sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Odotellessa kitkentää

Paitsi sateita, odottelen puunkaatajia. Haluan kaadattaa männyt rakennusten läheltä sekä raitaryhmän tien poskesta. Odotellessa en osaa oikein muuta tehdä kuin kitkeä rikkaruohoja ja erityisesti kurmoottaa vuohenputkija. Vuohenputkelta näppään pois kaikki vihreät lehdet, jotka vain havaitsen, ihan pienimmistä pienimmätkin. Ja sitten muutaman päivän päästä tarkastuskäynnillä sama uudelleen. Nimittelen näitä lehdykäisiä sijainnista riippuen pioneereiksi, agenteiksi tai viimeisiksi mohikaaneiksi. Nyt olen jo niin pitkällä tässä tuhotyössä, että tontin keskialue on siivottu - ainakin toistaiseksi. Vuohenputkisodassa ei voi herpaantua, vaan tilannetta on tarkkailtava ainiaan. Paitsi juurillaan, myös siemenillään tämä voimakasvi etenee parhaille kasvupaikoille. Kuvaa siitä mokomasta en tähän laita.

Ruusut alkavat kukkia

Ollaan vielä pikkukesässä eli juhannuksen alla. Ruusut kuitenkin aloittavat jo kukintaansa. Tässä malliksi Teresan ruusu

... ja sitten  pieni taimi, mutta pippurinen ruusu Malvankukka.

Saamme vielä hiukan odotella keskikesän korkeaa kukintaa, samalla kun kieli pitkällä odotamme sateita. Siinä odotellessa voin katsella pensaiden ja kasviryhmien värejä. Alakuvassa ovat esillä edessä vas. loistoangervot, oik. jalopähkämöt, takana keltajapaninangervot,

niiden edessä isolehtisiä kuunliljoja. Vas. takana on rusovuohenkuusama.

maanantai 11. kesäkuuta 2018

Varoituksen sana: huiskunauhus

Varoituksena puutarhureille kerron huiskunauhuksesta. Ostaessani huiskunauhusta pääsin tietämään, että se laajenee reippaasti mukulamaisilla juurillaan. Laitoinkin sen kasvamaan mahtavan muovitötterön sisään ajatuksella, että tästäpä et leviä. Nyt kun se on ollut pihallani joitakin vuosia, tiedän että siemenillä eteneminen käy siltä myös etevästi. Muutamia tuppaita ilmestyi toisten kasvien sekaan. Onneksi sen voi havaita hyvin, koska sillä on erikoisen muotoiset lehdet.
Eilen vetäisin yhden huiskunauhuksen taimen pois häiritsemästä keisarinpikarililjoja. Olin ihmetellyt, miksi liljat eivät tänä keväänä kuki. Syyttelin mielessäni kuivaa toukokuuta, mutta saattaapi olla syynä myös muutaman vuoden ikäiset huiskunauhuksen taimet siinä ympärillä.

Kun huomasin, millaiset suuret, vinot mukulat juurina olivat, vetelin kaikki hiuskilot pois. Kyllä tällaisilla juurilla syö reippaasti multaevästä. Hyvästi, huiskunauhus.

tiistai 5. kesäkuuta 2018

Siniset kukassa

Kuiva ja helteinen toukokuun loppu on saanut aikaan sen, että monet kukkijat ovat aikaisessa. Nyt juuri vuorikaunokit pötkähtivät sinisinä kukkimaan. Vuorikaunokki on reippaasti siemenillään leviävä perenna.
Minullakin on nyt näitä kukkivia tuppaita useassa kohdassa. Muuten se on kiva ja tuuhea pehko, joka ei jätä tilaa rikkakasveille.
Tämän vuoden suosituimmuusasemassa on nurmitädyke. Aikaisemmin olen suhtautunut siihen kuin pahimpaan rikkaruohoon, mutta nyt kun se kauniisti kukkii, olen saanut aatoksen, että "onpa hyvä maanpeitekasvi". Niinpä en sitä nyt revi pois; olkoot paikoillaan, ja katsotaan mitä sitten tapahtuu. Käsittääkseni sillä ei ole syvälle painuva juuri, vaan se herkuttelee pintamullassa. Kuvassa nurmitädyke alla ja sen yläpuolelle nouseva kesäpikkusydän, joka onkin tosi hyvä maanpeittäjä ja pitkään kukkija .

lauantai 26. toukokuuta 2018

Kaikki kukkivat toukokuussa!

