Valaistumista talveen ja kaikkeen muuhunkin aikaan

 Yleisesti esitettiin kysymys: miksi olet onnellinen suomalainen? Minä vastasin näin. Olen onnellinen, koska tämä yhteiskunta antoi mahdollisuuden opiskella, tehdä töitä (yhteiskunnalle minun tapauksessani) ja saada palkkaa. Ja nyt olla eläkkeellä. Tätä onnellisuutta lisää nyt se, että olen valaistunut. Kävelin kirjastoon, luin kirjan Astrobiologia - Elämän edellytyksiä etsimässä, jonka Kirsi Lehto on kirjoittanut. Olen valaistunut siitä, että nyt tiedän seuraavaan tosiasian.

Planeettamme ilmasto-ongelmat voivat ratketa vain kasvien ja viherlevien avulla.

On ihmisten asia antaa kasveille tämä mahdollisuus työskennellä planeetan hyväksi.

Annatko sinä, arvoisa lukija, kasveille tämän mahdollisuuden? Vai oletko nurmenkasvattaja omalla tontillasi? Saman kysymyksen voi esittää kerrostaloissa asuville taloyhtiön osakkaille.

Syksyllä

 Syksyllä pitää hiukan tehdä puutarhatöitä. Monille syksyinen haravoiminen on ns. suuri urakka. Minulle se ei ole. Haravoin vain poluilta kuolleet lehdet pois, heittelen ne puskien sekaan. Vot, siinä se. Taisin tänä syksynä toimitella tätä työtä kahtena päivänä, kumpanakin noin tunnin ajan. Tietenkin odotan mahdollisimman pitkään, jotta lehdet irtoilevat ja putoilevat maahan. Idea on se, että poluille ei alkaisi muodostua humusta vaan se humus muodostuisi ihan muualle.

Siinä katsellessa huomaan, että hauska suosikkini varjohiippa onkin semmoinen että kun se kevään aloittajana on kovin aikainen, niin onpa se myös syksyllä yksi viimeisistä topottajista puutarhassa.

Sammaltakin alkaa jo esiintyä polkujen reunapuissa.

Kallion päälle okraväriä: seppelvarpu

Syksy antaa värejä sinne sun tänne. Puutarhan keskellä komeilee vanhin seppelvarpuni, jonka syysväri on nyt parhaimmillaan.

Siinä se laajenee ja laajenee, pyrkii kallion päälle. Innostuneena tästä olen laittanut seppelvarpuja moniin muihinkin paikkoihin.

Ötökkä syksyn väreissä

 Eläinkunta saa huomiotani joskus. Pieniä, hiljaisia lintuja oli parvi ruokailemassa isoissa tuijissa. Niillä oli kellertävä vatsapuoli, mutta muita värejä en erottanut kun oli niin aurinkoinen päivä. Olisivatko olleet joitain sirkkuja? Aurinko oli houkutettut myös yhden ötökän, jonkun ökkö-pökköpistiäisen liikkeelle.

Se tutkaili hyvin kiinnostuneena kantoa, palasi aina tovin lennettyään samalle kannolle kiertelemään.

Syksyn värit esiintyvät edukseen hetken ajan. Alla tummana purppuralännenheisi, vihreänä keltavuohenkuusamat, takana syreeni. Alimmassa kuvassa on loistoangervon lehtiä.

Työkalut suurenevat

Työkaluja on sattunut  taas käteen: tällä kertaa oksasaha. Pihalla purppuratuomi ja laikkukirjokanukka kilpailevat valosta ja tilasta. Minä pomona/tuomarina kallistuin kanukan puolelle ja sahasin poikki tuomen niitä oksia, jotka ulottuivat kanukan päälle. Tämä tuomi on semmoinen, että se innokkaasti haluaa tehdä juuriversoja. Niidenkin poistamisessa työkalut tylsyvät. 

