Puutarhurin filosohvijaa

Tontun filosoohvijaksi on muodostunut motto: älä tee mitään turhaa työtä. Tämä pätee erityisesti semmoisiin töihin kuten oksien vieminen jonnekin, kivien siirtely jonnekin pois jaloista ja kaivettujen maakasojen siirtely. Kaikki nämä siisteyden takia siirreltävät ainekset kannattaa jättää ainakin joksikin aikaa paikoilleen siihen, mihin ne ensiksi paikkansa ovat saaneet. Miksi näin?

Tonttuna olen monesti huomannut, että semmoisia siirrettäviä voi "uudelleenkäyttää" jossakin. Miksi siis siirtelemään ees-taas? Näin kävi eilenkin. Muutama päivä sitten revin ruusumäellä luonnon vatukkoa pois ja heitin ne varret siihen. Silloin keli oli plussan puolella. Eilen pikkupakkasessa kuljeksin siellä ja pätkähti päähäni, että niitä vatun varsia voisin laittaa ruusujen juurelle. Nyt nimittäin ei ole havuja lähimaastossa otettavaksi talvisuojaukseen. Ja niinhän sain kahdelle ruusulle oikein näyttävät risutuppaat, joihin toivon lumen tarttuvan ja muodostavan lämmittävän kerroksen. 

  

Toiset kaksi ruusua saivat myös risuja - tässä tapauksessa pajun oksia siitä pajukosta, jonka hakkasin alas muutama päivä sitten. Vanhemmille ruusuille en tehnyt mitään. Oksista ja lehdistä tein katteen myös kylmänaralle sinilemmiölle. Tänään satoikin sitten lunta. Nyt saa talvi tulla.

Suunnitelmia ensi kesään 1

Nyt tuntuu siltä, että tämän kasvukauden työt on tehty. Eilen lämpötila oli vielä plussan puolella. Kerkesin nyhtämään ruusukukkulan vierellä kasvaneet vadelmat pois ja oikein kirveen kanssa katkomaan viimeisen pajupuskan ison raidan alta. Ehdin lisäksi vähän kaivelemaan tulevien pensaiden istutuskuoppia.
Niin, vielä näyttäisi olevan tilaa muutamalle pensaalle. Siinäpä onkin osa tulevista suunnitelmista. 
Tien viereen istutan ensi keväänä kaksi kuutamohortensiaa: ihan sen vuoksi että siellä olisi jotain syyspuolella kukkivaa. 
Lähelle pienempää raitaa ajattelen laittavani yhden tai kaksi herukkapensasta. Siinä on aika vaikea paikka kasvaella, koska aivan lähellä on tämä raita sekä kaadettujen koivujen vanhat juuret. Mutta semmoiset pikkupensaat siinä ehkä menisivät - kun laitan kummulle kasvamaan.
Pohjoisrajalle kahden syreenin väliin (ja vähän niistä taaksemmaksi) sain jo kaivettua ison istutuskuopan: kuoppahan syntyi "itsestään", kun sieltä löytyi kuusi päänkoista kiveä ja yksi hirmuisen iso kivi. Sen kaivuu alkoi siitä, että eräästä lehdestä löysin helmipihlajan. Mutta, mutta: helmipihlaja on leveä pensas ja aurinkoa vaativa. Siksipä nyt suunnittelen istuttavani siihen marjatuomipihlajan eli saskatoonin. Se on kapeakasvuinen ja viihtyy sekä auringossa että puolivarjossa.
Muutamia ruusuja olen kaavaillut keskipihalle aurinkoon. Pari niistä voisi olla niitä matalimpia kanadalaisia.
Viime keväänä istutettujen kirsikkapensaiden edessä kasvaa kultaherukka. Se varjostaa tulevaisuudessa aika pahasti. Sen siirrän toisen kultaherukan viereen lähelle perennaympyrää, ja tilalle tulee ruusu (Rosa 'Morden Centennial') sieltä kultaherukan ja pilvikirsikan luota (vähän varjosta).

Ostoksia

Tilasin nettikaupasta juurimattoja, sekatöörit ja yhden aitatolpan juuren. Sain nämä tavarat kotiin alle viikossa, vaikka ne tulivatkin kahtena eri lähetyksenä. Juurimatot tulivat suoraan Sorsakoskelle valmistajalta Hortexilta kaukokiitona. 

