Lahopuutarhaa tekemään 7

Loppusanoina tähän muutamia huomioita vuosien varrelta.
Pihallani kököttää iso pölli. En olisi osannut odottaa, että muurahaiset vaivaituvat nousemaan pöllin ylimpään osaan ja touhuamaan siellä. Mutta niin kävi. Pöllin päälle olin asettanut keramiikkavadin ikään kuin lintujen vesikipoksi ja olihan siinä vielä hyönteishotellikin. Ne ilmeisesti lämmittivät aluetta niin hyvin, että muurahaiset rupesivat töihinsä.

Kontrastia kauneudelle - sitä antaa tässä raitapölli ruusulle.

Huomaan olleeni tässä lahotusasiassa joskus aikaisemminkin. Vuonna 2013 olin kirjoittanut tähän blogiin koivupöllin lahoavasta komeudesta.Nyt voin sanoa: nyt tämä pölli on ihan "entinen", mutta pystyssä kekottava koivulaho on vieläkin pystyssä.
Tässä keväinen kuva lahoavasta kalikasta ruusupensaan alla:

sälöt ovat lennelleen, kun tikka on käynyt sitä hakkaamassa. Tämä puu oli tikan kohteena tänä keväänä juuri sinä päivänä, kun näin peräti neljä tikkaa yhtäaikaa samoilla neliöillä (26.3.2020).

Lahopuutarhaa tekemään 6

PÖLLIPOLKU

Erityisesti havupuiden pölleistä voit rakentaa pöllipolun lahopuutarhaan. Havujen puuaines ei lahoa samaa vauhtia kuin lehtipuiden. Niinpä niiden päällä voi turvallisesti tallustella monta vuotta. Huomaa, että näissä halkeaminen on todennäköinen vaihe - ei niinkään hapristuminen.

KORISTEELLISET JUURAKOT JA OKSAT

Joskus käteen sattuu kiemurainen juurakko. Se kannattaa asetella omaan paikkaansa mullan päälle; se saa toimia siinä koristeena ja antamassa vastaväriä.

Vänkyräiset oksat toimivat erinomaisesti ”jäniksen karkottajina”. Olen huomannut, että jänis keväällä pomppiessaan voi katkaista nousevien liljojen varret, esim. varjoliljan tukevan, mutta tuoreen varren. Varjolilja ei sen jälkeen pysty asialle mitään tekemään, vaan kasvu ja kukinta on menetetty siltä vuodelta.

Tarpeeksi tukeva, kaareva oksa estää jänistä loikkaamasta juuri siitä kohdasta.

Lahopuutarhaa tekemään 5

PITKÄT KANNOT

Kaadetusta puusta on jätetty pitkä kanto. Sen lahoaminen vie useita vuosia. Kuoren alla tapahtumat alkavat hiljakseen edetä. Hyönteisten tulevaa työmaata munintapaikkojen etsimisessä voimme edistää mm. poraamalla reikiä kannon kylkeen. Huomaa, että monet hyönteiset aloittavat lisääntymisensä heti loppukevään ja alkukesän aikana. Hyönteisille kannattaa myös ripustaa ontoista korsista hyöteishotelleja.

Kannon voi jättää kasvien keskelle. Varsinkin koivun kanto hupenee vinhaa vauhtia; pian sen sisuspuu on tikkuista höttöä, mutta tuohet pysyvät topakasti kuosissaan.

Tässä kuvassa on seitsemän vuotta sitten kaadetun koivun kanto. Tikat käyvät sen ympärillä edistämässä maatumista. Itse olen parina keväänä nähnyt valkoselkätikan muuttomatkallaan kopsuttavan puutarhani kantoja.

Lahopuutarhassa tapahtuu myös sammaloitumista, mikä on sinänsä sitä monimuotoisuutta. Alkukevään kuva sammaloituvasta kannosta polun vierellä. Kannon päälle olen kerännyt punaisia kiviä.

Lahopuutarhaa tekemään 4

LAHOTUSKUMPU

Voit rakennella erillisen lahotuskummun. Lahotuskumpu on pitkäaikainen projekti, se ei ole mikään pikakomposti. Alimmaksi heitetään ohuempia oksia ja risuja, jotta ilmankierto kummussa onnistuisi jatkossakin.

