Miten meni kesä 2017

Kesän touhut ovat takana; nyt on aika kysyä, mitä on saatu aikaiseksi. 
Kesällä istutin 16 ruusupensasta eri puolille tonttia. Suunnitelmissa oli hiukan enemmän, mutta ns. ruusukolmion teko ei päässyt alkuaan pitemmälle. Samoin etupihan suunnitelma (alue heti autopaikan vieressä) jäi mietintämyssyyn eli odottamaan uusia ideoita. Kärhöjen istutus tapahtui suunnitelman mukaisesti; 10 kärhöä eri puolille tonttia aurinkoisiin kohtiin ja useammanlaisia tukikehikoita näille myös. Varjoisalle pohjoisrajalle laitoin kaksi sinikuusamaa ja talon varjoon kaksi syyshortensiaa. Lisäksi putkautin yhden purppuraheisiangervon antamaan väriä keltavuohenkuusamien väliin. Pioneja istutin 6 keskelle pihaa. Luulin laittaneeni ne ns. kohopenkkiin, mutta nyt näyttää siltä, että runsaat sateet ovat loiventaneet kohopenkit ennätysajassa olemattomiksi.
Multaa tarvitsin edellä mainituille pensaille; sitä siirtelin isosta kasasta, joka oli maatumassa suuren raidan alla. Nyt se multakasa on huvennut. Alta paljastui multava maa, johon laittelin akankaalia ja valkotäpläimikkää juurtumaan.
Kitkeminen ei tänä kesänä kiinnostanut hiukkaakaan. Satoi ja satoi. Ja oli kylmä.
Raavasta työtä tein keväällä puuliiterissä korjaamalla sen lattian. Aikamoinen huraus oli myös terassien öljyäminen, vaikka kävikin nopsasti - onnistuinpas valitsemaan hyvät päivät siihen työhön.
Marjoja sain mukavasti - mustaherukkaa ja viherherukkaa. Vaan kirsikoista ehdin nauttimaan vain muutaman ennen lintuja; taisivat linnutkin pistellä ne kirsikat raakoina. Omenat eivät kypsyneet tänä kesänä; aivan valiten sain kokoon pienen määrän semmoisia omppuja, joista saatoin tehdän sosetta.
Ruusujen kukinta oli tänä kesänä vähän niin ja näin: esim. Teresanruusu kukki heikosti. Uudelleenkukinta ei onnistunut tai oli hyvin heikkoa. Mutta yleisesti ottaen ruusut ainakin yrittivät kukkia yhden kerran aika kivasti. Vanhemmat pionit ja liljat ilahduttivat myös kukkimisellaan - ilmeisesti ne saivat tarpeekseen vettä.

Syystyöt

Nyt on kaikki syystyöt tehty: sorakäytävät haravoitu, ruusuille laitettu vähän havuja, rakenneltu jänisaitoja sekä koetettu kerätä omenoita haudattaviksi. Betonikäytävän saumoista on raaputettu heinät pois. Vähän heittelin liljoille tuhkaa. Tulkoot talvi.

Omenat mötköttävät

Omenasato tänä vuonna oli runsas mutta huono. Aikaisesta omanapuusta sain omput alas, mutta suurin osa niistä oli raakoja - jopa itsellisesti pudotessaan. Myöhäinen omenapuu on täynnään omenia, mutta nekin ovat raakoja ja pieniä. Kypsymättömät omena jäivät puuhun ja tuossa kylminä viikkoina ne paleltuivat riippuessaan siellä oksilla. Nyt omput ovat ruskeita, pehmeitä pullukaisia. Muumiotautisia omenia on joukossa ihmeen vähän.

Pudonneet raakalaiset omenat olen haudannut maahan. Nyt on hommana kiskoa omenapuun oksia, jotta saisin viimeisetkin omput putoamaan maahan ja pääsisin niitä hautaamaan ennen pakkasia. Mutta ei - eivät ne halua pudota, koskapa ovat raakoja! Omenan kannassa toimii (kai) semmoinen hormoni, joka virittää kannan irtoamaan vasta sitten, kun omppu on kypsä.

