaa nuori mänty.

Miten meni kesä 2013?

Nyt satoi jo ensilumen. Siispä on aika miettiä, miten mennyt kesäkausi onnistui.
Kaikki suunnitellut taimet istutettiin. Niistä vain muutama näyttää huonovointiselta: marjasinikuusamista toinen näytti jo elokuussa kuolevalta yksilöltä, toinen sen sijaan saattaa jäädä henkiin. Pionit eivät paljoakaan paikoiltaan turahtaneet, mutta se taitaa olla pionien luonteessa. Samoin isotuomipihlajan juurelta repimäni versot ovat hyvin kuivan näköisiä uusilla paikoillaan. Etupihan orapihlaja-aita teki jonkun mielenilmauksen, kun se keskikesän leikkauksen jälkeen ei lähtenytkään reippaaseen kasvuun.
Yksivuotiset ruiskaunokit ja unikot tuli ripoteltua vääriin paikkoihin. Mutta se teko oli sen hetken tilanteessa anteeksiannettavaa.
Kiviä ja juuria olen kaivanut ylös liian innokkaasti, koskapa kyynärpää on nyt aika "pipi".
Kesä oli aika kuiva, sateita oli vähän. Sen takia hiukan arveluttaa, tuliko puiden ja pensaiden taimia kasteltua tarpeeksi. No, sen aika näyttää.
Suunnitelman muut osat, kuten oksien sahaus ja varaston rakentaminen, onnistuivat yli odotusten.
Myös jotain yllättävää hyvää tuli eteen viime kesänä. Saimme kahdesta omenapuusta hyvän sadon. Saatoimme antaa omenia sukulaisille ja naapureille. Opimme, että toisen puun omenat ovat aikaisia, vaaleita ja miedonmakuisia, kun taas toisen omenat ovat myöhäisiä, punaisia ja kirpeänmakeita.

Sipulikukat

Tänään sain piilotettua viimeisenkin kukkasipulin maahan. Sattuikin oikein hyvät ilmat suosimaan tätä operaatiota, joten se meni kolmessa päivässä. Istutusputkilon vääntäminen tosin otti koville oikeaan käsivarteen, mutta kätevä peli se on kuitenkin.
Sipuleissa oli krookuksia, tulppaaneita, narsisseja, helmililjoja ja pikkulaukkoja. Tulppaaneista suurin osa oli ns. kasvitieteellisiä (villi)tulppaaneita, kuten metsätulppaani, joiden odotan lisääntyvän itsekseen tulevina vuosina (myöh.huom; eivät lisäänny). Tuntuvat nuo toiset hienot tulppaanit olevan niin niipukkaita - niitä pitää nostella ja laitella ja eivätkä sittenkään kestä montaa vuotta. Semmoinen ei oikein käy minulle.

Kivityötä

Nyt olen toista kertaa kiertämässä kivikkoani tarkoituksena vuohenputkien kitkeminen niin, etteivät ne pystyisi hyökkäämään kivikolle. No, arvatenkin tämä touhu muuttui kivityömaaksi melko pian. Löytyi pari uutta piilokiveä, ja pari näkyvää kiveä siitä liepeiltä suostui liikahtelemaan. Ei muuta kuin sommittelemaan näitä liikkuvia kiviä niiden maassa jököttävien kavereiksi.
Kangella kangertaen ja käsivoimin pyöritellen sain kaksi isoa kiveä mukavasti asettumaan kivikon itäpuolelle. Tältä se sommitelma nyt näyttää. Isojen kivien taakse, ison kallion eteen muodostuu kohopenkki kukkasille.

Tämän homman jälkeen pitää tantereen pintaa kivien edessä alentaa noin 20 - 30 cm (kuvassa vasemmalla lapion ja kangen kohdalla). Siihen tulee polku, joka kiertää kivikon. Näin polulta näkee kaikki mielenkiintoiset kivet siinä sivulla.
Poistettava maa on hyvää multaa, ja sitä voin käyttää jossakin muualla. On siinä vaan rutosti  vuohenputken juuria! Jätän ne multapaakut kasaan pakkasen käsittelyyn talven ajaksi - tottapa uskovat vuohenputkulat!

