Innostuin tilaamaan kuusi pionia, kun huomasin että niitähän myydään edelleen kaiken kesää. Ostopaikka oli netissä Pionien Koti. Sieltä löytyi mukavia, yksinkertaisia ja puolikerrottuja lajikkeita. Tilasin ja sain seuraavat: kuolanpioni, kiinanpionit ´Nymphe´, ´Moon of Nippon´, ´Wladyslawa´, ´Do Tell´ ja ´Sword Dance´.
Noin neljä päivää meni valmistellessa penkkejä näille taimille. Vastuksena oli liuta puiden juuria, yksi iso kivi ja tuhottomasti vuohenputken juuria. Mutta siinäpä ne taimet nyt seistä topottavat, kukin omalla paikallaan.
Kuvassa kaksi pionin tainta lähellä nostamaani kiveä, taustalla syyskaunosilmät.
Nyt kukkii kauniisti kaksi hovijasmiketta.
Likusterisyreeni kukkii juuri nyt. Se on vielä pieni puu, mutta tertuja on ilmestynyt mukavasti.
Kukkaterttu näytää tältä:
Ruusuista 'Alexander MacKenzie' kukkii kauniin punaisena.
Valkoinen pioni on kohta kukinnassaan ohi.
Kuninkaanangervot topsottavat nyt punaisina.
Ajatus oli muhinut jonkun aikaa: keskellä pihaa kasvavat purppuratuomi ja isotuomipihlaja ovat "jotenkin väärässä paikassa", estävät näkymän puutarhaan. Molemmat ovat monirunkoisia ja täyspitkiä. Mitäs jos pistäisi poikki ensin vaikka tuon tuomen?
Nämä puskat ovat antaneet näkösuojaa tielle päin. Toisaalta niiden takia ei ikkunoista tai etuterassilta näe puutarhasta paljon mitään - näkymänä on vain nämä kesäisin tuuheat puut.
Hetimmiten sahattiin tuomen kolme runkoa alas. Alkoi pienoinen savotta, joka oli parissa tunnissa ohi - kaikki oksaroskatkin tuli putsattua.
Jätettiin tuomesta vain yksi runko 2,5 metriseksi tolpaksi, josta kaartuu muutama oksa suoraan alaspäin. Tämä ihan vaan huvin vuoksi. Tämmöistä siitä tuli:
Tässä taas muutamia ajankohtaisia kukkimiskuvia. Varjolilja Hansonii kukkii nyt ensimmäistä kertaansa tällä tontilla; viime kesän se mietiskeli mullan alla varjoliljojen tapaan.
Valkokukkainen perurankello on tänä vuonna komistunut tuntuvasti.
Uutena tulokkaana helokki ilahduttaa raikkaalla värillään. Kuinkahan runsas puska tämä on ensi vuonna?
Maariankello on minulle uusi tuttavuus. Laitoin viime vuonna siemenet maahan, ja nyt kellot kukkivat! Kaksivuotinen maariankello on komea ilmestys. Ne piti laittaa verkon suojaan, ettei rusakko syö niitä.
Pihapolkujen teko on hiukan edennyt. Polkujen pari haaraa on raivattu ja ajettu sinne soraa juurimaton päälle. Nyt koristeomenapuun molemmin puolin voi kävellä hienoja sorapolkuja myöten - ainakin pätkän verran.
Homma on kuitenkin vielä vähän vaiheessan: reunat pitää putsata rikkaruohoista ja sitten ajaa vielä lisää soraa pintaan. Tämä polkujen pohjatyö ei ollutkaan kovin helppo, koska eräässä kohdassa mentiin kahden koivunkannon välistä ja sepä olikin kinkkistä hommaa. Oli nääs melkoisesti juuria siinä sikin sokin. Onneksi on jo jokunen vuosi puiden kaatamisesta, joten juuret uskoivat kiltisti kirvestä.
Yhden liljapenkin juurella haikarat vahtivat sekä toisiaan että puutarhatonttuja.
Pinnallista työtä ajattelin tekeväni omenapuun luona, kun rupesin rikkoja kitkemään. Vaan kivityöhän siitä sukeutui.
Omenapuun toinen puoli oli peiton alla viime kesän, ja rikat kuolivat sinne. Nyt vihdoin kesän puolivälissä hokasin, että - kauhistus!- rikkaruohot sikiävät minun mustalla mullallani ja koko peittäminen menee turhaksi! Minullahan ei ole mitään uutta kasvia sille alalle istutettavaksi. Ei hyvä. Muutamia ketohanhikin alkuja olen sinne piilottanut ja toivonut, että ne räjähtäisivät kasvuun. Mutta ei; kyllä rikat räjähtivät ensin. Noo, aloin rikkaruohon perkuuseen.
