Punaista ja leppäkerttuja

Puiden pitkittyvää kevättilannetta katsellessa huomasin, että leppäkerttujen kokoontumislennot ovat nyt osoitteessa Omenapuu. 

Hauskaa punaista väriä  löytyy juuri nyt omenapuista, kun ne yrittävät kehitellä kukkasten alkuja.

Alhaalta varjosta näkyy myös jotain punaista: kas, siellä kukkii varjohiippa. Onpa se aikainen ja pikkuinen kukkija.Tämän kuvan ottamiseen täytyy ihan oikeasti kumartua; kasvi on korkeudeltaan 10 - 15 cm.

Hissun kissun kesä tulee

Kovin hissun kissun on tämän vuoden kesä tulemaisillaan. Tässä pieniä huomioita siitä, että sentään jotain tapahtuu.

Keisarinpikarililjat ovat nuppuvaiheessa. Oikein kiva, sillä aikaisempina vuosina en ole saanut niitä edes tähän vaiheeseen. Nyt satsasin hallasuojeluun öisin.

Purppuratuomen kukinnot ovat melkein aukeamasillaan. 

Tässä terhakkana likusterisyreenin pienet nuppuset. Niitä puussa on nyt melko paljon, ja ovatpa aika varhain liikenteessä. Tosin näiden kukkaterttujen kasvatteluun puulta menee pitkä tovi, koskapa valmista on vasta heinäkuussa. Mutta silloinpa tertut ovatkin aika jytkylöitä.

Narsissit ja helmililjat ovat juuri kukkimassa.

Tässä uusia narsisseja takana ja edessä nupullaan oleva kevätvuohenjuuri.

Ruusut riviin

Etupihalle oli rakennettu autopaikat peräti kolmelle autolle. Ajattelin, että kyllä tässä vähempikin piisaa, varsinkin nyt kun tavarankuljetukset ovat toivottavasti ohi. Ei tarvitse enää kipata soraa, multaa tai lankkuja.  Siihenhän tuo alue oli ihan passeli. Istutin siihen riviin neljä ruusua, lajiltaan 'Hansa'. Olipahan homma: alue on tehty kivistä ja sorasta ja se on tampaantunut 30 vuotta siihen kiviseen olomuotoonsa.

Ajattelin, että jos ruusuja kasvatellaan ruukuissa, niin kyllä ne kasvavat tässäkin. Pari kolme päivää kaivoin syvää (60 cm) ojaa, sitten ajoin siihen mullat. Nyt siinä nököttävät hansaruusut. Niiden perään tulee roskakatos kunhan joutuu.

Liiteriprojekti loppuun

Liiterin kunnostaminen alkaa olla loppusuoralla. Maalattia on alennettu ja seinien alaosat saatu irti mullasta (paitsi yhdeltä sivulta, joka on konstikkaampi juttu). Vanhojen tiilenpalasten ja kyllästettyjen lautakappaleiden avulla rakentelin jalat, joiden päälle asettelin vanhoja kuormalavoja.

Eihän se lattia-alan täyttäminen ihan justiinsa niin onnistunut - eihän siinä mittatilauskokoon päästy lähellekään. Keskelle virittelin sitten lankkuja, joiden päällä kyllä uskaltaa kävellä.

Ensi keväänä nähdään, lähtevätkö jalat roudan vaikutuksesta kovastikin liikkumaan. Ideani oli, että tässä ei rakenneta mitään Iisakin kirkkoa: niinpä melkein kaikki osat ovat irti toisistaan, käytin vain kaksi ruuvia yhden pönkäpuun kiinnitykseen.
Nyt sitten vielä oven edessä olevien laattojen uudelleen istutus - pyrkivät talvella nousemaan niin korkealle, ettei ovea saanut auki. Sitten tämä projekti onkin valmis. 
Kaiken sen sekalaisen maa-aineksen, jonka raavin liiterin alta, kärräsin pohjoisrajalla olevan ison kiven luo. Siihen muodostuu "Myyrämäki", jonka edustava laita köllöttää etelän suuntaan. Myyrämäki sen takia, että sinne alle tuli kaikenlaista puuta, kiveä, betonin palasia ja mustaa multaa, että saattaapi myyrille olla tarjolla kivoja koloja siinä mäessä, vaikkei syötävää olisikaan.

Projektia pukkaa

Tänään kaunis sää houkutteli jos jonkonmoiseen projektiin. Roskien polttelu tynnyrissä oli aamupäivän huki. Siinä menivät ruusujen piikkiset oksat ja ne havukatteet, jotka jäivät talvelta. Sitten liiteriprojektiin; maapohja oli jo hiukan sulanut ja sain kärrättyä ainakin neljä kottikärrillistä multaa pois liiterin lattialta. Tämä projekti se vaan jatkuu...
Siinä huilatessa katse harhaili lähineliöillä ja tarkentui vanhoihin kukkalaatikoihin: joku jossakin historian ajassa oli tiilistä muurannut kaksi kukkalaatikkoa. Ne olivat alkujaan etupihalla seisomassa omilla hauskoilla betonijaloillaan. Olin kuitenkin siirtänyt ne sieltä pois ja laittanut sinne liiterin kulmalle jemmaan. Nyt ajattelin, että koetan asetella ne tulevaan ruusukolmioon ison männyn alle. Ajattelun kirkkautta hiersi tieto siitä, että ne mokomat painavat vaikka mitä ja niissä mokomissa ei ole vedenpoistoreikiä pohjassa. No, kokeilija kokeilee toista konstia: voisihan pohjaan saada reikiä tai poistaa koko pohjan. Lyödä napsuttelin toisen tiilijärkäleen pohjaa kangella, ja kas, kohta oli neljä reikää pohjassa.

Innostuin niin, että moukaroin koko pohjan irti. Olipa betonirautaa ristiin-rastiin, mutta hyvin se hajosi kuitenkin. Toinen laatikko suvaitsi hajota siitä kohtelusta. No, ei se mitään. Kyllä niitä palasiakin voi käyttää sen ruusukolmion reunoissa.