Syvällisiä merkkejä

Olin katselemassa puutarhan nurkalla paikkaa vielä parille tuijalle, kun silmä osui mullan pinnassa olevaan "pieneen" kiveen. No, sitä siitä sitten kaivelemaan, mutta sepä olikin aika iso möhkäle. Kun sain sen ylös, huomasin sen kyljessä hauskan kuvion.

Olisiko siinä siivilleen nouseva lintu vaiko jyvänen? Kuitenkin merkki jostain syvältä maan uumenista.
No, sitten meni pari päivää, ja rupesin toisessa paikassa kääntelemään pintamaata, jotta saisin kitkettyä vuohenputket pois tulevan perennapenkin alueelta. Melko pian lapio tapasi isoja kiviä. Tältä tämä urakka nyt näyttää  - enempi ketun pesäkololta näyttää.

Pari jytyä kiveä (jotka on pakko jättää paikoilleen) oli vain noin viiden sentin syvyydessä pintamullan alla piilossa. Ei siihen perennapenkkiä laadita ihan helpolla.
Luonnon laatima ympyrämerkki: kattomehitähti on iloissaan ruvennut laajentamaan itseään.

Valloittavaa

Tässä on kuva hyvinvoivasta ketohanhikista. Tämän kasvin alku oli Kausalassa, jossa koppasin pieniä alkuja muovirasiaan tien poskesta. Pieni alku on lähtenyt valloittamaan pihaa ihan tosissaan ja vielä kukkiikin.

Muovikenkä on tuossa vertailukohteena. Lehdet ovat isommat kuin normaalisti, kun kasvi yleensä kasvaa kuivilla, vaatimattomilla paikoilla.
Vanhaa pajun kantoa valloittavat lahottajasienet.

Oravat putosivat puusta ja vaja valmistui

Tämän päivän nimiin valmistui uusi pihavarasto. Nyt se on maalattu; väri on sinertävän harmaa. Loppusilauksena se sai hienot vesikourut ja syöksyrännit, joiden alla keräämme sitten sadevettä saaveihin. Seuraavaksi pitäisi alkaa siivota varaston ympäristöä.

Tänään olin kitkemässä kukkapenkkiä ison männyn alla. Siihenpä puuhun kapusi orava - ja kohta toinen perässä. Eivät näyttäneet olevan kovin sopuisaa sakkia: alkoi oravien takaa-ajot. Välillä ne kävivät läheisessä purppuratuomessa, ja sieltä peräkanaa taas nurmen kautta mäntyyn. Sitten se perimmäinen sai kiinni sen ekan - muutama sekunti nujakkaa pitkin oksia - ja muks!  oravanyytti putosi puusta männyn juurelle. Kurret kapsahtivat takaisin puuhun, kumpikin omalle puolelleen. Minä näin ihan vierestä, miten orava katseli muutaman sekunnin hölmönä siinä puun rungolla, että kuinkas tässä näin kävi. Mutta sitten taas toisen perään ja ylemmäs mäntyyn. Hetken päästä tämä ravaus lakkasi, ja alkoi vain kuulua, miten kävyn roippeet putoilivat alas oravan syöminkien jäljiltä.

Tuhoamista

Olin sitä mieltä, että löysin tontiltani jättiputken versoja (ns. toisen vuoden versoja). Tätä kasvia kasvoi muutaman tontin päässä tuolla alempana mäessä  - muutama kukkiva, iso yksilökin. Kesällä kävin niitä vähän "kurmoottamassa"; katkoin kukinnot ja suihkutin rouduppia lehdille. Luin juuri täältä nettineuvoista, että vanhalle, isolle kasville ei roundupit tehoa kerta käsittelynä.
Niinpä päätin ottaa nämä omalla tontilla kasvavat, pienet yksilöt lapiolla ylös. Kepoisasti ne lähtivätkin. Sitten laitoin ne mustaan muovipussiin. Ainakin juuret lähtevät roskiin. Lehdestä en ihan varma ole, onko kyseessä jättiputki, mutta ainakin se versoruuseke oli samanoloinen ja lehdet vaikuttavan isot. Alkukesästä aluetta oli leikattu ruohonleikkurilla, mutta nyt on ollut pitkä paussi ruohonleikkuussa, ja sen takia nämä versot sattuivat nyt vasta silmään. Hyvästi, jättiputki!

