Syksyn töpsöttäjät

Muutamat kasvit uhmaavat kylmyyttä. Niihin kuuluvat nämä kaksi:  varjohiippa 

ja  tuoksumatara. 

Kivet kauniina syksyllä

Kivien kauneus tulee hyvin esille näin syksyn loppupuolella, kun pieni lumenhärmä peittää muuta maata.

Pieniä, värikkäitä, nättejä kiviä olen keräillyt lähelle terassia.

Tämä kivi on kooltaan noin 30 cm korkea, komea konglomeraatti punaisin lämpärein. Tätä piti raapia esiin, koskapa maakasvit haluavat peittää näin pienet kivet. Pitäisikö se nostaa jonkun jalustan päälle ensi kesänä?

Tämäkin on punainen kivi polun varressa hyvin näkösällä - toistaiseksi.

Tämä mullan alta löytynyt lintukivi elää nykyisin tämän näköisenä. Jotain aina tarttuu kuvion rosoihin.

Ison kiven päällä yrittää kasvaa pieni mänty. Sammalta ja neulasia kertyy halkeilevaan lohkareeseen.

Laitanpa runon

 Laitanpa tähän Pekka Parkkisen runon, joka sattuu menneen kesän aiheeseen oikein mojovasti. Runo alkaa keväästä, mutta syksyynhän se päättyy. Siis Pekka Parkkinen, Valitut runot, Weilin + Göös 1981 (s.41) :

 

minä olen tutkinut tämän vuodenajan tuulia

              puiden hidasta heräämistä

    ja nopeita kukkia

          ja lehtiä jotka pukevat puut puiksi

                ja minä tiedän että auringolla on asiaan osuus,

josta varjopuolella asuvien ihmisten ei

                                         ole onnistunut kirjoittaa kirjaa

               kesän iloinen onnellisuus on niitä sairauksia

                         joita eniten kaipaan kun olen

                                       muuten terve

                                    syön vitamiineja

                ja katson kuinka kuvat liikkuvat

                           maiseman laidasta laitaan

                hämmästyttävän nopeasti

                           niin ettei näe muuta kuin

           tiheät tapahtumat toistensa päällä

                             ja minä menen meren rannalle

       jotta jotain näkisin

                     ja odotan aurinkoa        odotan

           ja minulle kerrotaan:

                                            se kesä meni jo

                      ja se oli hyvä kesä

                              hyvä ja aurinkoinen

kuin seitsemäntoista pennin uunilämmin sämpylä

   eikä minulla ole muuta mahdollisuutta kuin uskoa

sillä näin puhuvat minulle hyvät ihmiset