Ruusukaunottaret kukkivat

 Minulla on kaksi kaunotarta: Kempeleen ja Linnanmäen Kaunottaret. 

Niistä ensinnä ehti kukkimaan Linnanmäen Kaunotar valkoisin kukin.

Toisena aloitti Kempeleen Kaunotar punaisin, yksinkertaisin kukin. Kummastakin näistä sanotaan, että niistä aikaa myöten kasvaa isoja pensaita, noin kaksimetrisiä. Ans kattoo - menee vielä jokunen vuosi siihen.

Torvet töttöröö

 Juhannuksen kunniaksi torvet puhaltavat töttöröötä. Torvina ovat kuitenkin päivänliljat.

Tomerasti nousi myös liuskavaleangervon kukinto juuri juhannukseksi.

Samaan aikaan toisaalla - syreenit kukkivat ja heisiangervo 'Amber Jubilee' loistelee omassa oranssiin viittaavassa värissään.

Vaivan pula - ajan pula?

 

Tämmöistä tämä on, kun antaapi kaiken olla vaan. Turhaa vaivaa koetan välttää - voikukat saivat kukkia kimalaisten iloksi. Oliko pakko näin? Kyllä varmaan - oli kai jotain muuta tekemistä kuin nurmen nyhtäminen. Mutta kivasti kukkii ensimmäinen syreeni, nimeltään valkoinen Holger, kuvan vasemmassa laidassa.

Nousevat nuoret

Laitoin muutama vuosi sitten uusia keltajapaninangervoja kasvamaan sopivasti näkösälle. Nyt kun ne ovat vielä ns. nuorisoasteella, on niiden alkukesän väri hyvin railakan keltainen. Siitä ne muutamassa vuodessa ylenevät niin, ettei kuvassa näkyvät rikkaruohot paljonkaan niille mitään mahda. Kukkaiset ovat sitten vaaleanpunaiset.

Pronssin rusoa alkukesällä

Alkukesä nostaa muutamia kasviryhmiä topakasti ylöspäin. Pronssin ruskeana nousevat liuskavaleangervon lehdet omassa ryhmässään. Harvoin tämä kukkii, mutta nyt näyttää ainakin yksi terttu olevan tekeillä.

Varjohiippaa on myös omassa ryhmässään. Varjohiipalla on ruskean punaista lehtensä reunassa. Nyt kun kukkiminen on jo takana, ryhmä näyttää oikein topakalta tyynyltä mullan päällä. Kuvat on otettu niin, että kuvaaja on seisonut kuvattavan edessä.

Muistona muutaman viikon takaa on alla kuva varjohiipan kukkimisesta. Tähän on kuvaajan pitänyt kumartua nöyrästi.

Läpipuu - minullapa on semmoinen!

 Pitkähkön tuumailun jälkeen - noin 16 vuotta - ilmaisen sen totuuden, että minulla on hallussani läpipuu. Läpipuu kuuluu taikaesineisiin ja siis tonttujen tietämyspiiriin. Semmoisista asioista ei voi hölistä ihan noin vaan ilman harkintaa. 

Tämän minun läpipuuni tarina alkaa Iitin Kausalasta. Siellä asuessani käyskelin koiran kanssa pikkutiellä. Silmäni osui puunkarahkaan ojanpenkalla: siinähän on läpipuu, vieläpä sopivan kokoisena kalikkana. Otin sen tietenkin völjyyni, ja niin se on kulkeutunut mukanani tähän asti. Paikka, josta sen löysin, oli risukkoisen tontin kohdalla. Ehkä joskus joku metsuri oli kaatanut puita, huomannut yhteenkasvaneet oksat ja sahannut ne pois pöllistä. Ja sitten hän oli heittänyt kalikan ojan penkalle. Voi voi, vähänpä hän ymmärsi!

Läpipuun kanssa voi tehdä taikoja. Kun taikaneste (viina, maito...) lorutetaan kolmesti silmän läpi astiasta toiseen, on taikajuoma valmis. Vai onko? Tontut voisivat tietää, että tarvitaan myös taikasanoja. Netistä löytyy kuva Vehkaperän kylän Serafina Vehkamäen toimista, kun hän noituu maidosta lääkettä umpitautiin.

Kevättalven hanki

 Tältä näyttää hanki aamulla, kun se edellisenä päivänä on sulahtanut ja seuraavana yönä pakastunut. Kuplullaan on. Menivätkö verbit oikein?