Kukat jalostuivat koristeiksi

Pidimme kerhossa askartelutuokion, jossa kokeilimme muutamia konsteja kukkakoristeiden teossa. Kuivakukkina oli honteloita ikikukkia, varpuja, pihlajanmarjoja ja lumimarjoja. Tämmöisiä hienouksia siellä syntyi:

Kuivakukkia maljassa

Kivet siirtyivät

Pari kolme päivää on ollut lumisateita, ja maahan on kertynyt noin 10 cm:n lumikerros. Ennen tätä lumista jaksoa ehdin siirrellä muutamia laakeita, isoja astinkiviä, joilla parantelin entisiä polkujani. Kivipoluilla on näköjään hankalaa, että astinkivi on liian pieni tai kapea; kesäinen kasvu pyrkii piilottamaan kiven, ja sittenpä onkin vaikeaa tonttujen siellä koikkelehtia. Pitää siis korvata näitä ensimmäisiä  pieniä kiviä vähän isommilla  -  jos sellaisia vaan löytyy.
Taas tuli todistetuksi se, ettei pidä hötkyillä hommissaan. Joskus syyskuussa löysin mullasta isohkon kiven aivan tuolta tontin itärajalta. Sain sen nostettua maan pinnalle, mutta siirtäminen olikin mahdotonta.

Jätin sen könköttämään pienten kivien varaan siihen paikoilleen. Ajattelin, että jospa joku sukulaistonttu sen nostaisi kottikärrille. Vaan tulipa tuo lumisade sitä ennen. Juolahti mieleen, että saattaisiko tuo liikkua ja liukua lumikolan päällä. Ja ei kun kokeilemaan. Liikkuihan se. Vaikeinta oli saada se kivikönkkö siihen kolaan. Sitten kun se nuljahti siihen, niin siinäpä pysyi.

Kola kulki tyylillä "vetäisy oikealta ja sitten  vetäisy vasemmalta - liikkuu". Perille päästiin tulevan kivireunuksen työmaalle.

Narsissien sipulit ja vähän liljojakin

Pari kolme päivää olen tässä urakoinut narsisseja maahan. Sain lahjaksi kaksi pussillista vanhaa narsissilajiketta ja olin ostanutkin 50 kpl 'Carlton'-nimistä lajiketta, joten olihan noita melko paljon piilotettavaksi. Siinä välissä muistin, että ruusupuskan alla on hätää kärsimässä liljoja, jotka pitäisi siirtää. Siirto onnistui hyvin; maa oli niin märkää, että liljojen sipulit lähtivät hyvin ylös eikä niitä tarvinnut etsiskellä.

Jaoin näitä sipuleita, koskapa olivat sivusipuleita kehitelleet. Toivottavasti ensi kesänä loistelevat kauniisti. Joukossa pitäisi olla ainakin 'Pink Perfection' ja jotain toistakin, josta ei nyt muistikuvaa ole.
Lopuksi pienet sipulit ja nökköset (eli sipulin kynnet) laitoin riviin varttumaan yhteen kasvilaatikkoon. Liljoille annoin kasvupetiksi hiekkaa ja peitin mullalla. Pienet narsissit saivat mennä suoraan multaan. Narsisseja tuikkasin myös uuden liljapenkkini ympärille; ajatuksena että ne hajullaan karkoittaisivat myyriä.

Historia havisee pajupuskissa

Satuinpa katsomaan Sorsakosken kyläyhdistyksen sivuille; sieltä löytyi hauska valokuva, jossa kototienoot näkyvät ilmasta käsin, ja aikakausi on historiallinen 1974-vuosi (kuva on otettu tuolta nettisivulta, kiitos siitä).