Nettikaupan nimi on Verkkokauppa Savenmaa. Täytyypä tässä oikein kehua, kuinka hyvä toimitus tässä oli. Olen oikein iloinen, että sain nämä tavarat valmiiksi ensi kevättä varten. Aikaisemmin en ole hoksannut - joten saan syyttää itseäni, että työt on tekemättä.  Juurimatolla ajattelen estäväni vuohenputkea etenemästä tiettyjen rajojen yli tai ali.

Puutarhan tilannekatsaus

Laitanpa tähän muistiin kartan puutarhani nykytilanteesta. Kartan piirtäminen oli todella työlästä touhua. Jäihän siihen vielä jokunen virhe, mutta mitäpä niistä.
Vihreät alueet ovat valmiita perennapenkkejä. Siniset alueet ovat tänä kesänä peiton alla olleita alueita. Punainen pompula on kanto ja ristikuvio on kivi. Ihan kaikki kivet eivät tulleet merkityiksi. Ruskeat tikkuviivat hahmottavat suunniteltuja polkuja.  Valkoinen alue on talon ympärillä nurmikkoa - ja muualla vuohenputkea!  Numero tai kirjain kertoo sitten, mikä kasvi on kyseessä.

Numero 7:n luona on ruusumäki. Numero 35:n luona on kivikko. Numero 23:n luona on kosteikko. Numero 34:stä vasempaan on perennaympyrä. Numero 43:n luona on veistoskivikko. Ja terassilta vasemmalle on "hyvää huomenta"-penkki. 
Nro 27 pikkupensaat pitää sisällään seuraavat: keltajapaninangervot, kelta-, ruso- ja lamovuohenkuusamat. M eli marjapensaita ovat  mustaherukat ja viherherukat.
Aikasempi tilannekartta oli julkaistu  blogissa 9.6.2013.

Miten onnistui viime kesä?

Yleisarvio siitä, miten viime kesän touhut puutarhassa onnistuivat, on hyvä. Kuitenkin edelliskesän kasveista muutamat ovat kuolleet: pallohortensia 'Bella Anna', kivikkokurjennokka, ohotanmaruna, marjasinikuusama, sininata ja kuparisara. Leimurakkaus sai jonkun taudin vaivoikseen (lehdet aivan täynnä ruskeita laikkuja ja kasvu kituliasta).
Iloisia yllätyksiä olivat korallikeijunkukka, lumipalloheisi, jaloakileija, päivänsilmä, värimintut, nukkapähkämö ja yksivuotisista piiankieli: hyviä kukkijoita.
Ikävänä yllätyksenä koin sen, että monet istuttamistani liljoista (varjoliljojen sukulaisista) eivät edes nousseet esiin.
Työsuunnitelmista, jotka olivat luettelona blogissa päiväyksellä 10.11.2013, jotkut tulivat - ihme kumma - tehdyiksi.
Suunnitelma 1: pensashanhikin siirto on tehty. Pensashanhikit menivät etelärajalle.
Suun 2 (1.3.2014 ): etupihalle ei siirtynyt syreeni vaan rusokuusama.  Kirsikkapensaat on istutettu.
Suun 3: tuijaa ei siirretty, sen naapurina juuresta kasvavat syreenit kasvatetaan tulevaisuudessa yksivartisiksi (myöh.huom: niinkö? eipä ole tapahtunut niin).
Suun 4, 5, 6 : lumipalloheittä ei siirretty. Aidan eteen ei mitään muuta kuin yksivuotisten alue. Havupuita tuli kolme hiukan eri paikkaan kuin suunnitelmassa.
Suun 7 : entinen grilli on purettu ja tilalle on syntynyt laaja kivikkokasvien penkki, jossa on mukana pari pallotuijaa.
Suun 8 : etupihan keijuangervot on istutettu harvempaan ja liljoja sekaan.
Suun 9 : saniaisia ei ole siirretty.
Suun 10 : kivikon eteen tulevaa penkkiä en ole ehtinyt laajentamaan, mutta pienelle alueelle olen istuttanut ruusun, jaloangervoja, kurjenpolven, päivänsilmän (joka on väärässä paikassa) ja liljoja.
Suun 11 : isolta perennaympyrältä on siirretty elokuun asteria, syysleimua; mutta sininata ehti kuolla ja sarviorvokkia ei ole siirretty.
Suun 12 : uusia mustaherukkapensaita ei tullut, vaan kaksi viherherukkaa.
Suun 13 : säleikkövillliviiniä ei ole istutettu.
Suun 14 : taikinamarjasta ei ole kehitelty mitään.
Suun 15 : yrttipenkkiä ei ole tiilistä tehty.
Suun 16 ja 17 : keskipihan "toria" ei ole tehty mitenkään eteenpäin, pihalle on kyllä levitetty pressut kuolettamaan alueen vuohenputkistoa. Materiaaleista on betonilaatat käyneet ajatuksissa.
Suun18 : kiviaidasta on tehty "ruusumäki". Alue multineen on muuten valmis, mutta sinne ei vielä ole istutettu tarpeeksi perennoja. Kaksi ruusua on kuitenkin ja muutama pikkuperenna.