Muuta suunnitelman mukaista toimintaa on toteutunut: klapit siirretty puuvajaan, uuden vajan ovi pohjamaalattu. "Hyvä, minä!"

Vaja valmis

Pihavaja on saanut nyt katon päällensä. Onpa kiva - kohta alkaa varmaankin sataa. Ovi vielä odotuttaa itseään.

Kuten kuvasta näkyy otettiin puupilkkeiden kuivumiskehikko eilen pois. Siitä rojahti kohtuullisen iso klapikasa. Nytpä sitten on pilkkeet siirrettävä puuvajaan. Kottikärry-pelillä sitä alettiin tehdä.
Puutarhan puolella olen tehnyt  muutaman pikkupenkin valmiiksi tulppaanien ja narsissien sipuleita varten. Tilauksessa on satamäärin näitä sipuleita.

Siemenistä sikisi

Keväällä laitoin siemenistä tulemaan ruiskukkia, sarviorvokkeja ja ...

krasseja ja unikoita. Hyvin ovat nousseet ja kukkivat nyt loppukesästä.

Lisää löytöaarteita

Maata kuopiessa olen löytänyt lisää mielenkiintoisia ihmiskulttuurin tuotteita sieltä kivien seasta.

Kivikon kolosta löytyi punaiset koululaisen villasukat  - joku riiviö kiusaaja varmaankin on heittänyt toisen sukat hankeen. Toinen sukka oli toisen sisällä.
Löydöistä useimmat ovat lasinpalasia: yksi on vanhanmallisen pullon suu. Kaikkia lasinpaloja en ottanut edes kuvaan, mukana oli vihreää, ruskeaa ja kirkasta lasia. Löytyi myös yksi ehjä, erittäin pieni pullo (lääkepullo?), jonka pohjassa on maagiset luvut 2017. Keramiikan palasia on löytynyt myös: mm. sokerikon särkynyt hattu sekä "korva". Nykyaikaisuutta edustavat yksi kuminpalanen ja yksi muovinpalanen, rahtiosoitelappunen (tehtaalle oli tavara ollut menossa), useita nauloja. Hauska esine on kynän näköinen, kellertävä kappale, joka vaikuttaisi leikkinuolen päältä -  toinen pää on metallia. Metallipalasia olen löytänyt viisi. Yksi niistä on oikein pahasti ruostunut veitsi (terä on poikki). Yksi on metallisuikula-pallukka, josta en arvaamallakaan osaa sanoa, mikä se on ollut. Ja sitten yksi iso, ruostunut esine, joka vaikuttaisi vanhalta lukon osalta, mutta enpä mene vannomaan...
On hauska ajatella, miten nämä esineet ovat saattaneet peltoon päätyä. Heinämiesten kahvitauolla sokerikko putosi kädestä ja särkyi. Ei nääs silloin sokeripalasia laitettu muovipussiin, kun kahvitarpeita koottiin koriin pellolle vietäväksi.

Liljat ovat kukoistaneet

Keväällä istutetut liljat ovat nyt melkein kaikki kukkineet. Viimeisenä tiikerililja Flore Pleno kehii varovasti auki oransseja kukkiaan - siinä näkyykin menevän päivä jos toinenkin. Eilen otetussa kuvassa kehiminen on vielä kesken. Tämä on korkein lilja näistä minun liljoistani.

Ensimmäisenä kukki matala värililja Lollypop (alla).

Sitten oli vuorossa mukaan tullut tuntematon, punainen tiikerililjan tapainen.

Kolmantena aukaisi komeat kukkansa melko korkea tiikerililja Night Flyer.

Värililja Elgrado oli vuorossa neljäntenä. Se on melko matala.

Ja siis toiseksi viimeisenä kukki tämä valkoinen, kaunis tiikerililja Sweet Surrender.

