Nousee, nousee - kiviä

Enpä olisi ikinä uskonut, että tältä polun kohdalta nousisi näin paljon erikokoisia kiviä.

Nyt ei polun suunta ole paljonkaan edennyt, koska kivityömaa keskeytti etenemisen. Kuvassa eivät ole edes kaikki kivet, vaan yksi kottikärrillinen on viety jo sinne kivikehään.
Siinä välillä puhaltaessa olen ihaillut syksyn ruskaa japaninhappomarjassa.

Sepä onkin kiva syyspensas. Muiden pensaiden syysvärit ovat jo haipuneet. Aronian lehdetkin on tuuli jo vienyt. Happomarjan vieressä pollistelee vielä vihreänä yksi kellosormustinkukka.

Miten meni kesä 2015?

Peitot osoittautuivat hyviksi kuolettamaan vuohenputkea. Alta paljastunut multa on puhdasta ja muhevaa. Tämä innosti laittamaan uusia peittoja ensi kesää varten.
Aurinkoterassin teko sattui hyvään aikaan: eipä satanut juuri silloin. Polkujen teko edistyi jonkun verran. Tässä työssä opin, että siinä joutuu suunnittelemaan, minne kärrää mullat ja mitä niille sitten tekee (peitto?).

Kitkemistä tuli tehtyä aika paljon – ihme kumma, vaikka satoi niinkin usein. Kitkentä kohdistui tontin keskitienoolla sellaisille pienille kulmille, jonne peittoja ei enää riittänyt. Tuloksena on tilanne, jossa vuohenputkea ei enää ole laajassa ympyrässä keskellä tonttia. Hip hurraa!
Uusina kasveina tulivat tontille pionit ja puuliljat. Puuliljat kasvoivat ja kukkivat ihmeen hyvin. Siemenistä yritetyt kesäkukat epäonnistuivat melko totaalisesti. Ainoat, jotka niistä kukoistivat loppukesässä, olivat piiankieli, kirjosalvia ja muutama krassi. Eka kertaa leikkelin latvapistokkaita: isomaksaruohon ja mustaherukan pistokkaat ovat tomerasti hengissä. 
Omenasato ei tänä kesänä ollut kummoinenkaan. Enimmäkseen tuli viallisia, matojen vaivaamia omenoita, ja kypsyminen oli myöhässä. 
Muuten kasvu oli reipasta. Useissa pensaissa ja lakoontuneissa perennoissa pituuskasvu oli liiankin hulppeaa.  Ilmeisesti kovat sateet kesä- ja heinäkuussa auttoivat tässä. Minähän itse unohdin lannoittamisen tykkänään. Joskus alkukesästä muistin kerran ripotella havujen lannoitetta. Ehkä tämä oli hyvä näin. 
Kivien vääntäminen jatkui. Toisaalta kerkesin niitä kiviä asettelemaankin niin, että pikkukivien kasat ovat nyt hävinneet. Jäljellä on astinkiviä ja muutamia murikoita siellä täällä.
Oppimista: katsottava tarkemmin paikka, johon kasvin istuttaa (A, PV, V). Nyt ollaan ajassa, jolloin huomaan, että siirtoja pitää tehdä varjosta aurinkoon.
Pettymyksiä: melkein kuollut pihajasmike ja kaatunut pilvikirsikka. 
Mukava tuttavuus: kellosormustinkukka,

joka muodostaa lehdistään suuren puskan ja säilyy pitkälle syksyyn.

Voi, mikä lastaaminen

Voi, mikä kivien lastaaminen on edessä, kun meinaan täyttää tämän rinkulan kivillä.

Eilen värkkäsin aitaverkosta yhden ison ympyrän ja sen sisään viisi soikulaa. Muodot ovat nyt semmoiset sisään päin vetävät, että reunojen pitäisi kestää. Korkeutta on vain 50 cm.

Kivet pitää hakea kottikärryllä nykyisistä kasoistaan ja sitten lappaa tuonne aidan sisälle. Jokaista kiveä pitää siis kiikuttaa ainakin kahdesti. Huh, huh.

