Pyrstötiaisten pikavisiitti

Tänään keskipäivän aikaan satuin näkemään pyrstötiaisia ruokintapaikallani. Niitä oli pikkuinen parvi ja seassa oli myös talitiaisia. Söpö lintu on pyrstötiainen. Ne pitivät pienen pientä ääntä, semmoista titinää. Vierailu oli hyvin nopea, ne karkasivat pian naapurin puolelle. Toivottavasti tulevat pian uudelleen. En ole nähnyt pyrstötiaista ennen.
Jänis näkyy syövän kiiminginangervon versot. Minulla on kaksi puskaa tätä kiiminginangervoa, ja toinen on nyt syöty. Näin siitäkin huolimatta, että yritin lumella peitellä näitä angervojani, kun huomasin jäniksen käyneen lyhentämässä versoja. Nyt näkyvät kelpaavan koivu- ja rinneangervotkin. Jokunen vuosi sitten jänis söi loistoangervon versot. Nyt ne ovat lumen alla nuupuksissa niin, ettei jänis osaa niitä syödä.

Miksi näin valkoselkätikat pihallani viime keväänä?

Miksi näin valkoselkätikat pihallani viime keväänä? Kerroin havannoistani blogissa 27.4.2016. Tämä kysymys nousi mieleeni, kun olin lukenut Ilkka Hanskin oivallisen kirjan  Tutkimusmatkoja saarille - Luonnon monimuotoisuutta kartoittamassa, Gaudeamus 2016.  
Vastaus kyksymykseen lienee se, että tikkaraukat joutuivat tyytymään minun pihani kannoista löytyviin toukkiin, kun ei niitä löydy ns. luonnonmetsistämme. Metsien hoito on Suomessa muuttanut laajat metsäalueet yksipuolisiksi ympäristöiksi, joista ötököitä ei hevillä löydy. Nykyään kannotkin viedään hakkuuaukioilta pois. Saavat siinä tikat etsiä eväänsä vilkkaan tien vieressä sijaitsevasta puutarhasta, johon puutarhuri on laiskuuttaan jättänyt kannot maatumaan.
Ilkka Hanski, akateemikko, biologi ja ekologi, kertoo kirjassaan tutkijan kokemuksella siitä moninaisuudesta, jolla evoluutio luontoamme värkkäilee. Päällimmäiseksi nousee kuitenkin huoli ilmastonmuutoksesta ja luonnon monimuotoisuuden vähenemisestä. Tältä kantilta kirja oli aika karmeaa luettavaa.
Jäänkin miettimään, oliko se tikkahavainto iloinen asia vaiko erityisen huolestuttava. No, olihan kuitenkin hyvä, etten tilannut kannonjyrsijää tekemään selvää noista kantokökkylöistä.

Miten kävi kesällä 2016?

Kesä on takana

 ja arvioinnin siitä voin nyt tehdä. Kovasti tuli puuhasteltua: erityisesti polkujen teko oli ajankohtaista. Nyt polut ovat valmiit, ja kerran olen jopa lakaissut niiltä syksyn lehtiä pois. Kiva niillä on kuleksia.
Kauden alussa sain istutettua uudet ruusut ja pionit paikoilleen. Talvivauriot veivät yhden ruusuntaimen melkein heti istutuksen jälkeen ja toinen sinnitteli syksyyn asti pienen pienenä. Sen kohdalla ensi kevät ratkaisee. Muut ruusuntaimet osoittautuivat erittäin elonvoimaisiksi. Myös muutamat muut kukat kärsivät talvesta, esim. puuliljat kuolivat kaikki.
Pari varjoliljaa istutin myös, mutta eikös vaan jänis tai kissa mennä romistellut niiden yli heti kun liljat olivat nostamassa päätään. Siitä suuttuneena laittelin esteeksi risuja ja oksia moneen paikkaan. Enkä enää pidä oksia ruman näköisinä - toimivuus ratkaisee! 
Peittojen alla olleet multakasat eivät olleetkaan täysin maatuneita; sen takia annan peittojen olla paikoillaan edelleen ensi kevääseen asti. Laitoin jopa lisäpeittoja päälle, jotta valo ei varmasti pääsisi läpi. Rikkaruohojen valta vaikuttaa olevan todella voimakasta muillakin aloilla, esim. keskellä tonttia olevan alueen olen edellisenä kesänä mennyt jo läpi kitkemällä, mutta aika reuhottavan näköistä siellä oli taas kesän loppupuolella. Peittäviä perennoja on liian vähän.
Mukava oli keräillä metsämansikoita suuhun; mansikka toimii kuin maanpeiteperenna muutamilla paikoilla. Myös herukoista tuli makoisia. Omenapuiden sato täytti sitten koko pakastimen. Kasvilavoihin olin laittanut liian paljon salaatteja ja herneitä; vähemmälläkin tulisin toimeen.
Kivitöitä oli keväällä ja kesällä ihmeen paljon: luulisi, että ne joskus loppuisivat. Syksyllä kerkesin vielä talikolla peraamaan uutta kukkaisalaa ihan tuolla tien reunamalla pensaiden välissä. Sekin alue on odottamassa ensi kevättä ja uusia suunnitelmia.

