Lumessa

Lunta välillä aina satelee, mutta kinokset näyttävät toisinaan hupenevan. Tänään olen jo kolmannen kerran tänä talvena lapioinut lunta ruusujen päälle, jotta ne pärjäisivät palelluttamatta juuriaan.
Tässä lumisessa maisemassa huomaan, että pikkuinen mänty on kasvanut aika hyvin. Mänty oli itse valinnut kasvupaikakseen ison kiven.

Paikka oli niin varjoinen, että mänty kenotti kivellä melkein 45 asteen kulmassa kohti valoa. Vuonna 2012 oli melkein ensimmäinen puutarhatyö vängätä tämä mänty suoraksi naruilla ja tapeilla. Nyt viiden kesän jälkeen puu on saanut pituutta kaksinkertaisesti tuosta alkutilanteesta. Ihan tarkkaan en tiedä, minne sen juuri kiemurtelee kiveltä. Toivottavasti tälläkin puulla on paalujuuri, joka luikertelee suoraan alas. Olen sen juurialueelle laittanut muutamia sipulikukkia, lähellä kasvaa virpiangervo ja viime kesänä laitoin mantsuriankärhön, jonka olisi tarkoitus kiivetä mäntyyn. Suunnitelmani on katkaista männyn latva, jotta kasvu pysähtyisi ja tuuheutuisi. Oksien vuosikasvuja olen jo aikaisempina kesinä leikannut.
Talven hauskuuksiin kuuluu katsella puluja, jotka parvena lentelevät kattojen yllä. Joulun aikaan "iltalento" oli siinä klo 13, nyt se on klo 14. Kesällä pulut lentelevät klo 17 - 18 aikoihin, aina vähän ennen auringon laskua. Ihmeen hyviä lentelijöitä ne ovat; tekevät huimia kaarroksia, lentävät kahdeksikkoa eivätkä koskaan törmää toisiinsa, vaikka asetelmat menevät jatkuvasti sekaisin.