Nyt tuomen takaa kivasti pilkistävät vaaleina kanukan lehvät, kuvassa oikealla. Vasemmalla mustilanhortensia.

Kuolleisiin puihin voisi tietenkin kokeilla sahaa, mutta...

Kuvassa vasemmalla edessä näkyvät kuolleen likusterisyreenin oksat ja niiden takana mongolianvaahteran terhakat oksat siemenkodista punaisina. Mutta enpä nyt kiiruhda tämmöiseen työhön. Kannattaa odotella.

Syyskuu työn tohinassa ja katselussa

 Syyskuu alkoi työn tohinoissa. Viimeksi postasin, että pitäisi ottaa joku työkalu käteen. No, olen ottanut; isot oksasakset, joilla leikkelin ruusujen rönsyileviä versoja. Ruusupuskan ja pionin välille ilmestyi aukko.

Aukon kohdalla pitäisi alkukesästä kasvaa isoa unikkoa. Ensi kesänä tämä aukko varmaankin täyttyy taas tuon ruusun versoista - kasvu on niin haipakkaa.

Toinen ruusu, neilikkaruusu, ei rönsyile. Nyt syyskuussa se vielä pitää kukkaset topakasti pystyssä.

Syksyn keltaisia kukkia on siellä sun täällä. Pensashanhikit ovat syyskukkivia, tavallisia pensaita. Tässä matala (n. 50 cm) pensashanhikki kasvaa leveähkösti harmaan kiven kaverina  ja joukkoon mahtuu vielä hiirenporraskin, jota en ole raskinut repiä pois. Keltainen ja harmaa käyvät hyvin yksiin.

Hyvin käyvät yksiin myös valkolaikkuiset kasvit: laikkukirjokanukka ja hopeatäpläpeippi.

Keltainen elokuun väri

 Keltainen on myös elokuun väri. Nauhuksissa vierailee pörriäisiä. Sama kuhina kävi hieman aikaisemmin keltavuohenkuusamassa.

Puutarhani olemus on nyt semmoinen, että pitäisi jaksaa tehdä ns. rajoittamistöitä. Oikeastaan kaikki muut hommat on nyt tehty. Nyt, monen vuoden jälkeen, kasvu on reipasta, ja monesta puskasta näkee, että liiankin reipasta. Pitäisi ottaa työkalut käteen ja lähteä leikkelemään.

 

Elokuun liljoja

 Isot liljat saavat kukkansa aukaistua vasta elokuun puolella. Työtähän se semmoinen teetättää. Samoin nämä ulkomaalaiset, kerrottukukkaiset liljat aukeavat nyt, jos lämpötilat vain suinkin antavat periksi. En suosittele kerrottuja liljoja kenellekään. Tässä kuitenkin yksinkertaisen kaunis ja tuoksuva African Queen kukkii.

Kauniita värejä esittelee puulilja Altari (alla). Se onkin ainoa puulilja, joka menestyy näillä korkeuksilla.

Valkoinenkin lilja on huomiota herättävän kaunis. Alla komeilevat pilkullisina Muscadet-liljan ensimmäiset kukat, aika isot.

Ja valkoisena helottaa Äidin valinta eli alkukielellään Mother's Choise. Kuvakulmasta näkee, että se on pikkuisen pitkähkö.

Tonttujen pihakirppis tulossa

 Puutarhassa on kupeksinut vuosien varrella hirmu lauma tonttuja. Nyt niiden askareet ovat väsähtäneet ja ne joutuvat orjahuutokauppaan; pihakirppikselle!  La - su 13. - 14.8.2022 klo 11 - 15 pidän autotallissani pihakirppiksen, jonka vetonauloja saavat nyt olla nuo sorsakoskelaiset tontut. Muutakin "ITE-taidetta" hyllyiltä löytyy. Vanhoista tauluista ja piirustuksista, veistoksista puhumatikaan, on päästävä eroon, koska niitä on niin turkasesti! Mutta ongelmahan on se, että ketä ne ilahduttaisivat, kuka olisi kiinnostunut.