Varautumishommia

Kohta tuleepi lunta. Täytyy pikkuisen varautua siihen. Ensimmäinen työ oli haravoida poluilta syksyn lehdet pois. Muutenhan ne maatuvat niille paikoilleen, ja minun hienot polkuni täyttyvät taas humuksella ja alkavat kasvaa vaikka mitä. Nyt siellä oli jo kasvamassa metsämansikkaa ja ketohanhikkia.
Toinen homma on laitella estoja jäniksille, etteivät pääse syömään pensaiden runkoja. Minulla onkin aika monta nuorta ruusua, joita jänikset ihme kyllä saattavat popsia. Naapurilta sain koiraverkkoa; sillä ympäröin ruusukaaren, jossa on 6 nuorta ruusupensasta.

Oksilla koetin saada verkon pysymään pystyssä. Tällä tavalla siellä verkon sisällä vielä kukkii keltainen ruusu Rosa 'Bill Reid'.

Mullan keruuta

Kaikenlaista multaa tulee keräiltyä:

talon päädystä kärräsin hyvää multaa kasaan rajalle ja heinätuppaita kärräsin äskeisestä narsissipenkin tekeleestä. Kuvassa takimmainen kasa on tuota hyvää multaa ja lavan takana oleva kasa on heinätuppaita.
Heinätuppaat kaadoin pohjoisrajalla olevan ison kiven viereen. Siinä kohtaa maastossa on pieni rintuus, jota havittelen nostavani korkeammalle. Tuleepahan se pläntti paremmin auringon armoille, kun nyt se kaartuu ikään kuin pohjoiseen päin. Kiven reunalle olen jo aikaisemmin piilottanut kolme betonista ruukkua ja kasan vanhoja tiilenrohjoja, jotka olivat niin rumia ja rikki ettei niitä voinut kierrättää mihinkään (postaus 3.9.2015).
Kaikkea muutakin risua kuvassa on: oksaisia rankoja ns. jäniksen estoina ja risuja menossa maatumaan luonnon ehdoilla.

Pieni pala maata

Eilen ja toissapäivänä puuhastelin pienellä maapläntillä. Tarkoitus oli laittaa 30 narsissin sipulia ja joitakin idänsinililjoja nurmikolle keittiön ikkunan alle. Eipä se työ niin mennyt; nurmen alla oli niin paljon pientä kiveä, etteivät sipulit sekaan mahtuneet. Päätin ottaa nurmen pois.  Samalla tältä maapalalta lähtivät isoimmat kivet (pari kottikärrillistä) ja pikkuisen hiekkaakin.

