Kesä 2019 oli vaihteleva säiltään, mutta yleisesti ajatellen oikein hyvä kesä. Erityisesti ilahdutti se, että omenia ja marjoja tuli yli odotusten. Luonnossa kävi niin, että mustikoita ja puolukoita ei juurikaan saatu kuivuuden takia. Puutarhassa kävi näin: omenapuun kukkimisaikana vaikutti siltä, että omenasato jää olemattomaksi. Kuitenkin elo-syyskuussa yllätyin, kun omenia olikin ihan kerättäväksi asti - ja useana päivänä. Sain pakastaa niitä soseena aivan mahdottoman paljon. Samoin mustaherukkaa tuli kivasti.
Kukkasista ruusut, liljat ja pionit kukkivat aivan hienosti. Ruusujen kohdalla tämä saattoi johtua siitä, että keväällä uskalsin leikata niitä reippaasti. Pionien ja liljojen ikä alkaa nyt olla siinä, että niiden kukkiminen tulee täyteläisemmäksi. Liljoja pitää muistaa jakaa, jotta touhu jatkuu tähän tyyliin.
Projekteja oli muutamia. Niistä tärkeimmät sain tehtyä loppuun. Ruusukolmioon sain siirrettyä viisi vanhaa ruusua ja useita perennoja. Pohjoisnurkkaan sain istutettua useita uusia perennoja, joista odotan varsinkin jättimesiangervoille loistokasta tulevaisuutta. Tuonne nurkkaan ehdin rakentelemaan myös pöllipolun, joka kummasti helpottaa käpsehtimistä sinne päin.
Vanhan omenapuun ympyrä sai sekin aika monta uutta tainta, yhden siirretyn ruusun ja kolme puunrunkopölliä. Tämä ympyräalue jäi pieneltä osalta kesken, kun siinä työn touhussa sain idean sen laajentamisesta. Nyt tämä laajennusosa odottelee uusia suunnitelmia.
Loppukesästä ja syksystä ilmeni muutamia ongelmia: vuorikaunokki ja myskimalva olivat liian innokkaita lisääntymään, ja taisipa myyrätkin olla saman innon pauloissa. Myyrien töille eli multakökkäleille en viitsinyt tehdä mitään (estetiikka ei ole minun alaa), mutta vuorikaunokit revin kaikki pois ja myskimalvoista osan. Keväällä pitää vielä tarkistaa, löytyykö vuorikaunokkia lisää.
Kartta tilanteesta kesällä 2019.