On ilo kukkia

 Varmaankin ruusu Ilo sanoo itseksensä, että onpa ilo kukkia - on niin paljon punaisia kukkia tuossa puskassa. 

Melkein kaikki ruusuni kerkiävät kukkia ennen 5.7., jolloin on Avoimet Puutarhat -päivä. Eipä nyt mahda asialle mitään: kaikki kasvu on noin puolitoista viikkoa etuajassa.

Näin siinä käy

Näin siinä käy, kun antaa pöllien vain lekotella. Raitapölli on saanut asukkaikseen lahottajasieniä oikein roppakaupalla. Kyllä siellä pöllin sisällä käy nyt kuhina! Toiset raitapöllit eivät tähän asti ole moista määrää ilmaisseet.

Myös muualla sienet touhuavat: raitapuun kannossa ja koivupöllillä.

Ritausma-ruusun kanssa käy myös joka kesä niin, että se jaksaa kukkia uudestaan näin syksyllä. Tänä vuonna kukkia tulikin enemmän kuin aikoihin.

Ruusukaunottaret kukkivat

 Minulla on kaksi kaunotarta: Kempeleen ja Linnanmäen Kaunottaret. 

Niistä ensinnä ehti kukkimaan Linnanmäen Kaunotar valkoisin kukin.

Toisena aloitti Kempeleen Kaunotar punaisin, yksinkertaisin kukin. Kummastakin näistä sanotaan, että niistä aikaa myöten kasvaa isoja pensaita, noin kaksimetrisiä. Ans kattoo - menee vielä jokunen vuosi siihen.

Luontoretkellä Seuralan ylätontilla

Seuralan yläpuolella on alue, jossa nyt kasvaa monenlaisia kasveja omenapuun, mäntyjen, koivujen ja vaahteroiden alla.

Siellä kulkiessa näet alkavan kesän terveisiä tuomassa puna-ailakit, niittyleinikit, harakankellot, koiranputket ja yllätyksenä pienet punaiset ruusut. Tontin reunamalle karanneen ruusun kukka on pieni, vaaleanpunainen ja yksinkertainen (viisilehtinen) ja kukkii nyt kesäkuun alussa.

Olisikohan kyseessä orjanruusu, koiranruusu vaiko metsäruusu? Tämä ruusu kertoo vanhasta ajasta, jolloin tällä tontilla oli ns. postitalo eli talo, jossa oli postitoimisto ja asuntoja, ehkä kauppakin ja pihalla ruusupensas. Mutta miksi nämä ruusut ovat maanrajassa, tuskin havaittavissa? Olisiko niin, että joitakin vuosia sitten tehty raivaus oli tehty niin tarmokkaasti, että kaikki vihreä sai katketa? Sen jäljiltä ovat nyt noin 60 vuotiaat ruusupensaat hädin tuskin 20 senttisiä. Voi kauhistus!

Muita kasveja, joita näemme siellä, ovat mm. meille tavalliset karhunputket, ohdakkeet ja takiaiset, pörriäiskasvit. Muutamissa kohdissa yrittää menestyä Euroopan hienoin kasvi niittymesiangervo. Senkin menestys näyttää olleen ihmisen armoilla; kasvit ovat kovin pieniä eivätkä kuki – tosin paikka on kuiva. Niittymesiangervo onkin niin hieno kasvi, että se kukkii siemenvaiheesta vasta yhdeksäntenä vuonna. Siispä opiskelemme tunnistamaan sen lehdet.

Tontin kulmalta, ison kiven pohjoispuolelta löytyy lämpäre kivan näköistä imarretta ja pihlajan versoja. Vieressä näemme lahoamisen ja elämisen jälkiä, kun muinoin katkottujen puiden juuret vanhenevat, mutta vierestä lähtee uusi pihlaja.

Uusinta uutta on tontin keskellä pienesti kohoava, pitkulainen lahotuskumpu. Siihen keräsimme alimmaisiksi isojen ruusupensaiden piikkiset oksat. Päälle laitettiin havuja ja muutamia oksanköllyköitä, jotta piikkioksat eivät lähde liikkeeseen.

Näiden kasvien seassa lupiinit yrittävät valloittaa koko alueen. Voi kauhistus, miten paljon lupiinin pieniä versoja on joka paikassa! Lupiinit saivat alustavasti lentävän lähdön, kun katkoin niitä pikkuviikatteella. Lupiini on vahva vastus, se yrittää vallata tontin kahdesta suunnasta Taivalmäentieltä ja Koskentieltä päin. Kuka voittaa tämän taiston? Lupiinilla on voimakas porkkanamainen juuri, johon se varastoi kasvuvoimaa. Samoin sen siemenet ovat hyvin itäviä. Näillä eduillaan ja myrkyillään se valtaa alaa kaikilta muilta kasveilta. Jos jotain pitää katkoa, niin lupiinia. PS: syyskuun alussa kävin taas vihaamassa lupiineja Seuralan tontilla. Huomasin, että varsinkin kuivimmilla paikoilla oli heikkokuntoisia lupiineja, mutta polun varressa varjoisassa oli rajua kasvua. Taas viikate teki tuhojaan. Katsotaanpa seuraavana keväänä!