Sitten olikin helppo sijoitella sipulit siihen ja heitellä uutta multaa päälle. Tällä maapalasella on nyt sitten semmoinen suunnitelma, että ensi keväänä jaan siihen rönsyansikkaa ja taidanpa etsiä joitakin keijuangervon taimiakin siihen lisäksi. Rönsyansikkaa onkin vanhastaan siinä ihan vieressä, samoin angervoja. Tämä maapalanen on semmoinen, johon tulee talvisin kolattua lunta aikamoinen kasa.
Tämän työn tuoksinassa satuin näkemään ison hanhiparven lentävän ylitseni: oli ainakin 300 lintua. Parvi piti rauhallista, matalaa, kurahtelevaa ääntä lentäessään kohti länttä. En ole ennen nähnyt noin suurta lintuparvea. Oli hieno näky!

Höylä ratkaisi

Pientä remonttia pukkaa näin syksyn komeina päivinä. Terassin kulma on tähän asti aina tuntunut olevan liian ovelasti toiminnan tiellä. Eli kottikärrin työntö kulman ympäri on tuottanut ikään kuin ylimääräistä suorakulmaisuutta toimintaan. Ja lisäksi vielä turhaa tiukkuutta, kun on kapeat väylät. Lisäksi näytti kuin kulma olisi nuukahtanut alaspäin, nurmi kasvoi jo reunoja myöten. Siispä kun aputonttu oli liikkumassa täällä päin moottorisahan kanssa, pyysin häntä sahaamaan terassin kulmasta palan pois. Itse vaihdoin maata terassin jalan alta; multaa pois ja soraa tilalle.

Sahaus oli nopeasti suoritettu, mutta jälkikäteen katsellen reuna näytti lenkolta. Piti ruveta käsisahalla oikaisemaan, mutta eihän se ollutkaan niin helppoa. Seuraavaksi kävivät melkein kaikki työkalut kokeiltavina, saisiko niillä lautojen päät suoraan: kahdenlaista puukkoa, hiomakone, temmi, vasara, saha... Vihdoin löytyi vanha höylä -  se ratkaisi pelin!
Sitten pystyin aputontun neuvojen mukaan ruuvaamaan tukipuut ja reunapuun kiinni. Eka kertaa käyttelin akkuruuvi/porakonetta.

Tätä ennen vielä laitoin kulman alle yhden parrun alustueksi maata vasten. Ja uusi vinkkelikulma on näin valmis.

Kivikasa

Puuhailuissa koitti pieni välityö. Kitkemään menin pensaiden alusia, mutta kiviapajalle päädyin.

Pienen syreenin läheltä rupesi löytymään kiviä. Päätin pelastaa sen ja toisten lähipensaiden elämän, otin kuopasta pois kaikki kivet, jotka kohtuudella sain. Aikamoinen kasa noita löytyi. Täytyy oikein ihmetellä, miten olen onnistunut istuttamaan ne pensaat. Olenkohan ollut aika väsy siinä istutushommassa? No, nyt pitää ajaa uutta, korvaavaa multaa näiden kivien tilalle muutama kottikärrillinen. Siitä on varmaankin hyötyä näille pensaille.

Syksyinen kuva

Lokakuu on alkanut lupaavasti - kirkkaat säät antavat taivahallisia säteitä puutarhureille. Siinä töllistellessä tonttu katselee ympäristöään uusissa väreissä.

Puhdistetun pihaterassin luona kellastuvat nyt oikealla pilvikirsikka ja keskellä koristeomenapuu. Taustalla seisoo iso raita. Omenapuun alla punaisina loistavat isomaksaruohot. Terassin edessä on vielä joitakin ikäviä ruohotuppaita mattojen ja muovien alla kuolettumassa.
Kuvasta huomaa, että itäreunan pensaat eivät ole vielä kasvaneet niin isoiksi, että peittäisivät infotaulun näkymästä.

Tonttukansa koolla syyskuussa

Syyskuun viimeinen päivä ja tonttukansa kokoontui lähelle pihavajaa.

Odottelevat siinä kauden päätöstä eli pesua. Sitten marssitan heidät sisälle vajaan.

Ruusuista 'Ritausma' ja 'De Montarville' keräävät katseita edelleen. Myös 'Blanc Double de Coubert' tekee kukkia.

Melkein valmista päädyssä

Seinän vierellä on nyt hieman tasoiteltu ja heitelty kiviä.