Siinä multaa käännellessä kolahti kumeasti: taitaapi löytyä kivi! Ja löytyihän siitä neliön alalta kolme isohkoa kiveä - viimeisen aika syvältä. Siirryin vielä toiselle neliölle, ja sieltä sain nousemaan vielä kaksi isoa kiveä. Pikkukiviä oli mahottomasti. Tuli myllättyä maa aika mustaksi jälleen.
Ruusu 'Morden Centennial' teki ensimmäisen kukkansa aivan alimmalle versolle.
On se kaunis. Siinä kiven pinnalla kukkanen köllöttelee.
Tämän ruusun olin suunnitellut siirtäväni aurinkoisempaan paikkaan, mutta en tehnyt niin. Nyt näen oikein hyvin, kuinka se kurottelee etelään haluten enemmän valoa. Tämä siirto on tehtävä ensi keväänä.
Keskikesä koettaa lämmetä ahkerasti, vaikka koville se ottaa. Kasvit kuitenkin edistyvät kovaa vauhtia, koska vettä on tullut reippaasti. Kukkasista muutamia esimerkkejä tässä:
Tämä sinilemmiö kukki noin viikko sitten. Toukokuun takatalvi koetteli tätä kasvia kovasti: se oli vihertänyt mukavasti lehtiään, kun tulikin lunta taivaalta. Minä en älynnyt peitellä sitä silloin. Ensin näytti, että sinilemmiö kuolla kupsahti siihen.
Ruusu 'Therese Bugnet' on nyt kukkimassa. Kukat ovat tippuneet sateissa aika nopeasti.
Kurjenpolvet ovat osittain jo kukkineet, mutta esim. peittokurjenpolvi 'Cambridge' helottaa punertavana juuri nyt.
Eräs mukava peittokasvi on tunturipoimulehti. Sen mätäs on tiheä ja matala.
Mullan mylläys ruusupuskien luona on yhteen kertaan tehty. Sen jälkeen on vuorossa muutaman polkupätkän teko. Torin kulmalta lähtee kaksi polkua: toinen kivikolle itään (kuvassa suoraan kohti infotauluja) ja toinen pohjoiseen päin (kuvassa vasemmalle). Kuvassa työkalut ovat näiden polkujen risteyksessä.
Selvennykseksi myös seuraava piirroskuva:
Nyt yritän laatia polkujen alkupäätä hienojen systeemien mukaisesti. Multaa pinnasta pois, juurieristysmattoa alle ja soraa päälle: pitäisi syntyä ikuinen sorapolku. Kivikolle menevä pätkä loppuu toistaiseksi noin 7 metrin päässä; siitä eteenpäin sijaitsevalle alueelle olen virittänyt pressupeiton, joka otetaan pois vasta ensi vuonna.
Kesäkuun puolella sain laitettua kaikki taimet ja siemenet maahan. Sen jälkeen koitti taistelu vuohenputkea vastaan - taas kerran. Nyt strategiani on aiheuttaa suurta häirintää kääntämällä talikolla maata ja heittelemällä juuristoa pois. Kun saan talikolla multapaakun irti, heittelen sitä ilmaan, mullat tippuvat alas, ja juurakko jää talikon piikkeihin. Juuret heitän kuivumaan pihalle pressun päälle.
Aikaisempina vuosina en kerennyt paljoa tälla tavalla raivaamaan, koska istutettavia oli paljon. Nyt vihdoin olen päässyt kääntämään kolmen ruusupensaan väliset alueet, jotka ennen iloisesti kasvoivat vuohenputkea. Siinä samalla olen pystynyt yhdistämään keskitontilla olevia kukkapenkkejä yhtenäiseksi alueeksi.
Kuvassa on näitä alueita kivikko, perennakeskus ja koristeomenapuun tienoo (väritetty vihreällä). Perennakeskuksesta oikealle on uusi terassi ja ruusukaari, joiden alue oli peiton alla viime vuoden ajan. Samoin oli peitettynä omenapuun yläpuolinen E:llä merkitty alue. Toukokuun puolella ehdin perkaamaan A-alueen ja nyt "häirintäperkauksena" olen tonkinut B-alueen, C-alue odottaa vielä muutaman päivän käsittelyyn pääsyä. D-alue on nyt vuorostaan peiton alla; se on ehkä rikkaruohotonta ensi vuonna.
Ongelma on siinä, että "häirintäperkauksella" lähtevät suurimmat periyttäjä-juurakot, mutta pieniä juuren paloja jää multaan paljon. Mistä löytyisi se aika, joka menee tarkkaan kitkemiseen?