Nyt toukokuun helteet näyttävät vaikuttavan siten, että kaikki kasvit kukkia rytistävät het´siltään toukokuussa. Patjarikko, tuoksumatara ja tietenkin kesäpikkusydän hömpöttävät nyt jo kukissaan. Pionitkin laativat nuppupallojaan innokkaasti.
Kultatyräkki on yleensäkin aikainen kukkija.

Herttavuorenkilvellä on hauskat kukat, kun katsoja vain malttaa kumartua katsomaan.

Helle ja kuivuus tekevät sen, että toukotöissä on pientä ongelmaa. Jos haluan jakaa tai siirtää kasveja, kuivuus vaikeuttaa uutta juurtumista. Pitäisi kastella ja kastella, mutta mistä vettä. Toinen ongelma on se, että nyt kasvit rynnivät kasvussaan suuriksi ihan ennätysajassa; semmoisen ison, kukkivan kasvin siirto on vaikeampi kuin pienen.
 

tiistai 22. toukokuuta 2018

Puutarhoissa tapahtuu ja tapahtui puutarhakerhossakin

Puutarhakerhon ja kaikkien muidenkin kasveista kiinnostuneiden tapahtuma oli ti 29.5. Seuralan pihalla taimien (perennojen) vaihtoilta. Idea oli, että voit tuoda ja/tai viedä taimija tai jos vaihto ei onnistu, niin nopeimmat voivat ostaa taimen yhden(1) euron hinnalla. Ei mitään korkeita hintoja meillä! Taimen tuoja voi tietenkin antaa myös ilmaiseksi, jos haluaa.

Kesällä toisten puutarhoissa liikuskelua vierailujen yhteydessä; katso esim. Avoimet puutarhat -nettisivuilta 1.7. tapahtumat. Tämän blogin Anja-tonttu aikoo juhlia mehutarjoilulla
 Kuvahaun tulos haulle Camillo Golgi kuva Camillo Golgin 175-vuotispäivää 
 puutarhassaan la 7.7.  teemalla "jokaisessa kasvissa on tuhansia Golgin laitteita!"  (Golgi lausutaan `goltzi`.) Tervetuloa sinne, niin ihmetellään enemmän näitä laitteita! Kellonaika noin iltapäivällä.

Kerhon kevätkauden aluksi oli eri teemoja. Jokaisena kokoontumiskertana keskustelimme myös ajankohtaisista kysymyksistä ja kokemuksista. Ekana hiukan kasvikuvauksesta ja enempi oman puutarhakirjan tekemisestä; tämä aihe otettiin esille ma 19.3. Tutkimme, mitä kommervenkkejä kannattaa ottaa huomioon ja mitä virheitä välttää, kun tekee puutarhakirjaa. Mitähän iloa semmoisesta kirjasta olisi?
Kasvien juurielämä: sanomme aina, että kasvi ottaa juurillaan vettä ja ravinteita. Siis miten? Mitä siinä tapahtuu? Tästä ma 9.4. Seuralassa.
Ma 23.4. oli aiheena kivien monipuolinen käyttö: eri kokoiset kivet monessa puuhassa puutarhan eri kulmilla
Sitten 7.5. oli puutarhan suunnittelusta: löytyykö ideoita vaikkapa joillekin neliöille? Mitä kysymyksiä tehdään, kun suunnitellaan? Mukana myös aihe
kasvien tuet: matalat ja isot, mistä aineksista.
Ma 21.5. puhuimme ajankohtaisista asioista; istutuksista, säästä, leikauksista, lannoittamisesta, rikoista ja muista esiin tulleista pulmista.

sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Kevään tohinaa

Kevätsiivous puutarhassa - mikä se on? Pikkuisen minäkin sitä harrastan, mutta vain pikkuisen. Keräsin liljojen ja muiden pitkien kasvien kukkavarret kasaan. Kasasta tuli melkein kuution kokoinen - no, oisko ollut puoli kuutiota ilmavaa kortetta. Sitten ruohonleikkurilla surrasin ne säpäleiksi: tuli yksi kottikärrillinen maanpeiteainesta heiteltäväksi sinne sun tänne.
Kuvassa näkyy edessä se alue, jossa kortteet odottelivat jauhamistaan. Pienempien lehtien ja korsien kanssa teen niin, että rukkaskäsissäni ryttään ne säpäleiksi ja heitän sinne, mistä ne löytyivätkin. Siinä on siivoukset! Idea on, että kasviaines palautetaan maahan muuttumaan takaisin humukseksi.
Keväiset värit ovat jotain toista kuin keskikesällä. Viirukirjokanukan nuoret lehdet ovat keväällä hennon vihertävät ja eivätkä vielä peitä varsien punaisuutta.
Vino ja nyyköttävä purppuratuomi kanukan vieressä on nyt kukassa.