Tämä projekti on melkein valmis. Kiviä riittää vielä heiteltäviksi. Kuten kuvasta näkyy, nyt on kaatoa seinästä pois päin. Vielä pitää alueen molempiin päihin laatia jonkinlaista loivuutta. Juuria löytyi aika paljon:

tämmöinen läjä kasvoi kiskomistani juurista.

Seinän vierellä

Rakentelin seinän viereen viistoutta eli kaatoa nurmen pinnalle. Siinä repiessäni haavan juuria pois halusin katsastaa, miten on seinän laita. Kaivoin seinän luota ja totesin, että siinähän on tuotu hyvää multaa kiinni talon perutukseen semmoiset 15 senttiä ainakin.

Sainpa ajatuksen, että täytyy ottaa mullat pois ja korvata ne soralla. Soraa on vielä pikkuisen jäljellä. Sain tämän homman tehtyä eilen kovalla tohinalla, koska luulin, että kohta tulee sadekeli. Ensin seinän vierelle kertyneet pikkukivet pois, sitten talikolla isoimmat multaklöntit kasaan pois, vielä lapiolla putsaus. Aika paljon oli haavan juuria täälläkin, lisäksi rikkaruohoja. Mullan alta paljastui keltaiseen vivahtavaa hienoa hiekkaa. Sen päälle kärräsin soraa.
Luulen, että multamäärä seinän vierellä on vuosien saatossa kohonnut, kun kaikki haavat ja koivut ovat saaneet rauhassa pudottaa lehtensä nurmelle. Niinhän ne saavat edelleenkin; en harrasta lehtien haravointia.

Haapapuun juuret riesana

Viime päivinä olen raatanut haavan juurien kanssa. Talon pohjoispuolella on varjoinen alue, jonne olen suunnitellut pensaita. Siellä ruohikon pinta, joka oikeasti on sammalikkoa, on aivan tasaista, eikä ns. kaatoa ole ollenkaan. Pintavedet keväällä sulavat siis aivan suoraan alas päin. Siispä touhuan siihen pienen pintaviistouden seinästä pois päin.

Mutta tässä työssä törmään haavanjuuriin. Niitä on sitten tuhottomasti! Ja ovat tiukassa! On ohutta ja paksua juurta, syvässä ja matalassa sekaisin.

Muutamia pikkutaimiakin olen tavannut terhakasti nousemassa juurista. Nämä juuret eivät lähde liikkumaan muuten kuin talikon, kangen ja lapion yhteisheilutuksella. Haavat saavat alkunsa naapurin (kunnan) puolella kasvavista nuorista puista. Rajan omalla puolella kasvaneet puut olen jo sahannut pois. Viime vuoden lopulla kunnan miehet kaatoivat emäpuuna toimineen ison haavan. Ikävä kyllä naapurin puolelta nuoret haavat varmaankin kasvattavat aina vaan uusia juuria minun multa-alueelleni. Mitenkähän pensaiden istuttamisen käy?

Sipulikukat multiin

Syksyiset sipulien istutukset  on nyt tehty. Luulisi, että tämä työ olisi helppoa, mutta kyllä minua ainakin huokasutti ja tulipa välillä hikikin. Laitoin maahan 25 tulppaania, 29 narsissia, 25 krookusta (eli sahramia) ja 20 isohelmililjaa.
Tulppaaneista takimmaisiksi istutin sinivioletit (ainakin kuvan perusteella) 'Violet Beauty', seuraavaksi puna-keltaiset 'Suncatcher' ja niiden eteen, matalimmat, oranssiset 'Princess Irene'-tulppaanit. Kolmeen eri paikkaan laitoin narsissit 'Kedron', 'Scarlet Gem' ja 'Sunlover'. Yhteen penkkiin lähelle terassia tulivat krookukset 'Goldilocks' ja isohelmililjat.
Narsisseissa oli parissa pussissa semmoisia sipuleita, joilla oli tytärsipuli vieressä kiinni. Muutamia pikkusipuleita uskalsin irrotella niiden neuvojen mukaan, joita olen lukenut Doradin sipulikukkasivuilta. Niinpä sain istutettua neljä ylimääräistä sipulia. 