Lisää istutuksia

Elokuulle käännyttäessä sain ajatuksen, että pitääpä käydä ostamassa lisää perennataimia. Nyt niitä saa hiukan alennettuun hintaan. Ja löytyihän niitä 54 kappaletta! Paikka, josta löytyy yhtä ja toista puuta sekä perennaa, on Kuopiossa Vehmasmäessä Heikkisen Kukkatarha.
Sittenpä minun piti raivata maata vapaaksi näitä kasveja varten. Sain aikaan pienen pläntin, johon istutin nämä taimet odottamaan ensi kesää. Istutuspenkin takana nousee tuuheana pihajasmike.

Joukon mukana oli muutama varjon tai puolivarjon taimikin: niille laitoin pienen kohopenkin puun alle. Siinä taitaa toistaiseksi olla ainoa varjopaikka.

Välillä siirtämistä

Kun kaikkea en jaksa yhteen putkeen tehdä, niin välillä harrastin kasvien siirtämistä. Etupihalla on vanha kotkansiipisaniainen tehnyt itselleen paljon uusia lähtöjä. Otin niistä puolentusinaa ylös ja siirsin ne ison raidan alle.

Muuten on tässä pari päivää mennyt repiessä vuohenputkia pensasistutusten ympäriltä. Huomasin omenapuun alla niitä repiessäni, että ne kuolevat mustaksi muhjuksi, kun jättää ne naatit siihen auringonpaisteeseen. Eikä semmoisen kasan alta sitten nouse paljon mikään. Niinpä kokeilen nyt niin, että jätän vuohenputken naatit ympäröimään pensasta - jos ne vaikka tukahuttaisivat samalla uutta vuohenputkikasvustoa.

 

Saattaahan olla niinkin, että ensi vuonna vuohenputket taas rehottavat.

  

Kuvassa takana oleva vihreä on rehevästi kasvavaa vuohenputkea. Nyhtämistä kyllä piisaa!

PS: nyhtäminen ei auttanut yhtään - loppukesästä kaikkialla nyhdetyllä alueella rehotti vuohenputkea! Totaalinen peittäminen lienee ainoa konsti.

 

Kivikon kaivelua

Olen nyt siirtynyt kaivelemaan kivikon reunaa - siis sitä luonnonkivikkoa, johon pitäisi tulla kivikkokasveja ja muita kaunistuksia. Vuohenputket ovat työntäneet juurensa kivipaasien viereen oikein innolla. Siinä onkin puuhaa, kun koetan raivata kivikon reunat puhtaiksi vuohenputkesta. 
Keväämmällä jo aloitin perkaamalla  tämän kivikon laen: nyt siinä kiven päällä rönsyilee oikein kivasti mansikkaa. Mutta onpahan niin kuiva paikka mansikalle, ettei marjoista ole tietoakaan. Joku viikko sitten siirsin pari kotkansiipeä tämän kalliopaaden viereen pohjoisen puolelle. Itäpuolelle olen istuttanut seppelvarvun (kuvassa edessä).

Eteläpuolelta olen siirtänyt pari isoa kiveä pois ihan tämän kivikon edestä.

Rikkojen putsaamista riittää tämän kivikon luona - en ole vielä päässyt putsaten kiertämään ympäri koko kivikon.

Kivet riviin

Perennapenkin uusi reuna on nyt valmis. Kivet ovat kylläkin eri järjestyksessä kuin viime blokkauksessa, mutta ei se tahtia haittaa. Kuvan oikeassa laidassa näkyvät purppuratuomen rungot. Niiden ja rivireunuksen väliin jätin pienen polun.

Näissä reunuskivissä on monenlaista mölkeröä: viivallista, kerroksittain...

 sekoittunutta...

tasaisen harmaaata...

 pienemmistä kivistä koostuvaa (konglemeraatti)
keramiikkaiguaanien kera...

viirullista...

erikoisen väristä...

 

 pikkuinen hattupäinen...

pintamuotoja saaneet kivet...

 ... ja pinnaltaan pikkureikäinen kivi.