Kiiltoheisi kasvaa

Kiiltoheisi (Viburnum lentago) on yksi kolmos- ja nelosvyöhykkeellä menestyvistä pikkupensaista. Minun kokemukseni siitä sisältävät mm. sen, että tämä heisi ei olekaan altis lehtiä syöville ötököille kuten koiranheisi. Minulla nämä kaksi heittä kasvavat noin neljän metrin päässä toisistaan. Koiranheittä ötökät syövät mielissään, mutta kiiltoheidessä ei näy mitään.

Kiiltoheisi on aika hidas kasvamaan korkeutta ja leveyttä. Nyt monen vuoden jälkeen viime kesä antoi heidelle puhtia niin, että marjoja on huomattavan paljon - niin kuin on pihlajissakin. Kiiltoheiden marjat ovat mustia. 

Tässä kiva kuvasarja kiiltoheiden vuodesta: kukkiminen valkoisin tertuin, syksyn tullen lehtien kirjavuuden aika, sitten myöhäissyksyllä marjat ovatkin pääosassa.

Projekti talvilepoon

 Kovastipa on tonttu huhkinut, kun on saanut monttuprojektin syksyiseen päätökseen. Noin 30 kottikärrillistä uutta multaa montun täytteeksi - ja siinä se.

Reunimmaiseksi asettelin vielä tasaisia kiviä ikään kuin astinkiviksi, joiden yli pääsee kottikärrilläkin. Nämäkin kaikki löytyivät tästä montusta. Toivottavasti ne kuitenkin hillitsevät juolavehnän karkailua uuteen multaan.

Sittenpä tämä urakka jää tauolle odottamaan kevään istutuksia.

Projekti etenee

 Kaivuuprojekti etenee huimaa vauhtia. Tämä johtuu hyvistä ilmoista - kun ei sada, voi tonttukin uurastaa sen minkä jaksaa.

Kuvassa istutusmonttu alkaa olla melkolailla kaivettu, mutta...

sitten sieltä pohjilta löytyi isohko kivi. No, sitäpä köijäämään montun laidalle. Tässä tonttu on jo päättänyt laittaa kiven montun reunalle, kun ei jaksanut sen pidemmälle.

Siinäpä kivi napottaa reunalla omalla hyllyllään. No, kun hyllyasettelu tuli keksittyä, niin laitoinpa muutkin löytyneet kivet hyllylle.

 

Luonnossa tapahtuu

Nyt hän on kaatunut lopullisesti: laho koivun pöllikkä, joka seisoi naapurissani ns. kunnan maalla eli tonttien välikössä, kaatui maahan.

Sanon pölliä häneksi siinä tarkoituksessa, että hän ei ole mitätön osa luontoamme vaan yhä edelleen - pötkällään ollessaankin - merkittävä olio. Puun lahoaminen normaaliin tapaansa tarjoaa monenlaista syötävää, kolopaikkaa ja suojaa monille eliöille.

Onhan siinä tätä touhua ollut jo aika monta vuotta, mutta jatkukoon yhä edelleen. Ainoa siirto, jonka tein, oli nostaa viereisen pihdan alle jääneet oksat ylös.

Tyvipuolen repeämä, joka on ilmestynyt kaatumisen seurauksena, on lahoa pitkänomaista höttöä jo valmiiksi. Se maatuu hyvin nopeasti. Jään kuuntelemaan, kuinka tikat tulevat hakkaamaan pölliä edelleen tohjoksi.

Syksyn työmaa

Aloitettu projekti istutuskuopan laatimiseksi jatkuu. Kiviä nousee tasaiseen tahtiin. Nyt olen päässyt kosketuksiin alinna olevan kallion kanssa; syvyys tulee olemaan noin 50 cm  (vain). Aikaisemmin kumpareessa kepsutteli muutamia luumupuita liian tiuhassa ja varjoon joutuneina; olen niitä monta jo poistanut. Aika huonossa sorassa olivat kasvaneet - ja sen olivat näköisiäkin. Muuten siinä oli vain nurmikkoa. Nyt projektissa on isohkon istutuskuopan kaivaminen.

Ja kiviä löytyy sekä pieniä että isoja. Ongelmaksi koituu, mihin niitä voi siirtää.

Mutta syksyn iloihin kuuluu se, että saa katsella ikkunasta kuinka koristekastikat heiluvat tuulessa.

Syksyn viime pinnistystä

 Syksy on jo pitkällä, kun ollaan lokakuun puolivälissä. Kärhö Etoile Violette nostaa kuitenkin kukkasensa kohti sinitaivasta. Ja niin korkealla luumupuun oksien varassa, että valokuvaaja joutuu tiiraamaan alta päin. Niinpä kukan väri tässä onkin siis terälehten alta.