Sivupolkua on laitettu

Viimekertaista polkutyömaasta jäi vielä tähteelle materiaaleja; ihan pikkuisen jäi käyttämätöntä juurimattoa ja soraa jäi hulppeasti. Päätin laittaa vielä yhden pienen sivupolun soralle.

Kuvassa sivupolku lähtee kärrin kohdalta oikealle kohopenkin takana. Tämä sivupolku kulkee perennakeskuksen takana, ohittaa mm. keltavuohenkuusamapensaan ja päätyy keskelle tonttia lähelle koristeomenapuuta. Alkuosa polusta tuli siis sorapintaiseksi, ja loppuosassa on astinkiviä. Tästä polusta ja sen kivistä kerroin 6.10.2015.
Vähän jouduin poistamaan multaa pinnasta. Sitä työtä tehdessä taas kävi niin, että matkan varrelta löytyi kaksi isoa kiveä.

Kivet olivat tällä kertaa helppoja, mutta niiden ylle kasvaneet juuret toivat hien otsalle. Kuvassa, jossa sivupolku on valmis, kaikki löytyneet kivet möllöttävät kultaherukkapensaan alla talikon kanssan. Vuohenkuusama näkyy vihreänä kuvan oikeassa yläkulmassa. Tästä sivupolusta tuli muita polkuja kapeampi.

Polun loppupää on valmis

Tänään sää oli mitä mainioin, niinpä sain valmiiksi tekeillä olleen polun loppupään.

Siihen se tössää polku. Ei sitä varmaankaan enempää tarvitse olla; tästä eteenpäin hoitelen ruohonleikkurilla. Mustana kekona näyttäytyy vieressä se rikkaruohojen multakasa, josta eilen kirjoitin, että se pitää peittää. Peitelty on - ja peiton päälle laitoin keramiikkasorsan vahtimaan. Toivottavasti kasasta muhii hyvää multaa tulevana vuonna.

Toisesta suunnasta aihe näyttää tältä. Tämä viimeisin polun pätkä erkanee muusta polusta multakasan kodalta oikealle ja tekee tiukan kaarroksen.

Syksyn komistukset

Komeamaksaruohon vaaleanpunainen lajike on hivenen myöhäisempi kuin punainen.

Neilikkaruusu näyttää ottavan revanssia uusintakukinnassaan; ensimmäinen kukintakausi meni hieman pipariksi sateiden takia.

Punahatut, syysleimut ja syyskaunosilmät samassa penkissä viirukirjokanukan ja matalan tuoksukurjenpolven kanssa.

Pieni, nuori ruusu 'Bill Reid' tekee uudelleen keltaisia kukkiaan.

Polun teko jatkuu

Hyvä ilma inspiroi jatkamaan polun tekemistä. Nyt kohteena oli viimeisimmän T-risteyksen toinen sakara. Se lähtee viemään kulkijaa kohti tontin itärajaa sinne, missä viisi tuijaa seisoo ryhmänä ja jonne tänä syksynä istutin kaksi mustaherukkaa. Kuvassa alla polun tekele alkaa mustana (mullalla alustavasti) kohti tuijia. 

Herukkataimet ovat oikeassa laidassa. Vasemmalla näkyy multakasa, johon olen kerännyt heinätuppaita maatumaan juuri polkutyömailta. Tämä kasa pitää peitellä hyvin talveksi ja ensi kesäksi.
Tämänpäiväinen työmaa muuttui taas kivien nostoksi: saaliina kaksi isoa kiveä.

Tässä kuvassa on polun alkuasetelma toisesta suunnasta: polku tulee tummana kiven luota. Eli työnä on repiä talikolla nurmipinta pois polun kohdalta. Polun pitää jatkua multakasan vieritse ja mennä talikon kohdalla olevan ison kivipaaden vieritse ja päättyä suurin piirtein siihen. Ensimmäinen löytynyt kivi on tässä jo nostettu. Toinen suurempi kivi löytyi talikon kohdalta ison kiven vierestä noin 15 cm:n syvyydestä. Molemmat kivet sain vieriteltyä tai kinkattua läheisen polun reunakiviksi. Jos huomenna on kaunis ilma, pitää jatkaa tätä polkuprojektia.