Siitä näkee - kaiken muun mielenkiintoisen lisäksi - että koululaisten oikopolut ovat kulkeneet Taivalmäen yli ristiin rastiin. Yksi pääpolku kulki koululta nykyisen tontun tontin keskeltä alas mäkeä. Heippati-rallaa, on siitä ollut kiva lampsia, kun koko mäki on ollut yhtä heinäpeltoa. Muutamien isompien ojien varsilla on kasvanut pajukkoa.
Nyt kansa voi oikaista melkein samoilta kohdin; ns. kunnan puistovälikkö sijaitsee tontun naapurissa. Siinä on mukava, metsäinen polku, joka tuo koululta pysäkin kohdalta Taivalmäentielle. Sen jälkeen on käveltävä nykyisiä teitä myöten; niistä ei tuossa vanhassa valokuvassa ole tietenkään haisuakaan.

Peljättävissä on...

Peljättävissä on, että

auringonkukkaviljelmäni ei kerkiä väreissä loistelemaan. Sitä ollaan vielä niin vihreinä että...

Peljätä pitää myös tulevaa myyrävuotta: arvon myyrä tekaisi jo yhden mykkyränsä näkyville aika lähelle pientä tuijaa. Tämä saattaa olla myös kontiaisen tekoja; kontiainen ei syö kasveja vaan elukoita.

Vihonviimeinen lilja 5

Yllättäen silmä havaitsi vielä yhden liljan aukeavan kukkaan:

OT-lilja 'Miss Feya' . Tämän lajikkeen edustajia minulla oli muutamia tässä takavuosina, mutta tänä vuonna luulin jo niiden kaikkien kuolleen pois. Siis ainakin tämä yksi sinnitteli kylmässä kesässä kukkaan asti. Se on hieman pienempi kuin aikaisempina vuosina -  ja siis myös myöhäisempi.
Netissä 'Miss Feyasta' on kauniita kuvia monikukkaisena, suorastaan rehevänä kasvina. Minulla ne vanhatkin olivat aina yksiversoisia, mutta komeasti monikukkaisia. Vuonna 2015 olin kuvannut Feyan kukkia 1. - 5. syyskuuta. Vuodelta 2016 ei ole yhtään kuvaa. Opimme siis, että tämmöinen OT-lilja ei taidakaan menestyä näillä kulmilla.

Myöhäiset liljat 4

Muutama seesteinen päivä syyskuun alkupuolella - kaiken sateen lomassa -  on saanut aikaan, että viimeiset liljat aukaisevat kukkansa nyt.

Kerrottu lilja 'Magic Star' seisoo aika topakasti.

Melkein samannäköinen on lilja 'Annika', joka on myynnissä nimellä ruusulilja. Se näyttäisi kuitenkin olevan ihan vaan kerrottu lilja. Vähän myöhäisempi se on kuin 'Magic Star', mutta voihan se johtua vähän varjoisemmasta paikasta.
Nämä myöhäiset liljankukat rupsahtavat tässä säässä melko nopeasti.

Pullistus ja ponnistus

Vaikka ilmat eivät ole suotuisat, vaikka on kylmää ja sateista, jotain kuitenkin vielä tapahtuu kukkarintamalla.

Ponnistaen itsestään kaiken kukkimisvoiman työntää viinikärhö 'Etoile Violette' kukkiaan rykelmän pintaan. Komeeta on. Sinisen alla näkyy nuoremman kärhön vaaleita kukkia.

Aikamoista voimaa on jäljellä myös ruusulla nimeltään 'Morden Centennial'. Uusia kukkia pullistautuu. Sitä pitää vaan olla siistimässä aika ajoin.

Komeamaksaruoho aloitti punaisena kukkimisen, mutta sen vieressä oleva toinen maksaruoho antaa vielä odottaa ja viipyilee vihreänä. Kovin ovat eriaikaisia nämä lajikkeet.

Syksyn väriä

Syyskuussa katsellaan reippaita värejä; syysleimut läpsähtävät esille kaikkine väreineen.

Tontulla on useita syysleimuja tien reunamalle päin kasvamassa. Toivottavasti niistä on ohikulkijoille iloa.

Soihtunauhukset viihtyvät vähän varjoisemmassakin ja ovat pitkinä hyvin näkösällä.