Sitten niiden päälle voi laittaa isojakin runkoja. Pitkulainen muoto kummulle on monesti luonnikas ja hyvä. Seuraavaksi päälle ladotaan esim. ruohotuppaita juurineen nurin heitettyinä. Näin mukaan tuleva multa tuo paikalle maan mikrobieliöt. Samalla kummusta tulee hieman siedettävämmän näköinen.

Tähän kumpuun voi seuraavina vuosina tuikata mukaan kaikki oksanpätkät ja risut, joita keväisin ja syksyisin ilmaantuu. Tuolla etelän mailla, esim. Itävallassa, tällaisen kummun idea on kasvattaa kukkia ja vihanneksia jyrkällä vuorenrinteellä kummun päällä - sitten kun se on muutaman vuoden maatunut. Se on sitten sitä Hugelkulturia. Luulenpa, että siellä on lämpösummaa vuodessa sen verran enemmän kuin meillä, että siellä se kulttuuri ehkä pelittääkin. Meillä vähän vähemmän, mutta kuitenkin tarpeeksi.

Monilla nettisivuilla, esim. Luonnonsuojeluliitto, kehotetaan rakentamaan risuista ja pölleistä lahotusaita. Se näyttää olevan minun ehdottamaani kumpua hieman kapeampi, korkeampi ja ilman multaa koottu. Mutta siinäkin on se idea, että maatumaan laitettavaa ainesta voi aina lisätä päälle.

Lahopuutarhaa tekemään 3

SIIVOTTU  JA  SILPUTTU

Kevätsiivous tuottaa perennojen korsia ison kasan. Se kasa kannattaa silputa ajamalla ruohonleikkurilla useasti yli. Näin saadaan hyvää, maatuvaa kateainetta, jota voi heitellä perennojen ja pensaiden kasvualoille. Silppu maatuu hyvin äkkiä, koska mm. matoset käyvät joka yö vetämässä kasviainesta ruoakseen omiin kotikäytäviinsä. Ja sitten mato kakkii, sitten ainekset lähtevät kiertämään. Semmoista se on.

Kevätsiivous kukkien parissa käy niin, että kuivuneet lehdet kopataan rukkasten väliin, rypistellään ja heitetään takaisin maahan. Näin kierto lähtee toimimaan luonnonmukaisesti. Haravointi ja lehtien pois kärääminen ovat turhaa työtä.

Kevätsiivouksen suomaa silputtua korsijätettä tulee ainakin yksi kärrillinen heitettäväksi kasvien juurille. 

Lahopuutarhaa tekemään 2

KÄYTÄVÄN REUNUKSET

Pitkät rungot ja oksat sopivat reunustamaan kukkapenkkejä ja kasvualueita tavallisessa puutarhassa kuin myös lahopuutarhassa.

Kun katselemme reunuksia, tuleeko mieleen sana ”ruma” vaiko sana ”kiva”. Meidän esteettinen asenteemme saa olla muutoksessa mukana silloin, kun alamme arvostaa luonnon monimuotoisuutta ja varjelemaan sitä. Katsoessamme sienirykelmää pöllin päällä voimme ajatella näin: ”Siinä se luonto touhuaa. Eipä ole tuo ihmisen työtä. Luonnon tekemää onpi tuo. Hyvä niin.”

Isoilla pölleillä saa taakse jäävän mullan mukavasti kohopenkiksi.

Havupuun rungosta sahatut pätkät toimivat puutarhan apupöytinä. Niitä voi käyttää myös hauskojen esineiden esille panoon.

Lahopuutarhaa tekemään 1

LAHOAVAA TAVARAA PUUTARHAAN

Puutarhaan voi asetella puupökkelöitä erilaisiin asentoihin ja näin voi edistää lahoamista. Miksi näin? Lahoava puu antaa ruokaa ja elonpaikkoja monenlaisille pikkuötököille. Nämä ötökät puolestaan ovat tärkeitä tekijöitä silloin, kun pidetään yllä ainesten kiertokulkua luonnossa. Meidän viljava multamme tarvitsee hajonnutta kasviainesta ja noiden ötököiden jätöksiä, joissa tuo hajonnut aines monesti on selvimmin esillä. Tosin ei meidän silmillemme esillä, vaan piilossa pienen pieninä murusina.