Sadevedet putkeen

Sadevettä keräävä vesitasku oli pakko asentaa entisen sadevesikaivon päälle, joten jouduin laittamaan maahan uuden. Se piti yhdistää vanhaan, maassa jutkottavaan putkeen, joka vie sadevedet pois. Kaivamalla se putki löytyikin noin 30 sentin syvyydestä.

Ensin tosin löytyi salaojituksen tarkastusputken pää siitä vierestä - hauska tietää, että siellä se on mullan alla. Vanha sadevesikaivo olikin aika "antiikkinen" - liekö tehty "ite-työnä". 

Vesitaskun ylhäältä tuleva muoviputki tuli kaivon ylle; sen putken kautta tulevat vesirännin ylimääräiset vedet alas.
Vesitaskun sisälle näkyy pääsevän koivun siemeniä ja muuta pikkutöhkää. Yritin putsata niitä pois sieltä tyhjennetystä säiliöstä, mutta toivoton urakka oli se. Temppu, että vedellä vähän laimentaa sitä pohjasotkua ja lorottaa sitä hanan kautta ulos, tuntui aika hyvältä, mutta sehän tukkesi hanan.  Onneksi rautalanka sopi hanan sisään, joten sain pahimmat tukot pois. Hana ei edes ole säiliön alimmalla kohdalla, joten pohjalle jää aina likainen vesisakka lilluamaan. Astialla lippoaminen ja pesusienellä imeminen eivät nekään olleet tehokkaita konsteja. Luovutin.

Polkua omenapuun viereen

Polun rakennus etenee. Edellisestä T-risteyksestä

polku jatkuu omenapuun vieressä päätyen pihaterassin kulmalle. Toisella puolella polkua myötäilee kivireunus. Kannoin penkin leveälle kohdalle aivan kiviympyrän viereen. Toisesta suunnasta eli terassilta katsoen

polku näyttää tältä. Kivien takana kukkivat nyt neilikkaruusu ja krassit. Vastapäätä penkkiä on kasvamassa ruusu 'Rosa Mundi', puna-valkoinen ruusu. Omenapuun alla rehottaa ketohanhikki pitkin maata. 

Myrsky kävi

Rauli-myrsky pyyhälsi maiseman yli. Tuloksena tuli alas yksi iso männyn oksa ja

kunnan maalla kaatui lahon koivun puolikas. Kevyttä kamaa oli laho koivu, kun kokeilin jalalla potkaista. Ja mielenkiintoisia koloja ja pahkoja koivusta löytyy.

Penkki paikoillaan

Nyt on penkki paikoillaan siinä polun varressa.

Monta päivää siinä meni, koska jouduin kitkemään aluetta ihan tosissani ja viemään mullat pois. Siinä sivussa piti häiritä yhtä murkkupesää, kun se olikin suurempi kuin kuvittelin. Ja sitten jouduin uudelleenistuttamaan sen pikku pionin, joka kökötti sen murkkupesän vieressä (kuvassa vasemmalla ennen penkkiä) .
Näkymä penkiltä keskelle pihaa on nyt elokuussa

kovin sekavan näköinen - ainakin valokuvassa. Mutta edessä on kuitenkin kaksi pionia, oikealla iso ruusupuska, siitä vasemmalle lila kärhö ja koristeomenapuu. Vasemmalla takana näkyvät vihreinä ruusupuskat.

Elokuun kukkijat

Elokuu alkaa olla lopuillaan, mutta kukkasia on siellä täällä. Muutamat ruusut aloittavat nyt uudelleen kukintaansa.

Liljoista Heikinlilja on vasta nyt auki.

Samoin uutuuttansa loistava lilja 'Mother's Choice'. Punahatut ovat nousseet ylös kukkimaan, samoin useat syysleimut ovat nyt parhaimmillaan. Monet syysleimuni ovat vielä kovin nuoria, joten niistä ei komeita kuvia saa.