Pitkien ja värikkäiden seassa on sitten hyvin matalaa, valkoista jaloangervoa, joka kukkii vasta nyt myöhäisenä. Sen nimi on Astilbe arendsii 'Rock´n Roll'.

Myöhäiset liljat 3

Viimeisimpiin liljoihin kuuluvat nämä kolme:

Heikinlilja eli Lilium henryi, joka on hiukan pitkähkö ja hontelo tyyppi, aika rento,

vanha, kunnon tiikerililja, joka puolestaan on topakasti pystyssä,

ja oriental-liljat 'Starligt Express' ja 'Stargazer', jotka ovat hyvin pystyssä pysyvää, melko lyhyttä tyyppiä, keskenään hyvin samannäköiset. Sen takia lienen laittanut ne samaan ryhmään.

Viimeiseksi jää tällä erää lilja 'Flore Pleno', joka on kerrottu tiikerililja ja pituudeltaan kaikkein pisin. Nyt on vasta muutama kukka uskaltanut avautua. Saahan nähdä, ehtiikö tämä lilja toteuttaa kasvunsa ihan loppuun asti.  PS:  ei ehtinyt - nuput jäivät aukeamatta ja ruskistuivat pilalle.

Myöhäiset liljat 2

Liljat sinnittelevät kukkiensa kanssa: kyllä keritään kukkimaan, vaikka kesä tuntuu loppuvan kesken.

Puuliljoista kokeilen uudelleen yhtä, nimittäin 'Purpple Prince'. Se onkin nyt näyttävästi kukassa.

'Royal Sunset'  on ryhmänä aivan mainio.

Valkoinen 'Mother´s Choise' aloitti kukkimisen juuri nyt: aika isot kukat kupsahtivat pullukoista nupuista.

Muutama varsi on jäljellä liljasta 'Rialto' - kaunista  valkoista, vähän ryppyreunaista.

Nyt on ohi jo  liljan 'Golden Stone' kukinta. 

Köntysillään

Köntysillään näyttivät olevan kimalaiset soihtunauhuksen kukissa erähnä aamuna - vain pientä ja hidasta liikettä oli havaittavissa kylmyyden kourissa.

Illemmalla myös sinipiikkiputkessa oli hitaahkoa liikettä. Hyvin kerkesin kuvia ottamaan. Taitaa kohta tulla syksy, koskapa kimalaiset ovat niin kohmeessa.
Köntysilläni olin minäkin, kun sahasin poikki muutamia rankoja isotuomipihlajasta (kuvassa oikeanpuolimmainen puska).

Tämä pensas tai pikku puu tekee juuriversoja aika paljon. Sieltä kaiken seasta sahasin vanhimmat varret pois. Idea on, että tämä pensas ei pääsisi tukevoitumaan. Samalla leikkelin pois suurimman osan uusista juuriversoista.

Myöhäiset liljat 1

Kesän myöhäisyys näkyy nyt myös liljojen kukinnassa. Vasta nyt poksahtelevat auki muutamat liljat, joiden olisi pitänyt kukkia heinäkuun lopulla. Kaikki liljani eivät ole siinäkään; täytyy tehdä uusi postaus sitten kun sen aika koittaa.

Valkoinen lilja 'New Wave' on tänä vuonna terveempi kuin edellisinä. Täpliä ja rusketuksia ei terälehdissä ole.

Puulilja 'Altari' aukaisi juuri kukkansa. Se on ainoa puulilja, joka minulla selvisi vuoden 2016 pakkasista.   

Samoin yhtäkkiä sateessa aukaisi kaikki kukkansa keisarililja 'African Queen'. Olikohan lämmintä sadetta? Tuoksua pitää tulla iltaisin nuuhkimaan.

Lilja 'Dazzle' heittää loistavan keltaisen läikän tontin keskelle juuri nyt.

'Elgrado' on tontun mullassa hujahtanut vähän liian pitkäksi.

Kuvassa mukana ovat mm. liljat 'Royal Sunset' ja 'Dazzle', kärhö 'Etoile Violette', ruusu 'Morden Centennial'.