Pionit aloittavat

Pionien aika alkaa pikkuhiljaa olemaan täällä. Perässä pitäisi pysyä näin kameran kanssa.

 Ylinnä on Do Tell -niminen pioni kerallansa lehtoängelmä. Minun isoista ja vanhemmista pioneistani keskellä on pompulainen Karl Rosenfield. Ja alinna reippaasti kasvava ja railakan näköinen Huurretta suuteleva kukka.

Vanha juhannusruusu

Nyt juhannuksen tullessa myös juhannusruusut osallistuvat kauneuden levittämiseen. Sorsakosken Taivalmäellä on muutama vanha tuvanpaikka metsikössä. Tupa on hävinnyt, mutta pihan ruusupuska kukoistaa juuri nyt. 

Siellä on nyt nähtävillä juhannusruusun suuri kasvusto. Seassa on ainakin yksi Hansaruusun verso, joka kukkii nyt. Tästä tonttukin on ottanut juuret omalle juhannusruusulleen. Taustalla ei ole järvi, vaan tehtaan katto siellä loistelee. 
Paikalta löytyy myös kaksiväristä lupiinia, marjapensaiden versoja ja yksi näädän raato.

Vihdoinkin

Vihdoinkin laitoin maahan viimeiset istutettavat ostotaimet. Tämä kuva on kuin palkinto minulle itselleni:  kolme pientä tarhavarjohiipan tainta kupsottaa siinä loivassa kummussa, jota yritän tukea muutamalla kivellä. Varjoa antavat jasmikkeet siinä lähellä.

Palkinnoksi tuli vielä pikkuisen sadetta tänään. Kantovesi  (kantovesi =kannosta vettä ?) alkoikin juuri loppumaan.
Tämän vuoden istutustouhuun kuului ruusukolmion

kohopenkin täyttäminen ruusuilla ja muilla täytekasveilla. Kuvassa tilanne ei näytä ollenkaan hyvältä, mutta se on harhaa. Pikkuiset ruusun taimet, juuriversot ja siirretyt ruusunruipelot eivät erotu ollenkaan, mutta kyllä ne siellä ovat. Tänä vuonna näyttää lemmikki olevan kasvuvauhdissa, ja niin ruusukolmiossakin. Etualan kasveina ovat mm. purppurakeijunkukka, vaahtera-angervo, tunturipoimulehti, päivänlilja ja keväiset helmililjat. Takanurkassa joku malva häiritsee hirveästi tornionlaakson ruusuja, mutta on kukiltaan hauskasti samanvärinen tämän ruusun kanssa.

Ruusu- ja pionipäivä tulossa

Sorsakosken puutarhakerhossa suunniteltiin niin, että järjestämme kasvien kukkiessa muutamia "infopäiviä" Anjan pihalla (eli Tontun pihalla). Ensimmäiseksi tulee ruusu- ja pionipäivä torstaina 20.6. Silloin toivoaksemme ruusuista iso osa kukkii reippaasti. Nyt nupputilanne näyttää siltä, että samalla on katseltava myös pioneja.
Päivän tarkoitus on keskustella näistä kasveista ja niiden soveltuvuudesta meidän oloihimme. Hoitovinkkejä vaihdamme innokkaasti. Monesti on niin, että kasvin hankintaa harkitseva näkee esim. netissä tai esittekuvissa vain kasvin kukan lähikuvan. Täysin arvoitukseksi jää, millainen puska tai ruipelo kasvi on kokonaisuudessaan. Tähän ongelmaan koetamme saada pientä valaistusta.

Vakikerholaiset muistavatkin, että heille kellonaika on illalla klo 18. Tonttu on varautunut siihen, että päivän aikana kuka tahansa voi tulla katselemaan ruusuja ja pioneja - ei tarvitse olla "vakikerholainen". 
Sateen sattuessa varapäivä on ti 25.6. (juhannuksesta johtuen) tai siitä aina seuraava sateeton päivä. Tervetuloa!