Yksi hauskimman värinen syysleimu on punahattujen kaverina, taustana niilä on laikkukirjokanukka.

Väriminttu on aurinkoisina päivinä ollut perhosten suosiossa: lauantaina laskeskelin perhosia ja totesin, että yhtäaikaa puskassa oli 14 perhosta. Ne olivat enimmäkseen neitoperhosia, mutta olen nähnyt siellä amiraalin ja ohdakeperhosen myös.
Työn alla on nyt pieni lisäys pohjoispuolen polulle: istuinpenkin verran pitää polkua leventää.

Siitä tulee olemaan hyvät näkymät keskelle tonttia. Eli tältä paikalta katsellaan etelän suuntaan.

Taas kivi ylös

Pari päivää meni nyhrätessä yhtä kiveä ylös. Ei siinä täysiä päiviä mennyt, koska vain sateiden välissä saatoin vängätä sitä kiveä. Sehän oli niin, että jokunen päivä sitten viherherukan alta siirsin pois pari kurjenpolvea. Sillä reissulla lapio kolahti kiveen siinä herukkapensaan vieressä noin 15 - 20 cm syvyydessä. Innokkaana siitä sitten seuraavana päivänä kokeilemaan, lähtisikö se kivi liikkumaan. Lähtihän se, vaikka tiukassa oli. Tänään sitten klo 18 kivi köllähti pikkuisen matkan kohti tulevaa paikkaansa maan pinnalla.

Lisäys myöhemmin: Tältä näyttää nyt sitten sen kiven olotienoo. Kivi on kuvassa melkein keskellä tummana pensaan vieressä. Vasemmalla on se viherherukkapensas, jonka vasemmalta puolelta tämä kivi löytyi. Tässä vaiheessa olen jo osittain saanut polun reunukset laitettua, eli tällä kohtaa siinä on puuta ja kiveä.

Siirtelyä ees ja taas

Sateiden lomassa olen saanut ihan pikkuisen aikaiseksi: kauan suunnittelemani siirto kultaherukalle onnistui kivuttomammin kuin aavistinkaan. Lyhensin herukkapensaan ensin aika roimasti, sitten tökin lapiolla juuria poikki. Meniköhän liikaa? Vanha paikka oli kirsikkapensaitteni edessä, ja siitä herukka heitti mojovan varjon. Uusi paikka on tontin kulmalla pohjoisreunalla. Herukan entiselle paikalle toin kaksi kyläkurjenpolvea, jotka olivat jemmassa erään viherherukkapensaan alla, eli väärässä paikassa nekin. Rotevia kasveja: piti aika reippaasti leikata, etteivät istutuksen jälkeen haihduttaisi liikaa. Onneksi sataa.
Siirtelyä se on sekin, että sankkotolkulla pitää viedä viallisia omenia maahan peitettäväksi. Muuta hommaa tässä ei paljon kerkiäkään. Toinen omenapuu on aivan täynnä halkeilleita, huonoja omenia, joita putoilee alas niin että ropse käy.

Paikkausta

Minkä taakseen jättää huonosti tehtynä, sen edestään löytää. Alkukesästä istutin uusia isotöyhtöangervon taimia lähelle yhtä vanhempaa angervoa, kun halusin laajan alan tätä töyhtöangervoa. Kesän mittaan kävi järkyttävän selväksi, että olin istuttanut ne aivan liian lähekkäin. Nuorimmat kolme tainta jäivät sen yhden ison varjoon, suorastaan alle. Eihän se siltä näyttänyt silloin kesän alussa!

Tänään kääntelin maata isommalta alalta ja laitoin ne kolme nuorta tainta väljemmin kasvamaan. Sainpa senkin tehtyä - huokasin.
Samaan penkkiin sain mahtumaan yhden mustaherukan taimen, sellaisen, jonka kasvattelin pistokkaasta. Kuvassa on vas yläkulmassa näkyvissä aika pitkäksi hujahtanut heisiangervo Diabolo, taustalla oikealla se vanhin isotöyhtöangervo ja taustan muodostava aronia-aita. Peittoja on mailla kuten näkyy yhdessä jos toisessakin paikassa. Sinisillä tikuilla olen merkinnyt paikkoja, joihin olen pistellyt tunturipoimulehden juurrutuspistokkaita.

