maanantai 20. marraskuuta 2017

Miten meni kesä 2017

Kesän touhut ovat takana; nyt on aika kysyä, mitä on saatu aikaiseksi. 
Kesällä istutin 16 ruusupensasta eri puolille tonttia. Suunnitelmissa oli hiukan enemmän, mutta ns. ruusukolmion teko ei päässyt alkuaan pitemmälle. Samoin etupihan suunnitelma (alue heti autopaikan vieressä) jäi mietintämyssyyn eli odottamaan uusia ideoita. Kärhöjen istutus tapahtui suunnitelman mukaisesti; 10 kärhöä eri puolille tonttia aurinkoisiin kohtiin ja useammanlaisia tukikehikoita näille myös. Varjoisalle pohjoisrajalle laitoin kaksi sinikuusamaa ja talon varjoon kaksi syyshortensiaa. Lisäksi putkautin yhden purppuraheisiangervon antamaan väriä keltavuohenkuusamien väliin. Pioneja istutin 6 keskelle pihaa. Luulin laittaneeni ne ns. kohopenkkiin, mutta nyt näyttää siltä, että runsaat sateet ovat loiventaneet kohopenkit ennätysajassa olemattomiksi.
Multaa tarvitsin edellä mainituille pensaille; sitä siirtelin isosta kasasta, joka oli maatumassa suuren raidan alla. Nyt se multakasa on huvennut. Alta paljastui multava maa, johon laittelin akankaalia ja valkotäpläimikkää juurtumaan.
Kitkeminen ei tänä kesänä kiinnostanut hiukkaakaan. Satoi ja satoi. Ja oli kylmä.
Raavasta työtä tein keväällä puuliiterissä korjaamalla sen lattian. Aikamoinen huraus oli myös terassien öljyäminen, vaikka kävikin nopsasti - onnistuinpas valitsemaan hyvät päivät siihen työhön.
Marjoja sain mukavasti - mustaherukkaa ja viherherukkaa. Vaan kirsikoista ehdin nauttimaan vain muutaman ennen lintuja; taisivat linnutkin pistellä ne kirsikat raakoina. Omenat eivät kypsyneet tänä kesänä; aivan valiten sain kokoon pienen määrän semmoisia omppuja, joista saatoin tehdän sosetta.
Ruusujen kukinta oli tänä kesänä vähän niin ja näin: esim. Teresanruusu kukki heikosti. Uudelleenkukinta ei onnistunut tai oli hyvin heikkoa. Mutta yleisesti ottaen ruusut ainakin yrittivät kukkia yhden kerran aika kivasti. Vanhemmat pionit ja liljat ilahduttivat myös kukkimisellaan.

lauantai 11. marraskuuta 2017

Syystyöt

Nyt on kaikki syystyöt tehty: sorakäytävät haravoitu, ruusuille laitettu vähän havuja, rakenneltu jänisaitoja sekä koetettu kerätä omenoita haudattaviksi. Betonikäytävän saumoista on raaputettu heinät pois. Vähän heittelin liljoille tuhkaa. Tulkoot talvi.

perjantai 10. marraskuuta 2017

Omenat mötköttävät

Omenasato tänä vuonna oli runsas mutta huono. Aikaisesta omanapuusta sain omput alas, mutta suurin osa niistä oli raakoja - jopa itsellisesti pudotessaan. Myöhäinen omenapuu on täynnään omenia, mutta nekin ovat raakoja ja pieniä. Kypsymättömät omena jäivät puuhun ja tuossa kylminä viikkoina ne paleltuivat riippuessaan siellä oksilla. Nyt omput ovat ruskeita, pehmeitä pullukaisia. Muumiotautisia omenia on joukossa ihmeen vähän.
Pudonneet raakalaiset omenat olen haudannut maahan. Nyt on hommana kiskoa omenapuun oksia, jotta saisin viimeisetkin omput putoamaan maahan ja pääsisin niitä hautaamaan ennen pakkasia. Mutta ei - eivät ne halua pudota, koskapa ovat raakoja! Omenan kannassa toimii (kai) semmoinen hormoni, joka virittää kannan irtoamaan vasta sitten, kun omppu on kypsä.

tiistai 7. marraskuuta 2017

Kukat jalostuivat koristeiksi

Pidimme kerhossa askartelutuokion, jossa kokeilimme muutamia konsteja kukkakoristeiden teossa. Kuivakukkina oli honteloita ikikukkia, varpuja, pihlajanmarjoja ja lumimarjoja. Tämmöisiä hienouksia siellä syntyi:








tiistai 31. lokakuuta 2017

Kivet siirtyivät

Pari kolme päivää on ollut lumisateita, ja maahan on kertynyt noin 10 cm:n lumikerros. Ennen tätä lumista jaksoa ehdin siirrellä muutamia laakeita, isoja astinkiviä, joilla parantelin entisiä polkujani. Kivipoluilla on näköjään hankalaa, että astinkivi on liian pieni tai kapea; kesäinen kasvu pyrkii piilottamaan kiven, ja sittenpä onkin vaikeaa tonttujen siellä koikkelehtia. Pitää siis korvata näitä ensimmäisiä  pieniä kiviä vähän isommilla  -  jos sellaisia vaan löytyy.
Taas tuli todistetuksi se, ettei pidä hötkyillä hommissaan. Joskus syyskuussa löysin mullasta isohkon kiven aivan tuolta tontin itärajalta. Sain sen nostettua maan pinnalle, mutta siirtäminen olikin mahdotonta.
Jätin sen könköttämään pienten kivien varaan siihen paikoilleen. Ajattelin, että jospa joku miessukulainen sen nostaisi kottikärrille. Vaan tulipa tuo lumisade sitä ennen. Juolahti mieleen, että saattaisiko tuo liikkua ja liukua lumikolan päällä. Ja ei kun kokeilemaan. Liikkuihan se. Vaikeinta oli saada se kivikönkkö siihen kolaan. Sitten kun se nuljahti siihen, niin siinäpä pysyi.
Kola kulki tyylillä "vetäisy oikealta ja sitten  vetäisy vasemmalta - liikkuu". Perille päästiin tulevan kivireunuksen työmaalle.

torstai 26. lokakuuta 2017

perjantai 20. lokakuuta 2017

Narsissien sipulit ja vähän liljojakin

Pari kolme päivää olen tässä urakoinut narsisseja maahan. Sain lahjaksi kaksi pussillista vanhaa narsissilajiketta ja olin ostanutkin 50 kpl Carlton-nimistä lajiketta, joten olihan noita melko paljon piilotettavaksi. Siinä välissä muistin, että ruusupuskan alla on hätää kärsimässä liljoja, jotka pitäisi siirtää. Siirto onnistui hyvin; maa oli niin märkää että liljojen sipulit lähtivät hyvin ylös eikä niitä tarvinnut etsiskellä.
Jaoin näitä sipuleita, koskapa olivat sivusipuleita kehitelleet. Toivottavasti ensi kesänä loistelevat kauniisti. Joukossa pitäisi olla ainakin 'Pink Perfection' ja jotain toistakin, josta ei nyt muistikuvaa ole.
Lopuksi pienet sipulit ja nökköset (eli sipulin kynnet) laitoin riviin varttumaan yhteen kasvilaatikkoon. Liljoille annoin kasvupetiksi hiekkaa ja peitin mullalla. Pienet narsissit saivat mennä suoraan multaan. Narsisseja tuikkasin myös uuden liljapenkkini ympärille; ajatuksena että ne hajullaan karkoittaisivat myyriä.