tiistai 4. joulukuuta 2018

Mukava kuunnella

Tänään oli mukava kuunnella radiosta ohjelmaa "No, onkos tullut kesä". Siinä Eva Tigerstedt, utelias äänimatkailija, puhutti kasvifysiologian professori Kurt Fagerstedtiä aiheena kasvit. Noin niinkuin ihan yleisesti vaan ja erityisesti kesäisessä tämmingissään - nääs ne kasvit. Juttujen välissä oli semmoista mielialamusiikkia. Jutustelusta kävi ilmi kasvimaailman muutamat tosiasiat, jotka saattavat monille tavan tallaajille olla hiukan hakusessa. Puhe kulki mm. valon ja varjon kautta sieniin ja kasvien ahertamiin tuotoksiin. Oikein hyvä saada tällaista kertausta kivassa muodossa. Suosittelen kuunneltavaksi Ylen  Areenasta.

lauantai 24. marraskuuta 2018

Viehättävä varjokasvi, varjohiippa

Nyt, marraskuun loppupuolella, voi vielä käpsehtiä puutarhassa katselemassa "riisuuntunutta tarhaa". Silmä osuu lehtipollukkaan, joka puolipallona pitelee lehdistään sinnikkäästi kiinni vielä nyt, kun muut ovat jo päästäneet irti.
Tarhavarjohiipan kasvusto se siinä torottaa pystyssä  -  mutta eihän se yllä kuin 30 senttimetrin vaatimattomaan korkeuteen.
Tarhavarjohiippa on hyvä, kaunis varjokasvi. Alkuperäiset taimet ovat kohtuullisesti suurentuneet, eivät ryntäilleet minnekään. Punertavat kukkaset ilmestyvät lehtien lomaan alkukesästä, toukokuun puolella. Minulla on ilmeisesti tarhavarjohiippa Epimedium x rubrum. Hyvä selostus tarhavarjohiipasta ja sen sukulaisista on Kotipuutarha-lehdessä  11/17.
Tässä kuvassa tarhavarjohiippani topsottaa kukkimassa rusotuomen alla. Tämä kuvan kasvusto on kolmesta taimesta ja ollut istuttamisen jälkeen kaksi vuotta paikallaan (kuva on vuodelta 2017.) Ei siis mikään ison-iso.



lauantai 17. marraskuuta 2018

Viimeinen kivityö?

Tuskinpa vain viimeinen kivityö oli tämän päivän tekonen. Lähellä terassia on pieni rinne, johon olin joskus istuttanut krookuksia ja helmililjoja. Hoitamattomana tämän pikkualan kukat näyttivät taantuvan. Sain idean, että noukin siitä pois pikkukukkien  sipulit ja laitan tilalle kivikon, jota ei tarvitse hoidella.

Myllätessäni maata huomasin, että  - tosiaan -  juolavehnä siinä mellasti oikein reippaasti. Kokeiltuani kivien asettelua pari kertaa päädyin tekemään tämän uudistuksen ns. oikealla tavalla: siis laittamalla reunoille ja pohjalle juurimattoa ja kivet vasta tämän juurimaton päälle.

Hiukan hiekkaa maton päälle; se auttaa kivien asettelussa. Valmista tuli. Ja jäi vielä pikkukiviä tähteeksikin.
Nyt kun näiden kivien välissä on hiukan hiekkaa, pudottelen sinne pieniä mehitähtiä. Niitä löytyy aivan vierestä, ison kiven päältä  (yläkuvassa vasemmalla).