Lahoava puu keskellä puutarhaa voi jonkun mielestä olla kummallinen näky. Nyt voimme kuitenkin pitää sitä monimuotoisuuden ilmentymänä. Voimme iloita siitä aina pöllin nähdessämme; luonnon ihmeitä tapahtuu aivan silmiemme edessä. Ensimmäisenä kesänä pölli on kova ja jyhkeä. Muutaman vuoden kuluttua se on täynnä sieniä, kaarna alkaa putoilla ja väri vaihtua. Tulevaisuudessa pölli nuhjaantuu, murustuu, ja joskus vuosien kuluttua joudut nostamaan sen vähän sivummalle jatkamaan lahoamistaan. Vaikka puun oksa olisi yksin lahoamassa pensaan alla, se tarjoaa monenlaista elämää vuosien mittaan. Sen alle pienet eläimet menevät piiloon, jotkut kaivautuvat puuhun ja talvehtivat siellä, sienet kasvattavat rihmojaan sen sisään ja kerran tulee tikka hakkaaman sen tohjoksi.

Seuraavissa postauksissa kerron lahopuun käytön monista tavoista, joita itse kukin voi kokeilla omassa tavallisessa puutarhassaan. Lahopuutarha ei tarvitse olla mikään iso kokonaisuus, vaan myös pieni yritys ja pieni pläntti palkitsee.

Viekottelua pensaisiin 7

ERÄIDEN PENSAIDEN KORKEUKSIA

Tässä muutamia pensassukuja vyöhykkeelle III

korkeat:

pihlajat

tuijat

koristeomenapuut (jänissuojaus tarpeen)

kirsikkapuut

hieman yli 2 metriä:

kirsikkapensaat

syreenit

jasmikkeet

lumipalloheisi

kanukat

isot ruusupensaat (Ilo, Linnanmäen Kaunotar, Kempeleen Kaunotar)

alle 2 metriä:

heisiangervot (Physocarpus)

sinikuusama (jänissuojaus tarpeen)

ruusupensaat (1 - 1,5 m), esim. suomalaiset Sointu, Sävel, Lumo, Tornionlaakson ruusu

noin 1 metri:

keltavuohenkuusama

hortensiat

herukat

monet angervot (Spirea-suku, ks. alla luettelo)

0,5 metriä tai alle:

pallotuijat

pensashankki

loistoangervo

rinneangervo

koivuangervo

keltajapaninangervo

seppelvarpu

verhoangervo

Spirea-suvun pensaita eli angervot:

idänvirpi-, keiju-, keltajapanin-, kiimingin-, koivu-, kuninkaan-, lamopensas-, loisto-, norjan-, rinne-, rusopaju-, ruusu-, siperianvirpi-, valkopaju- ja verhoangervo.

Tämä viekottelu loppui tähän. Tavataan pihalla kunhan kesä tulee.

Viekottelua pensaisiin 6

PENSAIDEN ALLE SOPIVAT MAANPEITTOKASVIT

Jos sinua harmittaa, että rikkaruohot valtaavat pensaasi juurialueen, voit istuttaa sinne maanpeittokasveja. Minä pidän parhaimpina maanpeittokasveina seuraavia: ketohanhikki, hopeatäpläpeippi, metsämansikka, tuoksumatara, kelta-ansikka, tuoksukurjenpolvi ja varjoisalle paikalle valkotäpläimikkä ja matalat kuunliljat.

Jos pensaita on paljon ja ne ovat melko tiuhassa, silloinhan on aivan sama, mitä niiden välissä kasvaa. Rikkoja ei kannata silloin kitkeä pois (paitsi heti istutuksen jälkeen), koska ne tarjoavat sitä luonnon monipuolisuutta, jota paljon kaivataan myös puutarhoihin. Nurmikon vähentäminen on juuri tätä samaa tavoitetta. Erinomaisen hyväksyttäviä kasveja pensaiden väleihin ovat mm. leskenlehti ja voikukka (keväällä pörriäisille hyvin tärkeät mesikukat), kauniita ovat kevättaskuruoho, ruusuruoho, keltamatara, maahumala, apilat, ojakellukka, karhunputki ja koiranputki, puna-ailakki ja päivänkakkara, puhumattakaan sellaisista hauskuuksista kuin pölkkyruoho ja syyläjuuri.

Mielestäni nykyaikainen puutarhuri voi hyvin suvaita luonnonkasveja pihallaan. Enää ei pidetä ihanteellisena sitä 1950-luvun puutarhanäkymää, jossa pensaiden ja isoimpien kukkasten penkit murottivat mustalla mullalla emännän uutteran kitkennän jälkeen. Tähän sopinee puolin ja toisin sanonta ”antakee armoo”.

