Kaunista, kun katsoo läheltä

Syksyn kylmyys tuo kuuraa kasvien lehdille. Silloin syntyy kauneutta, jota pitää katsoa melko läheltä. Näin sitä löytyi.

Ylimpänä kirjavat rönsyansikan lehdet ja alempana vihreää tunturipoimulehteä kuuran maustamina.

Nukkapähkämön lehtien harmaus korostuu pienestä kuurasta päällänsä.

Komeamaksaruoho on punainen näin syksyllä (ylempi), mutta kuura antaa uutta sävyä senkin kukkasiin (alempi kuva).

Punakärsämö säästää kukkasiaan syksyyn asti. Nekin kantavat syksyn kuuraa päällään.

Mutta mitäs tässä; kukkiiko siinä jokin? Ei, ei kuki. Siinä on kiven päällä jokin ruskea sammal ja sammaleen päällä kuurankukkia valkoisina.

Sammaleiden monipuolisuus tulee sekin kirkastuneena esille kuuran käytyä maastossa.

Väri muuttui

Jopa muuttui väri mustilanhortensian kukkasissa, kun tässä mäellä käväisi pari pakkasyötä. Syksyn mittaan tämän hortensian kukkatertut ovat valkeita, mutta nyt ne muuttuivat vaalean beigen suuntaan rusehtaviksi.

Mustilanhortensia on semmoinen pensas, joka tiukasti pitää kukkalehtensä kiinni koko syksyn. Vasta kovat talven tuulet ja kovat pakkaset saavat ne irtoamaan versojen päistä.

Syysasussaan on myös japaninhappomarja. Sille antavat punaista väriä sen omat pikkuiset marjat.

 

Toisin on täällä: laikkukirjokanukka näyttää olevan se pensas, joka pisimpään pitää kiinni lehtensä. Näissä mukavan värisissä lehdissä ei nyt näytä olevan tietoakaan mistään syksystä. Päinvastoin, siellä täällä näyttää olevan yritystä uudelleen kukkimiseen.

Syksyn värejä

Tässä muutamia syksyn väripläjäyksiä puutarhastani. Koiranheisi on kirjavoittanut lehtensä usealla eri värillä: hauskaa lilan punerrusta, vihreää ja railakkaampaa punaista.

Seppelvarvussa esiintyvät tutut syysvärit.

Vaikka on jo lokakuu, muutamat kasvit esiintyvät edukseen: laikkukirjokanukka ja hopeatäpläpeippi ovat sonnustautuneet sävy-sävyyn myös näin syksyllä. Kuvasta ei juuri erota, mistä toinen kasvi alkaa ja loppuu: laikkukirjokanukka kuitenkin korkeammalla.

Eduksensa esiintyy myös kamtsatkanmaksaruoho, koskapa sen yksi alue yrittää vielä kukkia.

Erikoista yrittämistä esiintyy myös yhdessä keltavuohenkuusamapensaassa. Se on innostunut rakentelemaan siemeniään oikein näyttävästi - isoin tertuin, komein värein ja runsaasti. Yksikään toinen näistä pensaistani ei ole näin innoissaan, enkä oikein muista tämmöistä aikaisemmilta vuosiltanikaan.