Seuralan tontti on mukava retkikohde vaikkapa pienten lasten kanssa. Kasvien ihmettelyä kannattaa harrastaa kaikenikäisten.

Tämmöinen oli tontin talo, silloin kun lupiinista ei ollut vaivaa.

Ruusunen ja sienet

 Pieni, mutta terhakka, on ruusu Morden Centennial.

Tämä ruusu on kokenut vaikka mitä; siirron, paleltumisen, jänikset... Silti se jaksaa aina aloittaa alusta. Yleensä meidän talvemme rokottaa tätä aika tavalla. Nyt olen oppinut suojaamaan sitä talveksi jäniksiltä laittamalla aitaa ympärille.

Tänään huomasin, että Fasu-tonttu on saanut kavereita: sieniä on ilmestynyt kannosta. Nämä pikkusienet näyttävät niin arkkitehtoonisilta luontoilmiöiltä, että ihan pitää ihailla niitä.

Vielä ruusut kukkivat

Nämä ruusut vielä aukaisevat kukkansa syyskuulle.    Pohjolan Kuningatar:

Ritausma:

Sointu:

Pohjolan Kuningatarta minulla lienee peräti kaksi kappaletta. Nimittäin tuolta autiotontilta noukin aikoinani juhannusruusua, ja nehän lähtivät hyvästi kasvuun. Mutta seassapa olikin jotain punakukkaista ja uudelleen kukkivaa ruusua. Siellä se nyt kukkelehtaa syyskukkaa sekin ja on niin Pohjolan Kuningttaren näköinen, että kuvittelen näiden olevan samaa kuningassukua.

Kukkivathan ne

Nyt kukkivat semmoisetkin kasvit, jotka muina vuosina niipottavat. Niihin kasveihin kuuluu ehdottomasti kerrottukukkainen lilja 'Magic Star'. Tavallisena kesänä se ei saa tarpeeksi valoa, joten kukat jäävät pieniksi ja ruskeiksi, usein ne eivät edes aukea. Mutta tänä kesänä on riittänyt auringonpaahdetta!

Tästä toisesta kukkijasta ei voi sanoa, että se olisi milloinkaan niipottanut. Ruusu Ritausma on erittäin innokas kukkija tavallisinakin kesinä. Nyt se yrittää aloittaa kolmatta kukkimiskierrosta! Yksi latva on aivan tursuksissa kukista ja nupuista. Ja siihen viereen molemmille puolille on tekeillä lisää nuppuryhmiä.

Tähän elokuun alkuun sattuu kivasti syysleimujen kukinta.

 

Kiivasta alkuvauhtia?

Tänä aamuna tuli Pionien Kodista viesti, joka kertoi että Etelä-Suomessa pionit ovat hurahtaneet kukkimaan just nyt. Mutta meillä täällä kolmosvyöhykkeellä ollaan pikkuisen jäljessä: minunkin pioneistani useimmat ovat mojovalla nupulla. Tosin saattaa tässä lähipäivien aikana käydä kuten etelässä, että kukkimishurahdus tapahtuu rytäkästi. 

Monta pionia on minullakin kukalla. Yllä Sorbet, sen ensimmäinen auennut kukka. Nyt vierailijat: tulkaapa helteestä välittämättä käpsähtelemään ja katselemaan.

Muuta mukavaa tapahtuu myös: päivänliljat keihivät aina uusia kukkiaan.      

Kuvassa näkyy muutakin hauskaa seurattavaa, nimittäin edessä matalana (vielä) harmahtava koristekastikka, jonka kasvua on kiva seurata aina myöhäiseen syksyyn saakka.

Väriläikkiä tarjoavat niittyängelmät, jotka nostavat hattaraisen kukintonsa aika korkealle, yli puoleentoista metriin.

Kukkimisaika on nyt myös tuoksukurjenpolvilla. Ne ovat hyviä maanpeitekasveja.

Muutama vuosi sitten laadin istutusalueen, johon tuli useita ruusupensaita. Nyt se alue näyttää olevan hyvällä mallilla: ruusut ovat löytäneet energiaa kasvulleen ja kukkivat hienosti. Saahan nähdä kuinka tässä käy: ryhmän ruusuista monen pitäisi luontojaan päästä kasvamaan puoleentoista metriin. Mahtuvatko kaikki?

Mutta matkan varrella saattaa tulla yllättäviä esteitä. Viime talven jälkeen näitä esteitä näytti tulleen muutamille vanhoille ruusupensailleni - olisiko syynä olleet nuo myyrät. Rosa Mundi, Alexander McKenzie, John Cabbot ja neilikkaruusu näyttivät suorastaan kuolleilta karahkoilta toukokuussa. Nyt ne ovat virkistymään päin.

 

Kukinnan alkuvauhtia

Kovat helteet ja auringon helotus vauhdittavat nyt perennojen kukinnan alkua. Ruusut porhottavat jo täydessä kukassa, ei kuitenkaan ihan kaikki;  Sointu-ruusu näyttää olevan myöhäinen. Kaikki valkoiset ruusut ovat nyt täydessä kukassaan.