Viime viikkojen uurastusta

Syksyn säät ovat olleet melko mukavat: on ollut melko lämmintä ja sateita harvoin. Puut ja pensaat alkavat nyt olla syysväreissään. Toteanpa samalla, että mongolianvaahteroissa taitaa olla myynnissä semmoisia, jotka eivät saa räiskyvää oranssia lehtiinsä syksyllä. Nyt minulla on kaksi vaahteraa, ja toinen taitaa olla tätä vihreää tyyppiä, joka lisäksi pudottaa lehtensä aikaisemmin kuin toinen. Ennen minulla oli yksi samanlainen vihreä Kausalassa. Harmillista.
Syksyn päiviä olen käyttänyt kitkemiseen. Istun jakkaralla ja revin haralla vuohenputken juuria irti pensaiden juurialueilta. Käsi kipeänä. Aivan hirveää, miten vuohenputki on valloittanut viime keväänä ja kesällä istutettuja pensaita! Olisi pitänyt kesällä kitkeä vaikka aurinkovarjon alla niitä pois  -  mutta kun oli niin kuuma. Myrkytys ei paljoa auttanut. Nyt monesti tulee vastaan kuollut vuohenputkijuurakko, jonka tyngässä näkyy vihreitä silmuja yrittämässä uutta kasvua. Vuohenputket näkyvät kasvattavan juuristaan satalukuisen verkoston, joka on niin laaja, ettei myrkky millään riitä joka paikkaan. Aina jää joku pikkuinen vihreä lehti tuottamaan niitä yhteyttämistuotteita, jotka sitten menevät verkoston kautta juurille - ja sitten kasvu jatkuu. Voi turkanen, voitankohan milloinkaan tuota vuohenputkea? Juurimattoa pitää ruveta ostelemaan.

Metallissa löytyy

Nyt ovat ruokailuvälineet koossa, kun löysin mullasta lusikan ja veitsen. Aikaisemmin löysin haarukan. Nyt kelpaa pistellä sapuskaa! Molemmat ovat tosin hiomattomia ja viimeistelemättömiä. Lusikkaa ei ole kuperrettu ja veitsi on kahvaa vailla ja ilman terän ohentamista. Ne ovat keskentekoisia Hackmanin tuotteita  -  jotenkin eksyneet tehtaalta tänne peltoon. 
Omenat on nyt kerätty puista. Sato oli luvultaan oikein hyvä. Punaisissa syysomenissa on jonkun verran matoja. Muumio-omenia on kertynyt niitäkin, mutta hiukan vähemmän kuin viime vuonna.

Punarinta ihmettelee

Tonttu on tonkinut maasta vuohenputken juuria ja huomannut, että pieni punarinta seurailee tontun touhuja. Tänään punarinta uskalsi tulla peräti puolen metrin päähän tontusta. Onpa rohkea lintu. Punarinta katselee muokatusta mullasta pieniä ötököitä syödäkseen niitä. Ja vahtii tontun tekemisiä.

- Eipä täällä kukaan heiluta lapiota!

 - Eikä kukaan edes kangella kampea. No, johan nyt! Ei näytä hyvältä.

- Ja rukkasetkin on jätetty tähän!

- Voi hyvät hyssykät!