Loppukesän istutuksia

Eilen istutin muutamia taimia tontin reunalle, jossa sain perattua pienen alan vapaaksi vuohenputkilta pensaiden välistä. Sinne tuli nyt neljä erilaista syysleimua ja kaksi idänmesiangervoa ('Red Umbrella'). Tämä viimemainittu pari on kokeeksi kasvamassa; väriltää erikoinen, ehkä ne tulevat soveltumaan minulla jo olevien ketomesiangervojen kavereiksi. Tunturipoimulehteä ostin myös pari, vaikka itsekin joku päivä sitten sain aikaiseksi istuttaa lähtöjä ottamalla omasta tunturipoimulehdestä  - kokeeksi. Viimeiseksi tuli pohjanruusujuuri laitettua maahan. Sille olisi kiva löytää kaveriksi sitä punaista ruusujuurta.

Polun vaihde

Etelään vievän polun pohjatyöt on tehty ja sorat kärrätty päälle. Pikkuisen on tasoiteltukin.

Vielä on odotettavissa työtä: reunojen viimeistely. Kuvassa polun vasemmalla puolella ovat viherherukka- ja mustaherukkapensaat. Kuvassa on taas uusi T-risteys. Alareunan kohdalta polku jatkuu joskus vielä pikkuisen matkaa alas, ja vasemmalle tuleva jatkopolku vie omenapuun vieritse keskipihalle.

Liljat yrittävät

Tämä vuosi on ollut liljoille aika hankala. Viime talvi vei monta liljaa.  Kaikki puuliljat kuolivat sekä näyttävä ryhmä 'World Trade' -trumpettililjaa meni menojaan. Korkea 'Miss Feya' katosi myös. Suosikkini 'Sweet Surrender' kukki jo, mutta kovin nihkeästi ja pienin kukin. 
Kuitenkin jotkin liljat sinnittelevät. 'Black Out' ja 'Red Velvet' -liljat ehtivät olla jo kukassa, ja nehän porskuttelivat tosi hyvin.

Nyt keltaiset 'Golden Stone' -liljat keikkuvat korkealla päivänsilmien kanssa.

Suurikukkainen 'Pink Perfection' on myös kukassa. Liljojen kukinta tuntuu vaan tänä kesänä olevan pikatoimintaa - ikävä kyllä.

Tiilenpunaisen ja oranssin sävyissä hehkuvat 'Royal Sunset' -liljojen tähdet.

Lilja 'Dazzle' aukeaa vihdoin, ehkäpä hieman myöhässä, koska ne istutin vasta tänä keväänä. Väri on tosi keltainen ja kirkas.

Ruusujen iloja

Pensasruusut tuottavat uutta iloa - nytkin.

Vanha kunnon valkoinen (nimetön) kurttulehtiruusu aloittaa kukintaansa uudelleen, vaikka kiulukoita roikkuu puskassa vaikka kuinka. Tältä pensaalta en leikkaa kuihtuneita kukkia pois.
'Sointu' -ruusu saa vasta nyt aikaan

oikeanlaisia, pulleita ja täyteläisiä kukkaterttujaan.

Polun sommittelua

Tässä alla olevassa kuvassa on menossa se vaihe, kun koetan sommitella uutta polun juoksua.

Etelään päin lähtevä polun pätkä tulee melkoiselle s-mutkalle mennessään herukkapensaiden ja hovijasmikkeiden välistä. Ja yksi iso maakivi täytyy jättää polun reunaan. Tässä vaiheessa toimittelen sitäkin, miten isot puunrungot loksahtaisivat reunapuiksi, koska nämä reunapuut ovatkin tosi isoja.
Vasemmassa reunassa näkyy vielä peite, jonka alla tämä tienoo oli. Oikeassa reunassa näkyy läjä niitä juuria, joita tältä pätö alueelta löytyi.