perjantai 9. marraskuuta 2018

Rautaa kehiin

Leppoisan syksyn aikana passaa tehdä töitä, jotka vievät ajatukset ensi kesään. Olisiko yksi semmoinen kärhötukien laittaminen? Minulla oli kaksi betoniraudoista tehtyä kärhötukea odottamassa pääsyä oikeille paikoilleen. Nyt sain pystytettyä ne sellaisille paikoille, joissa ne ovat jo istutettujen kärhöjen tukena.
Tähän kasvavat kärhöt Etoile Violetta ja Entel. Samanlainen seisoo kärhön Madame Julia Correvonin vieressä. Matamille passanne minun hommata joku kaveriksi ensi keväänä.
Arvelin ennen tähän työhön rupeamista, että varmaankin särjen tuusan nuuskaksi tuon Etoile Violettan versot siinä työn tuoksinassa. Siinähän piti poistaa vanha, vaappuva puutuki, jonka ympärillä versot ovat sotkuksissa, ja saada viime kesän kasvusto lumpsahtamaan uuteen tukeen. No, homma sujui kivuttomasti; sain nostettua kasvuston melko kokonaisena tukineen päivineen nojaamaan uuteen ristikkotukeen. Rautaristikossa on kaksi ristikkoseinämää pystyssä, seinämät ovat 90-asteen kulmassa toisiinsa nähden.
Sinivioletti Etoile Violetta ja vaalea  Entel.
Madame Julia Correvon, joka minulla ei ole vetristynyt kovin häävisti.

perjantai 26. lokakuuta 2018

Iso työ

Onpa ollut myyryläisellä iso työ tehdä näitä kekojaan.
Olisiko maa ollut tuossa kohdassa hankalaa, kun on pitänyt tehdä kolme kekoa ihan vierekkäin? Olen antanut myyrien elää elämäänsä, varsinkin kun en tiedä kumpi on asialla, peltomyyrä vaiko kontiainen. Itse asiassa olen vain lapiolla ottanut esille ilmestyneet mullat kottikärryyn, kiittänyt ja vienyt ne kukkapenkkiin.

keskiviikko 24. lokakuuta 2018

Sorsakosken puutarhakerho ma 29.10.

(Kerhossa 29.10. päätettiin, että seuraavaksi kokoonnumme vasta keväällä 2019. ) Puutarhakerhomme kokoontuu taas maanantaina 29.10. klo 18 Seuralassa. Tällä kertaa aiheena ovat onnistumiset puutarhassa.
Onko joku kasvi ollut erityinen ilon aihe? Onko joku herkkä kasvi sinulla menestynyt hienosti? Onko joku työtapa tuottanut tuloksia? Onko heiveröinen sunnitelma toteutunut hienosti? Voiko oppia ottaa toisten onnistumisista - kyllä kai?

Syksyn puuhia

Näin myöhäsyksyllä on hyvä aika kaivella liljojen ja narsissien sipuleita ylös, jotta niitä voisi hieman jakaa. Narsissien aika olisi varmaankin hieman aikaisempikin, mutta passannee se tämäkin. Minä nostelin muutamia liljoja sen takia, että niitä alkoi jäädä kasvavien pensaiden katveeseen. Siellä on hankala paikka kasvaa varsinkin pitkille liljoille. Ja olihan ne sipulit tehneet sivusipuleita ihan useita. Pallolaukkojen jakaminen taisi olla ihan aiheellista, koskapa niiden koko alkoi pienetä. Niillekin oli pikkusipuleita ilmestynyt viereen.
Sitten kun laitoin liljojen sipuleita uuteen paikkaan, tulin "vahingossa" nostaneeksi muutamia narsissien tuplokkaita.
Niitä piti sitten ruveta jakamaan. Liekö nuo viime kesänä kukkineet ollenkaan?
Katselu on aivan hyvää syystoimintaa. Nukkeruusu kertoo olemuksellaan, että pitänee sitä ensi kevään hieman leikata; vanhat reunaversot pois. Mutta nyt pienet, oranssiset kiulukat punoittavat siellä täällä (eivät edes näy kuvassa!). Keltainen osa on uudempaa versokasvustoa kuin reunojen kaatuneet versot.

Toinenkin ruusu, Morden Centennial, on tekaissut muutaman kiulukan. Ne ovatkin kivan värisiä.