Kivan näköisiä hipsuttimia on mongolianvaahtera rakennellut koko kesän. Nehän ovatkin sen siemenet vallan valmistuneet parahiksi! Ne riippuvat hauskasti vaakassa ropsottavissa oksissa.

Projektia pukkaa

 Kuivat kelit näin syksyllä saavat aikaan uusia aatoksia ja yrittämisiä, joista tonttu Paksu-Peku sanoo että huh-huh. Siispä uusi projekti lähti rytisemään tuossa talon kulmalla lapion, kangen ja talikon avulla.

Kaivelen nyt monttua semmoiseen paikkaan, johon ennen on kasattu kallion taakse kiviä ja soraa. Siihen oli noussut pieni kumpare, jonka reunan muodostavat nuo kalliot ja minun siihen aikaisemmin tuomani kivet. Näiden taakse kaivoin jo ammoisena vuonna 2014 pienen montun muutamille liljoille ja perennoille (postaus 17.4.2014). Nyt siis levennän monttua. Taas pienenee nurmikon ala.

Kiviähän sieltä tietenkin löytyy; nyt on jo löytynyt mm. parhaimman laatuinen, iso astinkivi. Jatkosta en vielä osaa lausua: tuleeko siihen istutettavaksi syyshortensiaa vaiko jotain muuta.

Pompuloita, nuupahduksia ja pörräyksiä

Nyt on yöpakkanen jo käynyt pihalla. Näkyvissä on siis huomattavia nuupahduksia. 

Liuskavaleangervojen isot lehdet näyttävät tosi syksyisiltä yöpakkasen jälkeen.

Nuokkuluppiot tien vieressä nyypöttävät. Kohta nekin nytkähtävät enemmänkin alaspäin. 

Jos liljoista ei poista siemenkotia, saa syksyllä nähdäkseen tuommoisia pulperoisia. Tässä 'Russian Morning' -liljan pompulat.

Kummallista kyllä mehiläiset pörräilevät vielä. Nyt onkin katseltavana aivan polun vieressä oleva pesäaukko, joka vie jonnekin salaperäisyyksien uumeniin. Aukko on melkein nyrkin mentävää kokoa, ja siinä käy aikamoinen trafiikki. Olisikohan niin, että ensin myyrä on ollut asialla ja vasta sitten mehiläiset? Poimulehden lehdet ovat siinä antamassa mittakaavaa. Pörriäinen on juuri laskeutumassa pesäonteloon; sen siiveniskut antavat kuvaan harmaan värin sen ympärille.

Keltaiseen käännähtää

Syksyn myötä pihalla loistelee - ainakin hetken ajan - keltainen väri.

Päivänliljat ovat syksyllä erityisen hauskoja. Niiden lehtimuoto erottuu nyt hyvin, ja keltainen sitä vielä korostaa.

Kärhöistä matala mantsuriankärhö saa laimeahkon keltaisen värin.

Krassit ja syyskaunosilmät.

Hovijasmike keltaisena. Kuvassa näkyy myös yksi vaakaan taittunut oksa; epäilen että joku pöllö näitä käy öisin taitelemassa.

Kuunliljat kellastuvat kukin eri tahtia. Vasemmalla on vihreänä myös varjohiippa, joka sinnittelee läpi talven melkein ikivihreänä.

 

Vielä jaksaa Ritausma-ruusu

 Ritausma-ruusupuska on niin kukassa, että luulisi sen perusteella nyt olevan kesä hehkeimmillään. Vaan onpi syys.

Hienosti on latvialainen jalostaja onnistunut kehitellessään tätä ruusua.

Kivistä taidetta

 Siirsin yhtä komeata kiveä - ja siitähän syntyi kivitaidetta!

Alkujaan yritin nostaa tätä kiveä takana näkyvän kivireunan yli, jotta se olisi köpsöttänyt uuden istutusalueen nenässä. Mutta eipä voimat riittäneet eikä äly antanut apujaan siihen työhön. Siispä vaihtoehto B oli siinä aivan lähellä maan tasalla. Tässä kohtaa kiven pystyttäminen olikin sitten helppoa.

Vielä ruusut kukkivat

Nämä ruusut vielä aukaisevat kukkansa syyskuulle.    Pohjolan Kuningatar:

Ritausma:

Sointu:

Pohjolan Kuningatarta minulla lienee peräti kaksi kappaletta. Nimittäin tuolta autiotontilta noukin aikoinani juhannusruusua, ja nehän lähtivät hyvästi kasvuun. Mutta seassapa olikin jotain punakukkaista ja uudelleen kukkivaa ruusua. Siellä se nyt kukkelehtaa syyskukkaa sekin ja on niin Pohjolan Kuningttaren näköinen, että kuvittelen näiden olevan samaa kuningassukua.

