Kiviaitaa rakentamassa

Menin lapion kanssa tienposkeen katselemaan ison koivun kantoa. Muistelin, että siellä oli joitakin kiviä. Ja olihan niitä. Siinä minulla hurahtikin kaksi päivää kaivellessa kannon ympärillä. Iso koivu oli valinnut kasvupaikakseen kivikasan kupeen: kannon vierellä ja alla oli hirmuisesti monenmoisia kiviä, joista monet olivat juurien nahnikassa. Kivet on varmaankin kasattu siihen joskus, kun on korjattu tietä - osa kivistä oli särmikkäitä kuin dynamiitin jäljiltä.

Kuvassa isoimmat kasan kivet olen jo nostellut kuopistaan ylös, ja kannon takana häämöttää niitä "ampukiviä". Pähkäilin, minne oikein panen ne kaikki kivet. Aikaisempiakin kivikasoja oli muutamassa paikassa tontilla odottamassa toimenpiteitä. Siinä sain aatoksen, että teenpä kiviaitaa pikkupätkän tuo kannon pohjoispuolelle: sitten joskus kun saan multaa, nostan sillä pienen kumpareen kannon ympärille ja se kumpare tulee loivasti kohti etelää (ja siis kiviaita tukemassa pohjoisen puolelta). Hyvä. Yhden päivän köijäsin niitä aikasempia kiviä tänne aitatyömaalle ja toisena päivänä rakensin aidan! Isot kivet alle ja pienempiä tukemaan.

 

Joo; nytpä kiviä onkin liian vähän: aidasta tuli tuommoinen ylöspäin kapeneva. Pitäisi olla määrältään toinen mokoma näitä kiviä. Ajatus oli, että aita olisi semmoinen "vanhanmallinen", päältä tasainen ja tutisematon. Siihen olisi hyvä laittaa kasvamaan sitä sun tätä.
Kuvassa kanto on oikealla ylhäällä. Punaisen kepin kohdalla tien poskessa kasvaa kiiltoheiden taimi. Siellä aidan toisessa päässä "lähtökivenä" on maassa makaava oikein iso kivi, joka ei minun kankeemisesta hievahdakaan. Toisessa päässä (näkyy kuvassa oikeassa alakulmassa kellertävänä heinäalueena) on juluma kivi, jonka päällä koittaa kasvaa nuori mänty.