Loppulausuma: miksi pensaita, miksi nurmikko pieneksi? Kasvun monimuotoisuus on parempaa kuin yksipuolisuus. Nurmikko on työläs kohde pihalla. Siis pois jatkuva työ ja ajanhukka, pois bensan kulutus, pois inha koneen säksätys, pois leikkurin puhdistus, joka mielestäni on ruohonleikkuun ikävin osa. Tilalle kukkivaa kauneutta, muhkeita näkymiä, laiskottelua ja kesästä nauttimista, suojaa pikkueläimille ja ruokaa pörriäisille.  Väliin nopea mainos: YLEn 1-radiossa ti 7.4. klo 15 kuunneltava ohjelma:

15.02  Kulttuuriykkönen

Hoidettu nurmikenttä oli ensin englantilaisten ja ranskalaisten aristokraattien linnojen ja kartanoiden kuriositeetti, mutta nyt nurmi ympäröi meillä halvimpienkin asuinalueiden kerrostaloja. Siitä on tullut standardi ja sen kunnosta ja kauneudesta kilvoittelun aihe. Onko vesisyöpön ja aikaa vaativan peitteen, pölyttäjien kannalta kitsaan nyrhityn nurmikon aika jo ohi? Kulttuuriykkönen pohtii hoidetun nurmikon olemassaolon oikeutusta ja kruunaa sen seuraajan. Keskustelemassa ovat vastikään Elämän tarkoitus - Suuntana merkityksellinen elämä -kirjan julkaissut filosofi Frank Martela ja hyönteisasiantuntija, projektisuunnittelija Jani Järvi Luonnontieteellisestä keskusmuseosta Luomuksesta ja kestävän kehityksen mukaisen ympäristörakentamisen asiantuntija Juha Kivimäki. Lähetyksen juontaa Pauliina Grym.

Alla kuvassa on muutamia matalia kasveja laukkukirjokanukan edessä: valkoisena kukkii kaukasiankellokki (itse siementävä 2-vuotinen), punaisena akileija, aivan vasemmassa alareunassa rönsyilee ketohanhikki. Muuten alueelta löytyy heinää ja metsämansikkaa aika paljon.

Viekottelua pensaisiin 5

PENSAIDEN HOIDOSTA

Useimpia pensaita ei tarvitse hoidella suurestikaan. Kuolleet oksat leikataan pois - siinä se. Erikseen hoideltavia ovat keskikokoiset tai pienet ruusupensaat ja marjapensaat, kuten herukat. Näiden ruusujen jokavuotiset leikkaukset tähtäävät runsaaseen kukintaan, herukoilla samoin eli runsaaseen marjasatoon.

Monet muut pensaat ovat hoitajalleen erittäin helppoja. Esimerkiksi mustilanhortensiasta annetaan neuvo: älä leikkaa. Vuohenkuusamat, tuijat, jasmikkeet, syreenit, heisiangervot ja angervot menestyvät monen monta vuotta aivan nykäisemättä. Lisäravinteita annetaan vain neljän-viiden vuoden välein. Joistakin pensaista saattaa joskus olla aiheellista leikata haitalliseen suuntaan kasvavat versot tai oksat: näitä ovat mm. koristeomena, kirsikat, marjatuomipihlajat ja aroniat. Isot ruusupensaat ja idänvirpiangervo pyrkivät innokkaasti kasvattamaan uusia juuriversoja ja näin saamaan uutta tilaa itselleen. Joskus niitä on rajoitettava.

Syksyn tullen pensaiden pudonneita lehtiä ei kannata haravoida pois. Parasta on jättää ne niille sijoilleen ja antaa maatua siihen. Silloin ravintokierto on kohdillaan. Polkuja kannattaa tietenkin haravoida ja viskata lehdet siihen vieressä kasvavan pensaan alle. Näin luonto kompostoi itse.

Vähäisistä hoitotoimista ei ole kuvaa tähän liitettäväksi. Sen sijaan on kuva, jossa tuoli odottaa kasvun ihailijaa istumaan ja löhöämään. Etualalla kasvaa neilikkaruusu, keskellä kukkii Sointu-ruusu ja sen takana vaaleana näkyy kaksi laikkukirjokanukkaa vieressään tumma purppuratuomi.