Viisaana tonttuna jätän nyt yhden soikulan täyttämättä, jotta pääsen keväällä helpommin istuttamaan ne hopeamarunat tuohon keskelle. Enhän tiedä, kestääkö tuo kivireunus istumista. Suunnittelin jo, että tämän kivikehikon eteen tulee puupenkki ja sen edestä kulkee polku.

Viisaat matoset

Minulla on kesäkompostori, jossa myllää miljoona matoa, koska olen lisännyt maan multaa sinne sisälle. Näin syksyllä tapahtuu ilmiö, jota olen hiukan ihmetellyt; osa madoista haluaa pois kompostorista. Ne kokoontuvant kompostorin suuaukolle sekä kannen sisäpuolelle ikään kuin sanomaan: "tää on nähty, nyt lähdetään uusiin maisemiin".

Minä kilttinä tonttuna niitä siitä kokoilen hanskaani ja kannustavin sanoin saattelen heinikkoon. "Jatkakaas töitänne sitten täällä avarammassa maailmassa."  Nämä kokoontumisajoihin osallistuvat madot ovat hirveän pieniä, langan ohuita, pituutta 1 - 1,5 cm. 
Olisiko niin, että kompostoriin on syntynyt liikaa matoja? Isoimmat matoset tyrkkivät pienempiä pois apajilta, pienet lähtevät karkuun ja onnekkaimmat päätyvät reunoja myöten kompostorin suuaukolle asti. Vai ovatko ne vaan niin viisaita? Nimittäin kompostori jäätyy talvella, ja silloinhan matoset kuolevat.

Kivinen koe

Roimasti on tuota pientä kiveä; rupesinpa siis suunnittelemaan niistä pylväitä. Minulla on rakennustarpeina vain ne kivet ja verkkoaitaa. Verkkoaita on sitä noin metrin korkeaa, vihreällä muovilla päällystettyä "lanka-aitaa", jota kaupoista saa puutarhatarvikkeena rullalle käärittynä ja jonka silmäkoko on aika suuri. Syttyi mieleheni kuitenkin kysymys, miten tämä aita mahtaa kestää kivien painetta. Siispä kokeilemaan.

 Kasasin kivet pieneen ympyrään verkon sisälle. Tein tästä "totemista" niin korkean kuin verkko antoi mahdollisuuden, noin 90 cm. Halkaisija on noin 50 cm. Annan sen seistä siinä kokeeksi koko talven. Näin aluksi se vaikuttaa hyvin topakalta.
Toinen ideani on laatia verkosta pyöreä, noin 50 cm korkea rinki, jonka sisälle laittaisin kasvamaan lakoontuvaa hopeamarunaa. Tämmöisen ringin sisäkaari saattaa olla heikompi pysymään koossa kuin tuo pylväs. Mikähän ratkaisisi tämän ongelman? Betoriraudat siellä täällä pystytukina? Tai muotona voisi olla tämä: 

Nyt tuleentuva huiskunauhus näyttää siltä kuin

lunta ja kuuraa olisi kukintojen koristeena. Kukkiessaan se on keltainen. Huiskunauhuksesta sanotaan, että se pyrkii leviämään vinhasti mukuloidensa avulla.

Minä laitoin sen kasvamaan muovisen putkulan sisään, kun satuin semmoisen putkulan sattumalta löytämään.(Myöh huom; leviää myös siemenillään.)

Tämmöinen tähän

Paikka on neilikkaruusun alusta. Tämän päivän tuotos on kivireunus siihen paikkaan. Neilikkaruusun olin aikoinaan istuttanut oikein näkyvälle kummulle. Siitä vierestä tulee usein käveltyä omenapuun ohi. Kiviä oli taas kertynyt aikamoinen kasa, joten suunnittelin tekeväni niistä kivireunuksen ruusun alle. Suunnitelma meinasi tyssätä eilen, kun talikko kolahti taas nurmen alla köllöttävään kiveen. No, eilinen päivä meni könkätessä sen kiven ympärillä ja yrittäessä saada sitä ylös. Kivi olikin niin kuin possun ruho; painava ja pitkulainen. Kiven toinen pää meni hankalasti ruusun juurien alle, joten sekin oli haitaksi toiminnalle. Mutta nousihan se "possu" lopulta ennen pimeän tuloa.
Tänään sitten innolla tekemään kivireunusta.