Pionitkin aloittavat. Niistä jännittävin on nyt Buck Eye Belle; hyvin tummanpunainen, dramaattinen.

Siirtoja olen joutunut tekemään tässä kesän alussa. Niistä onneksi useimmat ovat onnistuneet, vaikka sää on ollut kovin kuiva. Alla kuva liuskavaleangervoista, jotka siirsin näkösälle aurinkoon. Kasvi on todella komea, iso ja vaikuttavan värinen - turha sitä on piilossa pitää. Pörriäiset tykkäävät sen kukkatertuista.

Vielä jaksetaan

Vaikka syksy on jo pitkällä, jotkut jaksavat vielä pomputella. Ruusu Sointu piti kesällä aika pitkän tauon kukkimisessaan, mutta nyt se näyttää muistaneen oman tyylinsä: uusintakukinta toimii! Vähän myöhässä, mutta mitäs tuosta.

Muissa ruusupensaissa on vähän samaa vikaa. Lac Majeau tekee sekin nyt aika reippaasti kukkaterttuja.

Sienien maailma näyttäytyy melko kirjavana tässä asuintontilla.Tämmöisiä hattivatti-hörpelöitä ilmestyi sorapolulle.

Puupökkelön päältä huomasin pienen pieniä, kuparinvärisiä pollukoita, kuin hauleja. Ovatko nämä niitä helmiä sioille?

Toisen pökkelön kupeelta pisti silmään rivi pieniä "tikkuja" - pisti varmasti, koskapa ne ovat loistavan keltaisia. Ne nousevat esille puun halkeamasta.

Kärhöt ja ruusut jatkavat

Matalat kärhöt kukkivat komeasti: siinä ovat 'Arabella' ja mantsuriankärhö.

Ruusu ´Morden Centennial´ kehittää toisen kerroksen kukkiaan nyt tässä vaiheessa. Ensimmäisen kerroksen kukat eli ensinnä kukkineet matalan verson kukat on jo leikattu pois.

Tässä heiskuvat tulevan syksyn ilontuojat, jotka siirsin tähän uuteen paikkaan: syyskaunosilmät ja nuoret koristekastikat.

Kärhöt ja ruusut nuppuilevat

Kärhöistä näyttävät menestyvän oven vieressä kasvavat ´Jackmanii´ ja ´Polish Spirit´. Ne ovat kovin samanvärisiä - en saa millään selvää, kuka on kuka.

Monissa muissa kärhöissäni on ilmeisesti ravintojen puutetta, koskapa eivät hörhöile ollenkaan samaan malliin kuin edellisvuosina. Olen kuitenkin kantanut lisäravinnevettä niille kaikille.

Pienet ruusupuskani kokeilevat tehdä kukkaterttuja. Tässä ´Lousa Bugnet´ nuppuilemassa.

Jä tässä alla saman Louisan toinen verso, jossa kukat ovat auenneet yhdeksi myttyräksi.

Liljat kallellaan

Taitaapi taas olla myyrien tekoja nämä: monet liljani kasvavat kenossa! Paitsi että monet liljat eivät ylipäätään nousekaan, niin lisäksi vielä tämä.

Onkohan myyrä jo rouskuttamassa sipulia vai onko vain tehnyt kulkutiensä liian läheltä?

Monenlaisten kaatuilujen joukkoon kuuluvat mystiset oksien taittumiset ja longistumiset; isossa ruusupensaassa ja korkeassa jasmikkeessa. Olen epäillyt, että yön tunteina siellä olisi vieraillut joku pöllö tutkimassa myyräapajia.

Tässä vielä muutama kuva ruusuista. Ruusu ´Morden Snowbeauty´ tekee tänä vuonna kukkavartensa hieman ylemmäs kuin ennen. Kovin on hento - tarvitsisi ehkä tuen.

Ruusu ´Monte Cassino´ tekee jatkuvasti uusia kukkia; tässä yksi niistä kauneimmillaan - kestävät vain niin vähän aikaa nämä kukat.

Ruusu 'Morden Centennial' parhaimmillaan

Nytpä on semmoinen aika, että ruusu 'Morden Centennial' näyttää parhaimpia puoliaan.

Kasvin ensimmäinen kukkaiskerros on täydessä kukassa; laskin kymmenen kukkaa tässä ryppäässä. Samaan aikaan se kasvattelee ylemmäs toista kukkaiskerrosta, joka sitten ajallaan tulee kukoistamaan toivottavasti yhtä komeasti.

Punaisten vuoro

Nyt on punaisten kukkien vuoro. Ruusu 'Morden Centennial'  on aloittanut kukintansa ja näyttääkin todella kauniilta. Kukkia taitaa tulla aika paljon. Älysinpäs siirtää nämä ruusut näkyvälle paikalle.

Ruusu 'Monte Cassino' jatkaa kukkimistaan. Ikävä kyllä sen kukat rupsahtavat melko nopeasti. Parhaimmillaan kukka on kuitenkin näin nätti:

Pienemmätkin yrittävät: punapäivänkakkara joutuu tuulen ja tuiskun takia nojailemaan isoon kiveen.