Nyt toukokuun helteet näyttävät vaikuttavan siten, että kaikki kasvit kukkia rytistävät het´siltään toukokuussa. Patjarikko, tuoksumatara ja tietenkin kesäpikkusydän hömpöttävät nyt jo kukissaan. Pionitkin laativat nuppupallojaan innokkaasti.
Kultatyräkki on yleensäkin aikainen kukkija.
Herttavuorenkilvellä on hauskat kukat, kun katsoja vain malttaa kumartua katsomaan.
Helle ja kuivuus tekevät sen, että toukotöissä on pientä ongelmaa. Jos haluan jakaa tai siirtää kasveja, kuivuus vaikeuttaa uutta juurtumista. Pitäisi kastella ja kastella, mutta mistä vettä. Toinen ongelma on se, että nyt kasvit rynnivät kasvussaan suuriksi ihan ennätysajassa; semmoisen ison, kukkivan kasvin siirto on vaikeampi kuin pienen.
Kevätsiivous puutarhassa - mikä se on? Pikkuisen minäkin sitä harrastan, mutta vain pikkuisen. Keräsin liljojen ja muiden pitkien kasvien kukkavarret kasaan. Kasasta tuli melkein kuution kokoinen - no, oisko ollut puoli kuutiota ilmavaa kortetta. Sitten ruohonleikkurilla surrasin ne säpäleiksi: tuli yksi kottikärrillinen maanpeiteainesta heiteltäväksi sinne sun tänne.
Kuvassa näkyy edessä se alue, jossa kortteet odottelivat jauhamistaan. Pienempien lehtien ja korsien kanssa teen niin, että rukkaskäsissäni ryttään ne säpäleiksi ja heitän sinne, mistä ne löytyivätkin. Siinä on siivoukset! Idea on, että kasviaines palautetaan maahan muuttumaan takaisin humukseksi.
Keväiset värit ovat jotain toista kuin keskikesällä. Viirukirjokanukan nuoret lehdet ovat keväällä hennon vihertävät ja eivätkä vielä peitä varsien punaisuutta.
Vino ja nyyköttävä purppuratuomi kanukan vieressä on nyt kukassa.
Muutama päivä sitten ei ollut yhtään valkoista narsissia näkösällä - ja hups! - eilen ne melkein kaikki olivat auki.
Nyt näyttäytyy komeana myös matala tarhavarjohiippa kukkineen.
Varjohiippa on korkeudeltaan noin 20 cm ja se haluaa piilottaa kukkansa lehtien alle. Tässä alla vielä kuva, joka hieman kertoo kasvin olemuksesta ylhäältä katsoen. Takana kasvaa hopeatäpläimikkää.
Tulppaanit, purppuratuomi ja kesäpikkusydän ovat juuri aloittaneet kukkimisen. Ihan ensimmäiset metsämansikan kukatkin huomasin juuri äsken. Kevät saapuu tohinalla. Työtohinoissa olinkin hieman jäljessä, kun aloitin ruusujen leikkaukset myöhässä. Silmut kerkesivät kasvaa lehdiksi, ennen kuin olin leikkaamassa. Niinpä en raskinut lyhentää versoja niin paljoa, kuin olisin varmaankin tehnyt varhaisemmassa vaiheessa. Leikatut ruusurisut poltin tynnyrissä.
Näin toukokuussa pitää leikata herukkapensaista vanhat versot pois. Senpä tein pari päivää sitten. Herukasta joutavat pois yli neljävuotiaat versot. Näin vanhat ja "uupuneet" versot saadaan pois syömästä elinnesteitä. Uudet versot saavat voimaa ilmestyäkseen juuristosta esille. Satoisuus paranee.
Näin aurinkoisina päivinä ovat ensimmäiset narsissit kukassa. Myös hopeatäpläimikkä on aloittanut kukkimisen.
Marja-aronia-aita (kiva sana) on nyt leikattu alas noin 20 - 30 cm:n tapeille. Nyt jäämme odottamaan kesän kasvua, ja sitten seuraava leikkaus ottaa pois kaiken muun paitsi 15 cm uutta kasvua. Ja näin joka vuosi aina kesä-heinäkuun vaihteessa, kunnes aita on halutussa korkeudessa. Silloin jätetään vain 5 cm. Leikkaus yritetään tehdä niin, että aidan läpileikkauskuva olisi A:n muotoinen - silloin sekä ala- että yläoksat saavat valoa. Jos aita kasvaa haipakasti, tehdään toinen vuotuinen leikkaus maalis-huhtikuussa (meidän korkeudella ehkä huhti-toukokuussa). Marjasato menetetään, mutta saadaan sopusuhtainen aita.
Edellisen leikkauksen jälkeen oli niin paljon muuta hommaa, että leikkaukset unohtuivat. Niinpä marja-aronioista kasvoi vapaita, pitkiä, repsottavia varsia, jotka kyllä kukkivat ja marjoivat hyvin. Mutta ei ne marjat olleet niin hyviä, että mieli tekisi säilöä. Kivempi, että aita pysyy kuosissaan.
Sateisena päivänä voi tehdä työtä helpottavia "tukitoimia". Tupen tekeminen oksasaksille on yksi semmoinen. Puutarhurille on suureksi avuksi, jos pihalla kulkiessa on mukana oksasakset eli "sekatöörit", niin kuin ruots-suomalaiset sanovat. Mitenkäs ne keikkuisivat mukana; tietenkin samalviisiin kuin puukko - vyöstä tupessa roikkuen.
Tupen tekoon tarvitsin kirpparilta ostetun laukun nahkaa, vahalankaa (puukot.fi /siis ei pikilankaa vaan vahalankaa) ja työkaluja: sakset, pihdit, kolmen sorttiset äimät eli neulat ja sormustimen. Vyön olin ostanut jo männä vuonna. Tämmöinen siitä tuli. Nyt täytyy vain muistaa vyöttää itsensä, kun lähtee pihalle töihin.