Tänään kivitöissä

Tänään tonttu touhuili kivien kanssa. Kesällä löytyneet isot kivet saivat paikkansa. Lopputulos on tämmöinen:

Ideana on, että kivien väliin jääviin kahteen "multalokeroon" istutan ensi keväänä lehtosalviat. Nyt lehtosalvia on entisellä paikallaan  rehevöitynyt, ja sen varret lakoontuvat ja tarvitsevat tukea.Tässä ne saavat tukea näistä kivistä.
Nyt on kukkaan auennut lilja 'Miss Feya': tämä yksilö on vaan vähän höntti - on kääntynyt pohjoiseen, kohti kalliota.

  Kukkapenkkiin on ilmaantunut yksi sikuri. Sillä on pitkä varsi ja harvassa kukkia. Sanovat tietoiskuissa, että sikuri ilmestyy vanhoihin maatalousmaisemiin.

Kitkemisestä kivitöihin

Eilen jatkoin vuohenputken kitkentää koristeomenapuun takana. Siitä sukeutui koht´siltään kivikaivos: löytyi nimittäin vanha sarkaojan  kohta, johon on joskus kaadettu kiviä oikein ropsauttamalla.

Vasemmalla kivikasan takana on harmaantunut pajun kanto, kivikasan edessä keväällä istutettu pensashanhikki. En ehtinyt kaikkia kiviä etsimään vaan pitää jatkaa tänään samaa harrastusta. Tässäkin ensimmäiset kivet olivat niin pinnassa, että eipä siihen narsissia olisi istutettu. Ja tietenkin vuohenputken juuret siellä kivien välissä suikertamassa - voihan täytinen! Täytyy keksiä näille kiville joku muu tehtävä kuin ojantäyttö.
Keväällä istutettu lilja 'Asiatic White' aukaisi vihdoin nuppunsa. Valkoisessa kukassa on pieniä mustia pilkkuja ja lehden alareunassa on punainen, ohut reunus:

Yksivuotisista sininen piiankieli on osoittautunut kivaksi, täyttäväksi ja pitkään kukkivaksi. Näin se jaksaa vielä syyskuussa:

  Yksivuotisten joukossa on tämä nätti kukkanen, jonka nimeä en tiedä. Sen alku oli vaaleanpunaisten kesäkukkien sekoituspussissa ollut siemen.

Kukka on vaan kovin myöhäinen, näitä nättejä kukkia on varressa muutama, ja varsi on kovin iso, röyhyväinen, vähän parsan näköinen. (= kosmoskukka)

Syksyllä kukkivat

Keväällä istutetuista liljoista eivät läheskään kaikki nousseet esille. Kukkiminen on aika myöhässä. Tässä esimerkkinä lilja 'Pink Perfection', joka aukaisi ensimmäisen kukkansa vasta nyt.

Muuta väriä näin syksyllä löytyy vaikkapa komeiden maksaruohojen luona

  ...tai miniauringonkukkien kohdalla.

Juurivylliä

Juurivylliä - mitä se tarkoittaa? Se tarkoittaa vuohenputken juuristoja tontun tontilla. 
Kun tässä ei ole muutakaan tekemistä, olen vähän haran ja lapion kanssa kitkenyt vuohenputkija pois muutamien kasvien läheisyydestä. Enhän uskaltanut myrkkyä ruiskuttaa kovin lähellä omia perennojani, joten tämmöistä vylliä nousee pionin läheltä: 

Muutamia näistä juurilöydöistä nimitän "isoäideiksi", joitakin "äideiksi" ja joitakin alimpaa löytyviä "isoisoäideiksi".
Onneksi lähellä on silmäniloakin: syyshohdekukkat työntävät kukkiaan auki.

Ne ovat siitä jänniä kukkijoita, että ensin ne muodostavat kukan hede- ja eminapin ja sitten sen napin sivusta terälehdet alkavat työntyä ulospäin.

Uudet tuijat

Jo pitkään olen suunnitellut laittavani tuijia kasvamaan itärajalle tien viereen (vertaa suunnitelma 5  10.11.2013). No, nyt se tuli tehtyä. Oli muuta käyntiä Kuopiossa ja samalla matkalla poikkesin ostamaan kolme tuijaa (Thuja occ. 'Smaragd'). Aamupäivällä laitoin kuopat, mullat ja vesikannut valmiiksi -  ei nimittäin satanut vielä silloin. Iltapäivällä tulin tuijien kanssa kotiin ja menin heti istuttamaan ne pienessä tihkusateessa. Kuvassa tuijat nyt seisovat hieman vinosti tontin rajaan nähden, ja niiden oikealla puolella rajalla kasvaa koiranheisi.