Seuraavat tutkittavat kasvit ovat liljat ja kärhöt myöhemmin kesällä.

Normaalit työvaiheet

Tontun pihalla normaalit työvaiheet ovat seuraavanlaiset  (kuten tänäänkin).
1-vaihe: ajattelet istuttavasi kaksi pikkuista tainta, otat taimet esille ja sotket hiukan multaa kottikärriin, varaat pari sankollista vettä.
2-vaihe: talikolla särjet sitä maata, johon suunnittelit istuttavasi kukkaset, jotta voisit uudella mullalla hiukan parantaa istutusaluetta. Talikko kolahtaa kiveen.
3-vaihe:  talikolla ja lapiolla tutkailet, millainen kivi se siellä alhaalla oikein on. Toteat, että onpa iso. Haet kangen.
4-vaihe: rupeat kyhnyttämään kiveä ylös, ja siinäpä se päivä meneekin.

5-vaihe: sitten sommittelet kivelle hyvän paikan; tämän päivän päivän kivi soveltui astinkiveksi siihen lähelle. Laitat kiven hyvin paikalleen niin, ettei se heilu eikä keiku.

6-vaihe: sen jälkeen rupeat alkuperäiseen hommaan eli istutat ne kaksi pikku tainta.

Tässä kuvassa siirretty kivi on ylhäällä keskellä isoin kivi, istutetut taimet ovat kuvassa keskellä.

Kesän alkua

Kesä aivan kohisee tullessaan. Siis ulkona sataa... Helteitä pidettiin muutama päivä, mutta nyt päästiin takaisin normaalikuvioihin.

Nyt on tämmöisen aika: lumipalloheisi pompottelee pallojansa aika muikeasti tänä vuonna. Nyt näyttää myös japaninlikusterisyreeni tekevän juhlallisen määrän kukkanuppujaan. Viime vuosi oli sille lepovuosi; ei yhtään kukkaa. Omenapuuni kukinta oli nyt hyvin vaisua. Onneksi muilla naapureilla oli komeampaa.

Kaverilta olen saanut tämmöisen keltavaleunikon, josta minulla on yksi mätäs. Kirjoituksissa sanotaan, että se lähtee reippaasti itsekin siementämään - kunhan kerkiää. Kauniin näköinen on.

Useita vuosia minulla on ollut japaninakileijoja, mutta vasta nyt ne näyttävät innostuneen leviämään sinne ja tänne. Saavat kyllä levitä, koskapa ovat niin koreita.

Se on teidän vika...

...että kirvat  imevät pienen ruusuntaimen sairaaksi! Sitä vaan naiskennellaan, vaikka pitäisi ahmien syödä kirvoja. Tuossahan nuo kirvat ovat ihan tyrkyllä. Senkin pullerot!

Nopeaa kesäkuun kasvua

Siirryttiin kesäkuulle ja luonto rehevöityi ihan silmissä. Toukokuun lopussa on saatu sateita aina muutaman päivän välein, joten heinät ja voikukat oikein porhaltavat ylöspäin juuri nyt. Siis jotain pitäisi tehdä, mutta aurinkoisena päivänä on mukava katsella kimalaisia voikukissa. Erähnä päivänä näin kolme kultakuoriaista yhtäaikaa mylläävän arovuokkojen kukissa - ovat ne aika mönkijöitä.

Puiden värimaailmassa ollaan siirrytty pilvikirsikan ja marjatuomipihlajien valkoisesta koristeomenan tummaan lilaan. Maanpinnalla keltainen on nyt päävärinä: voikukat, kultatyräkit ja kevätvuohenjuuret loistavat keltaistaan joka puolelle.
Uusien kasvien istutustoimissa olen päässyt jonkun verran eteenpäin: muutama pallotuija ja liuta pikkukasveja on päässyt uusiin paikkoihin vanhan omenapuun tienoolle. Koillisnurkalle olen siirtänyt nauhuksia ja saniaisia. Urakka jatkuu.