Lisäsuunnitelmaa pukkaa

Tonttumaisesti hissun kissun olen valmistamassa esitelmää pensasruusuista. Siinäpä tupsahti eteeni uusia oivalluksia mm. suomalaisista pensasruusuista. Heräsi himo saadaa niitä itselleni. Semmoista se on  -  ei pitäisi lukea yhtään mitään.
Erityisesti pöksähti tajuntaan ruusu 'Linnanmäen Kaunotar'. Se on suureksi kasvava

        
tarhapimpinellaruusu, kasvaa peräti 2 - 3 metriseksi, leveyttä tulee 3 m. Se menestyy vielä vyöhykkeellä VI  auringossa ja puolivarjossa. Se kukkii runsaasti kesäkuussa edelliskesän versoilla. Kukka on aluksi vaalean keltainen, vanhetessaan valkoinen.  
Näistä tarhapimpinellaruusuista asiantuntiajat mainitsevat mm. näin: "...leikataan niin vähän kuin mahdollista, vain vaurioituneet osat poistetaan. Jos leikataan, niin leikataan heti kukinnan jälkeen heinäkuun alussa."   Olisi kiva kasvatella tämmöistä vähän vaivaa tuottavaa pensasta tuossa lounaiskulmassa, jossa nyt on iso, tyhjä ala auringossa. Tietysti minun pitäisi kokeilla uudelleen myös savolaista alkuperää olevaa 'Kerisaloa'.
             
Itälaidan keskelle (edellisessä suunnittelussa mainittujen syyshortensioiden tilalle) voisin ajatella myös ruusuja 'George Will' ja 'William Buffin', punaisia kanadalaisia. (Myöh.huom: ei toteutunut v. 2017.)

                        
Nurkkia katsellessa tulee uusia ajatuksia mieleen. Läheltä raitaa voisin siirtää lumipalloheiden pois ja laittaa tilalle pari tuijaa. Lumipalloheisi matkustaisi jonnekin aurinkoisempaan paikkaan. 
Myös pihlajan ja hovijasmikkeen välialue kutsuu ihan selvästi uutta pensasta kasvamaan siihen aurinkoon; hyvä paikka matalahkolle ruusulle. Katselusuunta olisi juuri etelästä käsin kohti ruusua. (Myöh.huom; tähän istutettu ruusu 'John Cabot'.)