Viekottelua pensaisiin 4

ISTUTA PENSAS HYVIN

Neuvo 4: istuta pensas kunnolla. Kuori nurmikko juurineen pois ainakin metrin läpimittaiselta alueelta. Kaiva istutuskuoppa ainakin 50 cm syväksi, leveyttä saisi olla saman verran. Laita uutta multaa kuoppaan; peltomultaa tai pussimultaa, kompostia lisäksi ja/tai lannoiteaineena esim. hevonkakkaa tai kanankakkaa. Hiekkaa voit pikkuisen lisätä huoletta. Lannoitetta et tarvitse, jos käytät kokonaan kaupasta ostamaasi pussimultaa, joka on jo lannoitettu. Lisäksi ripsuttele kalkkia (ei hortensioille). 

Laita taimi ruukkuineen ämpäriin veteen lillumaan (siis ruukku kokonaan veden alle) noin 30 minuutiksi ennen istutusta. Kastele istutuskuoppa juuri ennen taimen asettamista yhdellä sankollisella vettä. Kun otat taimen irti ruukustaan, huomaat että se on saattanut kasvattaa juuret kiepille. Silloin revi kieppiä auki. Sitten vaan taimi paikoilleen ja multaa sekä kastelua päälle. Ensikastelu vie ainakin yhden sankollisen. Seuraavan viikon aikana kastele tainta kaksi tai kolme kertaa, aina sankollinen kerrallaan. Tämän jälkeen voit harventaa kastelua. Ensimmäisenä kesänä kasvi tarvitsee kuitenkin tarkkailua ja lisäkastelua silloin tällöin. Muista; ei pientä kastelua, vaan sankko tai puolikas kerrallaan. Erinomainen juttu on, jos muotoilet istutusalueen pieneksi kummuksi. Uusi, ilmava multa litistyy kuopassa jo yhdessä vuodessa, ja lopuksi taimi saattaa istua montussa, johon syksyn sateet jäävät vaivaamaan, jos et muotoile kumpua.

Kuvassa on istutettu ruusu Poppius, joka on yksi vähätöisistä ruusupensaista. Se on kertakukkiva ja kukkii edellisvuoden versoista, joten sitä ei tarvitse leikata kukkimisen lisäämiseksi eikä vanhoja kukkia tarvitse leikata pois. Vain kuolleet versot leikattaan pois, tai haluttaessa vanhimmat versot juuresta asti.  Istutusalue on ympäröity juurikankaalla.

Viekottelua pensaisiin 3

PENSASALUEEN SUUNNITTELUSTA

Pensaita istutettaessa kannattaa olla suunnitelma niiden sijoittelusta. Joskus muinoin harrastettiin puiden ja pensaiden istuttamista riviin. Idea lienee lähtöisin erittäin laajojen ympäristöjen kaunistamisesta. Nykyään tontit ovat pieniä, joten ideatkin saisivat olla uusia. Mitäpä olisi istuttaminen siksak-muodostelmaan? Varsinkin silloin kun halutaan peittävyyttä, siksak-muoto on oivallinen. Silloin pensaat peittävät paitsi toisiaan osittain, myös tausta jää tiukasti peittoon.

Isot pensaat kannattaa sijoittaa takimmaisiksi. Jos aluetta jää pajon ennen kävelypolkuja tai oleskelualuetta, niille tienoin voi ryhmitellä eri kokoisia pensaita niin, että ne aina pienenevät etualalle tultaessa ja sijoittuvat limittäin. Tai lisänä voit käyttää joitakin kestäviä perennoja ryhmänä kuten pioneja.

Lisäksi on muistettava, että keskikokoinenkin pensas jättää varjoa taakseen – siis joudut miettimään, mitä suunnittelet varjopuolelle. Suunnittelun perusasia on tuntea tontin ilmansuunnat. Useimmat pensaat viihtyvät aurinkoisella paikalla, jotkut puolivarjossa. Hyvin harvat pensaat menestyvät varjossa.

Vaihtelu on sinänsä arvokasta. Siispä mieti, istutatko yhtä ja samaa lajia paljon, vaiko erinäköisiä kasveja vierekkäin. Minä olen toteuttanut vaihtelua tontin pitkällä sivulla laittamalla sinne ainakin kuutta eri pensasta tiheästi kasvamaan. Muutamien erikoisten pensaiden kohdalla kahden kappaleen taktiikka on hyvä: kaksi vaaleaa laikkukirjokanukkaa muodostavat isohkon ja kauas näkyvän ryhmän. Pensasryhmissä kannattaa muistaa värikkäät pensaat. Paitsi kukkien väriä on olemassa myös eri värisiä lehvästöjä; on tummanpunaista, kellertävää ja valkolaikkuista. Ja tietenkin havut näyttävät aivan toiselta kuin lehtevät pensaat. Talven näkymää kannattaa suunnitella; pienetkin havupuut ja -pensaat ovat komeita myös talvella ja tarjoavat suojaa pikkulinnuille.

