sunnuntai 18. lokakuuta 2020

Väri muuttui

Jopa muuttui väri mustilanhortensian kukkasissa, kun tässä mäellä käväisi pari pakkasyötä. Syksyn mittaan tämän hortensian kukkatertut ovat valkeita, mutta nyt ne muuttuivat vaalean beigen suuntaan rusehtaviksi.


Mustilanhortensia on semmoinen pensas, joka tiukasti pitää kukkalehtensä kiinni koko syksyn. Vasta kovat talven tuulet ja kovat pakkaset saavat ne irtoamaan versojen päistä.

Syysasussaan on myös japaninhappomarja. Sille antavat punaista väriä sen omat pikkuiset marjat.

 

Toisin on täällä: laikkukirjokanukka näyttää olevan se pensas, joka pisimpään pitää kiinni lehtensä. Näissä mukavan värisissä lehdissä ei nyt näytä olevan tietoakaan mistään syksystä. Päinvastoin, siellä täällä näyttää olevan yritystä uudelleen kukkimiseen.



torstai 8. lokakuuta 2020

Syksyn värejä

Tässä muutamia syksyn väripläjäyksiä puutarhastani. Koiranheisi on kirjavoittanut lehtensä usealla eri värillä: hauskaa lilan punerrusta, vihreää ja railakkaampaa punaista.


Seppelvarvussa esiintyvät tutut syysvärit.
Vaikka on jo lokakuu, muutamat kasvit esiintyvät edukseen: laikkukirjokanukka ja hopeatäpläpeippi ovat sonnustautuneet sävy-sävyyn myös näin syksyllä. Kuvasta ei juuri erota, mistä toinen kasvi alkaa ja loppuu: laikkukirjokanukka kuitenkin korkeammalla.
Eduksensa esiintyy myös kamtsatkanmaksaruoho, koskapa sen yksi alue yrittää vielä kukkia.

Erikoista yrittämistä esiintyy myös yhdessä keltavuohenkuusamapensaassa. Se on innostunut rakentelemaan siemeniään oikein näyttävästi - isoin tertuin, komein värein ja runsaasti. Yksikään toinen näistä pensaistani ei ole näin innoissaan, enkä oikein muista tämmöistä aikaisemmilta vuosiltanikaan.




tiistai 29. syyskuuta 2020

Syksyn kukkasia 2

Vielä muutama kuva myöhäisistä kukkasista. Halusin kokeilla, saisinko sulkaneilikkaa nousemaan siemenistä. Olisi kiva saada niitä kukkimaan kuivaan paikkaan aurinkoiselle seinustalle. Siemenpussissa ei luvattu kukkimista ensimmäisenä vuonna, mutta muutamat taimet ovat nyt kukassa. Aluksi taimikasvatus näytti onnettomalta yritykseltä, mutta nythän tässä on jo toiveita muutamista ensi kesän kukkasista.



Yksivuotinen kaunokki pystyi sekin tuottamaan joitakin kukkasia. Kuvassa kaunokin kukan yläpuolella killotteleva harmaa piikkipallo on joko virus tai ufo - luulisin, kun ei siellä kukkapenkissä mitään mommoista ole!


keskiviikko 23. syyskuuta 2020

Syksyn kukkaset

Syksy on jo pitkällä, marjat ja omenat on kerätty, pöntöt ja vesisankot pesty. Pihan kukkaset kumminkin säväyttävät vielä. Pieni kiinansipuli, Allium tuberosum, on nyt myöhäisenä kukkijana yhden kukkapenkkini reunassa.


Punaisena topsottaa syysasteri. Se kukkii myöhemmin kuin sininen syysasteri, joka taas ei ole yhtä topakasti pystyssä kuin tämä punainen.


Kesäkukkien alueeni reuhottaa vasta nyt. Olen siis liian myöhäinen siementen sinkooja keväällä. Kuvan edessä on tuoksuresedaa.


Kesäkukka-alueella kukkiin nyt myös tiibetinkoirankieltä sinisin ja valkoisin kukin. Tämä kasvi on sukua lemmikeille ja näyttääkin lemmikiltä; se kuuluu lemmikkikasvien heimoon, mutta on sukuaan Cynoglossum, koirankieli.


 

sunnuntai 20. syyskuuta 2020

Vielä jaksetaan

Vaikka syksy on jo pitkällä, jotkut jaksavat vielä pomputella. Ruusu Sointu piti kesällä aika pitkän tauon kukkimisessaan, mutta nyt se näyttää muistaneen oman tyylinsä: uusintakukinta toimii! Vähän myöhässä, mutta mitäs tuosta.



Muissa ruusupensaissa on vähän samaa vikaa. Lac Majeau tekee sekin nyt aika reippaasti kukkaterttuja.


Sienien maailma näyttäytyy melko kirjavana tässä asuintontilla.Tämmöisiä hattivatti-hörpelöitä ilmestyi sorapolulle.

Puupökkelön päältä huomasin pienen pieniä, kuparinvärisiä pollukoita, kuin hauleja. Ovatko nämä niitä helmiä sioille?

Toisen pökkelön kupeelta pisti silmään rivi pieniä "tikkuja" - pisti varmasti, koskapa ne ovat loistavan keltaisia. Ne nousevat esille puun halkeamasta.

maanantai 7. syyskuuta 2020

Näin syksyyn päin

 Syksyssä on hieman keltaista.

Päivänsilmät ovat monivuotisina syyskukkijoina aika mukavia - nyt kylläkin taantumaan päin. Pitäisköhän keväällä jakaa?

Keväällä esikasvatin ikkunalaudalla muutamia sulkaneilikan siemeniä. Niiden joukosta heti toisena päivänä ponkasi ylös yksi tomera taimi. Arvasin, että tämä "ei kuulu joukkoon". Ja niinhän siitä on nyt kasvanut topakka auringonkukka.

Kirjokakkara on hauskan näköinen yksivuotinen.

Kesäkukista totesin, että oikeastaan paras kukkanen oli kesäharso. Se oli helppo kylvää paikalleen ja se kukki elokuun puolella oikein hyvin. En edes harventanut sitä kylvöstä - se rehotti oikein näyttävästi. Tuoksuresedaakin kokeilin; se lähti hyvin nousemaan, tuli kiva tuuhea kasvusto, mutta minun nokkani ei löytänyt sitä tuoksua, joka oli luvassa!

sunnuntai 23. elokuuta 2020

Pientä ja suurta

Syyspuolen kukkijoiksi olen toivonut pikkuisia krasseja. Piilotin niiden siemeniä keväällä sinne tänne. Nyt etsiskelen niiden kukkia. Kaikki eivät nousseet, koska alkukesällä oli kuivuutta aika ajoin. Mutta esiin nousseiden värit ilahduttavat minua aina.

Punalatvat hujottavat nyt pitkinä. Pituutta on noin 160 senttiä. Perhoset tykkäävät punalatvoista.