Tonkija mullassa

Kaiken myrkyttämisen ohella olen raapinut vuohenputken juuria pois muutamien kasvien luota. Heinäkuussa ruusut, nyt elokuussa kirsikkapensaat, kuninkaanangervot ja pilvikirsikka saivat tätä hoitoa. Kirsikkapensaan reunamalla raapiessani löysin taas kiven, jota en ollut huomannut istutuspuuhassa. Se oli sen kokoinen, että päätin lauantaina tonkia sen ylös  -  saapihan kirsikka vähän laajemman juurtumisalan. Tämän kiven vieressä lojottaa se suuri paasi, jonka olin huomannut istuttaessani. Mutta kiven alla oli sitten vielä yksi kivi, vähän edellistä isompi. Aikani tonkailin siinä ja sain senkin ylös tänään. Sen kunniaksi juotiin syksyn ensimmäiset omenapiirakkakahvit.
Nämä kivien nostelut vaativat järkeä ja kärsivällisyyttä - ei niinkään voimaa. Kuvassa onkin vaadittavat välineet: kottikärryissä puuklapeja, lapio ja kanki. Nämä kivet nousivat kirsikkapensaan taimen (istutettu keväällä) vierestä suunnilleen lapion kohdalta.

Luonto toimii kuitenkin

Jos tontun suunnitelmat eivät toimi, niin luonto toimii kuitenkin. Tässä muutamia lahottajasieniä, jotka yrittävät jyrsiä koivunkantoa.

 

  Erään vanhemman kannon ovat sienet peittäneet kokonaan:

Kultakuoriainen on joutunut tyytymään ruusuihin, koska tontilla ei nyt sitten kuki putkikasveja, niiden suosikkeja. Tämä kuoriainen oli nukkumassa ruusussa. Tarkkaan katsoen huomaa, että kärpäset joutuivat odottamaan vuoroaan reunalehdillä.

Hyvä suunnitelma ei aina toimi

Hyvä suunnitelma ei aina toimi. Se nähtiin nyt tämän vuohenputken kohdalla. Tonttuhan myrkytti vuohenputket parhaaseen kasvuaikaan ennen kukintaa (Roundupilla). Olisi pitänyt tehota. Aluksi tehosikin: vanhan kasvuston saattoi niittää pois. Mutta nyt tontilta nousee iloisia vuohenputken alkuja kauniin vihreinä.

Muutamin paikoin tonttu myrkytti niitä uudelleen toisella torjunta-aineella (Neudorffin Finalsan); toimii nopeammin kuin Roudup. 
Yllätyksenä on maasta noussut myös muutamia auringonkukkia: neljä niistä on keskellä pihaa. Isoin näyttää hyvin loisteliaalta.

 Sateiden tultua toteutin suunnitelman siirtää luonnonkasveja pihaan. Kävin metsästä vohkimassa hiirenporrasta ja kallioimarteen.

Toivottavasti tämä suunnitelma pitää: laitoin kallioimarteen kiven päälle ja sekaan paljon rahkasammalta, jotta se juurtuisi hyvin.

Ruusu ja lilja

Vihdoin aukesivat viimeisenkin ruusun kukkaset:  Rosa 'Alexander MacKenzie' näyttää nyt väriään ensi kertaa tällä tontilla. Ja komeaa onkin!  

Tähän aikaan aukoo nuokkuvia kukkiaan myös lilja 'Flore Pleno', oranssinen, kerrottu tiikerililja. Korkeutta sillä on yli 150 cm. Kuvan olen ottanut hieman kyykistymällä liljan alle. Siltä vie aikaa jonkun verran, kun se valmistelee useita tämmöisiä komistuksia varteensa. 

 

Väriä puutarhassa

Tänä vuonna kokeilin eka kertaa kasvattaa yksivuotisia kukkia suorakylvönä. Kukat alkoivat kukkimaan vasta heinäkuun lopulla. Tällaista väriä on nyt sillä saralla. Edessä näkyvät miniauringonkukat eivät vielä ole valmiita.

