Isot puut kaadettiin

Kaksi mäntyä ja yksi raitaryhmä ovat nyt maata vasten pitkällään. Puiden kaato onnistui erinomaisesti helteisenä päivänä. Taitava sahuri Monialapalvelu Juuti Ky:stä katkoi ensin mäntyjen oksat, pudotti ne hallitusti alas, sitten sahasi latvuksen poikki ja lopuksi kaatoi rungon tarkkaan paikkaan. Sitten oksien korjuuta pihalta. Hienosti meni! Yksikään alla olleista ruusuista tai liljoista ei vahingoittunut.

Männyt eivät olleet oikein sopivissa paikoissa: liian lähellä rakennuksia ja terassia. Käpyjä, neulasia ja lintujen kakkaa tipahteli jatkuvasti ja harmittavasti. Raitapuska taas oli iältään yli 40-vuotias ja erittäin pitkäksi kasvanut, mikä teki siitä jalankulkijoille ja liikenteelle vaarallisen.

Camillo Golgin 175-vuotispäivä on 7.7.2018

Mikä mies oli Camillo Golgi? Ei ollut isä Camillo, vaan herra professori Camillo, nobelisti Italiasta. Hän oli solubiologian uranuurtaja, joka mikroskoopillaan tutkaili soluja. Vuonna 1897 hän sanoi, että "Kappas, soluissa on tuommoinen härveli tuossa tuman lähellä". Toiset biologit, jotka katselivat yhtä vanhanaikaisilla mikroskoopeillaan, tuhahtivat, että "Elä sinä Golgi hupaja joutavoo. Harhoja niät." No, piti tulla 1950-luvulle ja elektronimikroskoopin tykö ennen kuin varmistui, että siellä se härveli on. Nykybiologit kutsuvat sitä Golgin laitteeksi, tai niin kuin englanninkielisessä tutkimuksessa nimellä "the Golgi".
Puutarhoissa kukoistavat kukkaset muodostuvat soluista, ihan niin kuin me nisäkkäätkin. Jokaisessa solussa on ainakin yksi Golgin laite työskentelemässä eliön elämän hyväksi. Kasveissa voimme ihailla niiden kykyä rakennella tarvitsemiaan aineksia (tähän tarvitaan Golgin laitteita) ikään kuin tyhjästä; alkuna vain siemen, multaa, valoa ja vettä -  ja kas hups vaan, niin tuloksena ovat vitamiinit, hiilihydraatit, flavonoidit, entsyymit, öljyt, sokerit, kuidut, jopa tuoksut.

Näinkin voi käydä

Katselin likusterisyreenin toimintaa sen kehitellessä kukkaterttuja, joita tänä vuonna tulee hyvin vähän. Huomasin sivuhaarassa kukkatertun, joka vaikutti lilahtavalta, ihan kuin tavallinen pihasyreenin terttu. Likusterisyreenin kukka on vaalea. Tarkemmin piti kummaa asiaa tutkia. Ja niinhän se olikin; likusterisyreeni on vartettu tavallisen syreenin runkoon peräti 60 senttimetrin korkeudelta. Rungossa näkyy vartekohta selvänä. Saattaahan olla niin, että japaninlikusterisyreenin juuri on herkkä pakkasille varsinkin pienenä. Mutta eipä asiasta virkettu ostettaessa, eikä nettitiedoissa missään mainita varttamisesta. Samapa tuo.
Nyt vain siis saha kouraan, ja pari alta lähtevää sivuversoa poikki.

Kukkimista siellä täällä

Nyt on jo aika ruusujen kukkia.

Pienen pieni Rosa 'Morden Blush' aikoo kohtapuoleen osallistua.

Näin kaunis on Rosa rugosa 'Ritausman' ensimmäinen kukka. Jostain syystä kaikki sen ensimmäiset kukkaset katselevat pohjoiseen päin. Samoin tekee erään kärhön kukat. Onko syynä kuivuus?

Rosa 'Ilo' on melkein täynnä kukkasia.

Kuvassa takimmaisena on lumipalloheisi (nyt kukinta jo ohi), valkoisena keskellä on perhoangervo ja alla edessä isotähtiputki punaisena.

Odotellessa kitkentää

Paitsi sateita, odottelen puunkaatajia. Haluan kaadattaa männyt rakennusten läheltä sekä raitaryhmän tien poskesta. Odotellessa en osaa oikein muuta tehdä kuin kitkeä rikkaruohoja ja erityisesti kurmoottaa vuohenputkija. Vuohenputkelta näppään pois kaikki vihreät lehdet, jotka vain havaitsen, ihan pienimmistä pienimmätkin. Ja sitten muutaman päivän päästä tarkastuskäynnillä sama uudelleen. Nimittelen näitä lehdykäisiä sijainnista riippuen pioneereiksi, agenteiksi tai viimeisiksi mohikaaneiksi. Nyt olen jo niin pitkällä tässä tuhotyössä, että tontin keskialue on siivottu - ainakin toistaiseksi. Vuohenputkisodassa ei voi herpaantua, vaan tilannetta on tarkkailtava ainiaan. Paitsi juurillaan, myös siemenillään tämä voimakasvi etenee parhaille kasvupaikoille. Kuvaa siitä mokomasta en tähän laita.

Ruusut alkavat kukkia

Ollaan vielä pikkukesässä eli juhannuksen alla. Ruusut kuitenkin aloittavat jo kukintaansa. Tässä malliksi Teresan ruusu

... ja sitten  pieni taimi, mutta pippurinen ruusu Malvankukka.

Saamme vielä hiukan odotella keskikesän korkeaa kukintaa, samalla kun kieli pitkällä odotamme sateita. Siinä odotellessa voin katsella pensaiden ja kasviryhmien värejä. Alakuvassa ovat esillä edessä vas. loistoangervot, oik. jalopähkämöt, takana keltajapaninangervot,

niiden edessä isolehtisiä kuunliljoja. Vas. takana on rusovuohenkuusama.

Siniset kukassa

Kuiva ja helteinen toukokuun loppu on saanut aikaan sen, että monet kukkijat ovat aikaisessa. Nyt juuri vuorikaunokit pötkähtivät sinisinä kukkimaan. Vuorikaunokki on reippaasti siemenillään leviävä perenna.

Minullakin on nyt näitä kukkivia tuppaita useassa kohdassa. Muuten se on kiva ja tuuhea pehko, joka ei jätä tilaa rikkakasveille.
Tämän vuoden suosituimmuusasemassa on nurmitädyke. Aikaisemmin olen suhtautunut siihen kuin pahimpaan rikkaruohoon, mutta nyt kun se kauniisti kukkii, olen saanut aatoksen, että "onpa hyvä maanpeitekasvi". Niinpä en sitä nyt revi pois; olkoot paikoillaan, ja katsotaan mitä sitten tapahtuu. Käsittääkseni sillä ei ole syvälle painuva juuri, vaan se herkuttelee pintamullassa. Kuvassa nurmitädyke alla ja sen yläpuolelle nouseva kesäpikkusydän, joka onkin tosi hyvä maanpeittäjä ja pitkään kukkija .