Pitkähkön tuumailun jälkeen - noin 16 vuotta - ilmaisen sen totuuden, että minulla on hallussani läpipuu. Läpipuu kuuluu taikaesineisiin ja siis tonttujen tietämyspiiriin. Semmoisista asioista ei voi hölistä ihan noin vaan ilman harkintaa.
Tämän minun läpipuuni tarina alkaa Iitin Kausalasta. Siellä asuessani käyskelin koiran kanssa pikkutiellä. Silmäni osui puunkarahkaan ojanpenkalla: siinähän on läpipuu, vieläpä sopivan kokoisena kalikkana. Otin sen tietenkin völjyyni, ja niin se on kulkeutunut mukanani tähän asti. Paikka, josta sen löysin, oli risukkoisen tontin kohdalla. Ehkä joskus joku metsuri oli kaatanut puita, huomannut yhteenkasvaneet oksat ja sahannut ne pois pöllistä. Ja sitten hän oli heittänyt kalikan ojan penkalle. Voi voi, vähänpä hän ymmärsi!
Läpipuun kanssa voi tehdä taikoja. Kun taikaneste (viina, maito...) lorutetaan kolmesti silmän läpi astiasta toiseen, on taikajuoma valmis. Vai onko? Tontut voisivat tietää, että tarvitaan myös taikasanoja. Netistä löytyy kuva Vehkaperän kylän Serafina Vehkamäen toimista, kun hän noituu maidosta lääkettä umpitautiin.