 Ahkeraliisoista vain nämä kukoistavat niin kuin niiden kai pitäisikin:

  Väriä on tullut muuallekin lisää, kun syyskukkivat alkavat aukoa nuppujaan:

  Näin hehkeältä näyttää ruusu 'Morden Blush' yhdessä liljojen kanssa:

  Kivien värit ja kuviot ovat nekin omanlaisiaan: tämän kiven päälle suunnittelin tämmöisen lintuaiheen keramiikasta värinään pronssi.

Pikkupensaat maassa

Tänään just ennen lounasta sain istutettua maahan viimeisenkin niistä pikkupensaista, jotka ostin viimeksi. Nyt ensi kevättä ovat odottamassa kelta-, lamo- ja rusovuohenkuusamat, verho- ja loistoangervot, keltajapaninangervot ja kääpiöpunapajut. Lisäksi istutin kuninkaanangervoja lisää niiden aikaisempaan ryhmään. Siinä sivussa löytyi kolme aika isoa kiveä. Yhden kiven jättämä tyhjä monttu oli niin iso, että suunnitelma muuttui sen osalta; pitänee ostaa siihen joku ruusu ensi keväänä.
Liljat kukkivat tähän aikaan. Tässä pari liljaa, jotka istutin vasta keväällä; 'Golden Stone' ja 'New Wave'.

Liljat kukkivat

Nyt ovat menossa heinäkuun helteet - tommosta yli 30 astetta varjossa vaan. Ei tonttukaan jaksa oikein puuhastella. Sillä aikaa voin kuvata kukkivia liljoja, jotka nyt topsottavat penkissään toista vuottaan. Ne ovat kasvaneet pituutta verrattuna viime vuoteen.
Vaalea 'Sweet Surrender'  (tekee useita kukkia samaan varteen tiiviisti)  ja tumma 'Night Flyer' (tekee 2 - 3 kukkaa varteen haarovasti). 

Uusia suunnitelmia pukkaa

Tuli mieleeni taas uusia suunnitelmia - nimittäin lisätä pikkupensaita sinne tänne. Kun sain siivottua tonttia noista vuohenputken raadoista, saatoin katsella alueita vähän kriittisesti. Onhan siellä monessa paikassa ammottavaa tyhjyyttä, joka odottaa lisäystä kasvivalikoimiin. Aikasemmin taisin ajatella, että perennat siellä täyttäisivät paikkoja. Mutta eipä se niin olekaan helppoa - niitä pitää hoitaa ja kitkeä! Paljon helpompaa on täytellä aukkoja pikkupensailla.
Eilen kävin ostamassa Heikkisen Kukkatalosta 27 pikkupensasta ja 4 perennaa. Mukaan tuli angervoja, vuohenkuusamia ja kääpiöpajua, kaksi pionia ja kaksi syysmaksaruohoa. Niissäpä riittääkin puuhaa lähiviikoiksi. Helle ja vähät sateet laittavat nyt rajoja touhulle.

Uusia ruusuja

Uusista ruusuistani, siis tänä keväänä istutetuista, pari kanadalaista on avannut kukkiaan. Rosa 'Morden Centennial' tekee kauniita, hiukan karamellinpunaisen värisiä kukkia. Yllättävän kaunis!

  Rosa 'Champlain' taas tekee hiukan pienempiä, täyspunaisia kukkia, joita näkyy kehittyvän paljon yhteen varteen. 

Muista kukkijoista karamellinpunaa muistuttavat loistoangervon kukat. Sen tertut painavat niin paljon, että varret lakoontuvat. 

  Kovaa kukkimisintoa osoittaa pieni kukkanen, kaukasiankellokki, joka tässä kasvaa sarviorvokkien välissä.Se ei ole kellokukka (Campanula) ollenkaan, vaan Symphyandra pendula -sukuinen.

 Arovuokko on jo kukkinut ja saanut siemenetkin tehtyä; nyt sen kiinteä, pallukkamainen siemenkota aloittaa siementen pursottamisen ulos  -  kuin vaaleana vanutuppona.    

  PS. Eilen aukesi ensimmäinen liljan kukkanen; se on yksi viime vuonna istutetuista liljoista.