Alla kuvassa on pionien takana vasemmalta syreeni, idänheisiangervo, takana pihlaja, valkoisina kukkimassa kaksi hovijasmiketta. Aivan kuvan alalaidassa näkyy suosikki matalista pensaista, seppelvarpu.

Viekottelua pensaisiin 2

VALITSE PENSAAT HUOLELLA

Pensaat sinun on kuitenkin valittava huolellisesti. Neuvo 1: valitse aina pensas, jota suositellaan kasvuvyöhykkeelle 4 tai ylemmäs (kun olemme vyöhykkeellä 3). Neuvo 2: sinun on tiedettävä pensaasta sen tuleva korkeus ja leveys, kukkiminen sekä auringon tarve. Kaikki nämä tiedot löydät netistä. Mutta mistä saat pensaan nimen? Kavereilta! Käy kyselemässä ja katselemassa kavereiden pihoja. Katselemalla saat hyvän käsityksen, miten tuuhea, täyttävä tai topakka haluamasi pensas on.

Korkeus ja leveys vaikuttavat niin, että istutat isot pensaat reunoille, pienet kulkuväylien lähelle. Suunnitelma olisi hyvä olla ennen kuin ryhdyt työhön. Tästä kerron seuraavalla kerralla lisää.

Kukkiminen: netistä löydät kasvitietoja. Kaverit osaavat luonnehtia pensaita paremmin kuin netti ja kertoa kukkimisen ajankohdan, värin ja kukkien koon tai runsauden. Valoisuuden ja auringon tarve kullekin kasville löytyy netistä. Kun sanotaan, että ”oikea kasvi oikeaan paikkaan”, se ensisijaisesti tarkoittaa oikeaa valon määrää sille kasville.

Neuvo 3: tarkastele pihaasi eri vuodenaikoina. Missä varjot hallitsevat keväällä ja syksyllä, missä kesällä? Missä kuljet kesällä ja missä talvella? Mille alueelle kolaat hirmu määrän lunta? Tarvitaanko lapsille leikkitilaa? Tällaisten tietojen pohjalta voit piirrellä suunnitelmaasi.

Alla kuvassa on eräs näkökulma, jossa etualalla on loistoangervo, keltaisina näkyvät keltajapaninangervot, vasemmalla taustalla on keltavuohenkuusama. Kahden viimemainitun välissä on polku. Taustana on luonnonmetsää. Pensaiden välissä on perennoja.

Nyt alkaa viekottelu pensaisiin

Nyt aloitan lähimmäisten viekottelun, jotta he ihastuisivat pensaisiin piha-alueensa kaunistamisessa. Seuraavina päivinä postaan viekotustekstejä lisää niin, että syntyy eräänlainen kokonaisuus alusta loppuun.

PIHA KUKOISTAMAAN !

Pihani on nurmikkoni – onko niin? Onko sinulla ongelma: onko tonttisi ”aakee laakee” ja pukkaa vain heinää? Miten sen saisi kauniimmaksi vähällä vaivalla? Vähäisellä puutarhuroinnilla? Moni ajattelee, että puutarhanhoito on ikävää, koska nurmikon lekkuukin on ikävää. Voisiko olla joku konsti, jolla voisi saavuttaa kauniin ympäristön vähäisellä vaivannäöllä?

Nurmikon ala pieneksi

Motto: pihan nurmialaa on pienennettävä sellaisilla kasveilla, joista on vähän vaivaa. Siis pensailla.

Hissun-kissun ja pienellä rasituksella tämän voi tehdä näin: vuosittain istuta kaksi pensasta. Silloin sinulla jo viiden vuoden kuluttua on kasvamassa kymmennen suurehkoa pensasta, joiden väliin sinun ei tarvitse ruohonleikkurilla edes yrittää. Rahanmenoa et ole huomannutkaan, ja kahden pensaan istuttamisessa kerran vuodessa ei ole ollut suurta vaivaa. Ja kaunista tulee, kunhan et nuukaile mullassa.

Kuvassa alla kaksi erittäin suositeltavaa pensasta kukkaisasussaan; rinneangervo ja lännenheisiangervo (joka oikeasti ei ole "angervo" eli Spirea ollenkaan).