Elokuun lämpöä

Kesän lämmössä aukeavat myös kerrotut liljat. Tässä kerrottu tiikerililja. Se onkin ollut hellässä hoidossa, kun on saanut varttua kasvatuslaatikossa.

Kesän projekti on näin elokuussa sitten valmis. Isot kivet ovat paikoillaan, ja multa siellä sisällä korotetussa penkissä odottelee ensi kevättä.

Tien poskessa näyttää aika kivalta, kun mustilanhortensia kukkii ja tienpitäjä on antanut hauskan näköisten heinien jäädä pystyyn.

 

Kukkivathan ne

Nyt kukkivat semmoisetkin kasvit, jotka muina vuosina niipottavat. Niihin kasveihin kuuluu ehdottomasti kerrottukukkainen lilja 'Magic Star'. Tavallisena kesänä se ei saa tarpeeksi valoa, joten kukat jäävät pieniksi ja ruskeiksi, usein ne eivät edes aukea. Mutta tänä kesänä on riittänyt auringonpaahdetta!

Tästä toisesta kukkijasta ei voi sanoa, että se olisi milloinkaan niipottanut. Ruusu Ritausma on erittäin innokas kukkija tavallisinakin kesinä. Nyt se yrittää aloittaa kolmatta kukkimiskierrosta! Yksi latva on aivan tursuksissa kukista ja nupuista. Ja siihen viereen molemmille puolille on tekeillä lisää nuppuryhmiä.

Tähän elokuun alkuun sattuu kivasti syysleimujen kukinta.

 

Sade saapui

 Elokuu toi hiukan sadetta. Jotkut kasvit ehkä kerkiävät siitä nauttia. Olisiko yksi niistä nautiskelijoista lilja Mother´s Choise ? Se on aika pitkä, topakka, valkoisena kukkiva lilja. Minun yksilöni ovat ilmeisesti välttyneet myyrien ruokailuilta, koskapa ne ovat komeimpia pihani liljoista tätä nykyä.

Toisin on laita liljan Purplle Prince. Nyt ne käväisivät kukassa hät'hätää nopeasti ja senkin aikaa olivat kovin kärsivän näköisiä.

Isoista pensaista mustilan hortensialla näyttää menevät hyvin. Kukkaterttuja on paljon. Kuvassa sen edessä levittävät isoja lehtiään liuska- ja sorvivaleangervot, jotka siirsin tähän paikkaan keväällä. Olipa jännittämistä, miten ne edistyivät kuivuudessa. Tosin kanniskelin näille vettä  sankkokaupalla.

Kivityömaa edistyy hiukan; pienillä kivillä tilkitsemistä vaatii tämä urakka.

 

Elokuu alkaa

Pitkiin lijoihin kuuluu lilja Muscadet. Hauskat punaiset täplät kukassa tekevät valkoisen ihanuuden vielä hauskemmaksi.

Keväällä piilottelin krassin siemeniä sinne tänne. Nyt ne ilahduttavat reippailla väreillään.

Hirmuinen kivityömaa on avautunut.

Keskellä pihaa oli pläntti, jossa kasvoi kaksi pientä tuiviota. Ne olivat kovin heikossa kunnossa, joten en paljoa säälinyt, kun siirsin ne muualle. Nyt se alue saa kivireunuksen ja sisäänsä uutta multaa. Joskus ensi vuonna istutan siihen jotain.

Kukkiminen ja kuivuus

Tämän kesän harmina ovat olleet kovat helteet ja kuivuus. Erityisesti kärhöt ovat kovilla. Kuitenkin punainen Madame Julia Correvon on kasvussaan mennyt eteenpäin -  ja noussut ihan korkealle. Toisilla on ongelmia.

Toinen kärhö, Entel, on sekin kukkimassa nyt paremmin kuin ennen. Sen kaveri, Etoile Violette, on hyvin kärsinyt;  liekö syynä myyrät vaiko ikä ja huono hoito.

Onnellisia sattumia: viime vuonna istutin kaksi African Queen -liljaa ja ihmettelin, kun eivät nousseet. No, nyt näyttää siltä, että ne vaan pitivät tuumaustauon: "Olisiko tämä tienoo ollenkaan otollinen? Taitaapi olla." Nyt nämä nuoret sipulit ovat saaneet aikaan yhden kukan kumpainenkin. Tässä toinen niistä harmaamalvikin kaverina.

Nyt onkin lilja-aika. Muutamia liljoja on vielä ihailtavina myyrien ruokapitojen jäljiltä. Tätäkin keltaista Dazzle-liljaa oli paljon komeampi ryhmä vielä pari vuotta sitten.