Olikin kiva laatia sitä, kun oli lisäkivenä tuo "possu", joka on alkutilanteen kuvassa yllä oik. alakulmassa. Tämän päivän työurakka tulikin sitten valmiiksi ennen kello 16:ta. Mutta pienempiä kiviä jäi vielä kokonainen kasa!

Kuvassa kivireunus etenee tuonne pois päin, jossa se lopulta tavoittaa luonnon kivipaaden; sen pinta on maan tasassa tuossa talikon kohdalla. Siihen tämä seutukunta sitten tasoittuukin. Neilikkaruusun alla vasemmalla kasvaa grönlanninhanhikkia.

Astelen kivien päällä

Syksyn töinä olen laittanut muutamia astinkiviä paikoilleen. Näitä kiviä olen valinnut ja niitä säästellyt asetellakseni ne aikanaan puskien väliin. On niitä vielä aika monta jäljellä - isoja mötiköitäkin. 

Tässä kuitenkin keskipihalle laittamani pikku polku, jossa on kaksi luonnon itsensä laatimaa kivipaatta ja loput minun asettelemia. Polun vieressä kasvavat pikkujasmike ja pitkiksi venähtäneet koristekastikat. Takana näkyy keskeneräinen kitkentätyömaa punaisen jakkaran luona.

Sipulit multiin

Tuli tilattua tulppaaneita ja muutamia muita sipulikukkia. Sipulit saapuivat tänään, ja tänään sain ne myös piilotettua maahan. Huomenna saadaan sadetta, joka oivasti hoitelee istutettuja sipuleitani. Halusin saada punaisia Apeldoorn-tulppaaneita, sainkin niitä 40 kpl ja lisäksi keltaisia Apeldoorneja (Beauty of Apeldoorn) 10 kpl. Entisiä valkoisia tulppaaneita tulivat lisäämään liljatulppaanit 'White Elegance' (30 kpl) ja kerrottukukkaiset 'Mount Tacoma' -tulppaanit (25 kpl). Vielä raskin ostaa pari varjoliljan sipulia. Pihan etualalle halusin lisää idänsinililjoja ja lumikelloja. Viimeisenä hankintana olivat hajulaukat, joiden sanotaan karkottavan myyriä. Ne hautasin lähelle ruusuja ruusukaarteeseen. Olinpas minä tomerana: 182 sipulia putkautin multiin yhdessä päivässä.

Laatikot täynnä

Kauniit syyspäivät mennä hurisevat, mutta sainpa kuitenkin eilen kärrättyä mullat kolmeen lavaan.

Ripottelin jo kalkit mukaan, jotta keväällä pääsen heti kasvattelun alkuun. Vinossa könöttävän laatikon päädyssä oli lauta repeytynyt: niittasin siihen tuohen palasia. Tuohi on hyvä vastustamaan lahoamista.
Kuvassa vasemmassa yläkulmassa nousevat orapihlajat, oikeassa alakulmassa tarha-alpit ja takana vaaleana loistavat nukkapähkämöt. Ilta-aurigon valaisemina  taustalla topottavat liljojen ruskettuneet varret.
Minulla oli nelisenkymmentä valkoista tiiltä, joista kokeilin kyhätä kävelypohjan tuohon laatikoiden väliin, mutta eivätpä ne siihen riittäneet. Otin ne siis pois ja laitoin ne painokiviksi juurimaton päälle tuon kenossa olevan laatikon taakse. Sinne niiden väliin somistukseksi pitää ajaa vielä pikkukiviä aikamoinen määrä. Juurimaton päällä on nyt ohut kerros soraa.