Kukkasia elokuulle

 Elokuu on vielä kukkimisen huippuaikaa. Näyttävin puska on varmaankin mustilanhortensia kukkiessaan. Läheltä katsoen tulee mieleen pitsimäisyys; terälehtiä sun muita on kahta eri sorttia tällä kasvilla.

Ruusuilla on juuri alkamassa toinen kukintakierros. Tässä Hansa-ruusu on laatinut komean tertun.

Minulla on alueita, joissa annan ketokukkien kasvaa kilpaillen luonnon kukkasten kanssa. Yksi kilpailija on ahdekaunokki, jonka siemeniä ripottelin viime syksynä niitylle. Se antakin hauskan värin alueelleen ja aloitti kukkimisen hieman ruusuruohojen jälkeen.

Samaan värisarjaan kuuluu punakärsämö. Se näyttääkin itse siementävän itseään sinne sun tänne. Hieno kasvi.

 

Liljat yrittävät kukkia

Kaikenlaista harmia sitä on liljoillakin: myyrät syövät sipulit, raekuuro vie terälehdet (eilen). Mutta kuitenkin tähän aikaan liljatkin sinnittelevät.

Liljoissa on loistavia, keltaisia värejä - hienoa! Ja sitten muutamissa on toiseen suuntaan railakat värit: punaiseen tai sinipunaiseen.

Tässä yrittää vanha kunnon Purple Prince vielä muutaman kukkasen vääntää. Takana kärhö.

Haluatko pystyn, melko pitkän, topakan, mukavasti kukkivan perennan väriläikäksi pihallesi? Ratkaisu on preeriamesiangervo, Filipendula rubra. Jos laitat pari kolme tainta lähtemään vierekkäin, saat näytävän loppukesän kukkasen. Kasvi, joka hoitaa itse itsensä, kukkii heinäkuun lopusta elokuulle. Kukkaterttu on mesiangervoille ominainen hörhylä, vaaleanpunainen. Korkeutta minun mesiangervollani on noin 160 cm.

Rusakko, punarinta, siili

 Eläimiä näkyy näin heinäkuun loppupuolella. Punarinta on jo aloittanut muuttomatkansa etelään. Ne piipahtavat pihalla hyönteisiä etsien. Siili taapersi nenä maassa yhtenä päivänä tuossa näkösällä. Vakinainen syömävieras on rusakon poikanen, nimeltään Peni (koska se on niin pieni kesäpoikanen). Toukkia viipotti herukan lehdillä oikein monilukuisasti. Annoin viipottaa.

Herukkaperhonen on kevään ensimmäisiä lentäjiä.
Nokkosperhosia on näkynyt paljon. Olisiko syynä sekin, että olen jo viime vuonna jättänyt nokkosia kasvamaan sinne tänne pensaiden sisälle. Nokkonen on monien perhosten toukille tärkeä ruokakasvi, ei vain nokkosperhoselle. Ja sitten ihminen vihaa nokkosta - että silleen. Ja toiset syövät keitoksissaan nokkosen pois päiviltä - että silleen. No, pitäähän sitä syödä itse kunkin.

Ötököille otollinen kasvi on karhunputki. Niitäkin minulla on pensaiden väleissä oikein suosituimmuuskasveina, koska ne ovat niin jyhkeitä, kuvassa ison ruusupuskan edessä.

Tänä kesänä en saanutkaan kuunnella viimekesäisen vieraan, viitakerttusen, mainiota laulantaa, joka voittaa satakielen mennen tullen.

Heinäkuu loppuu, voih!

 Vähänpä olen ehtinyt kirjoittelemaan tänne blogiin tämän kesän aikana. Vaan voinen kirjoittaa samalla tavalla kuin radiossa musiikkitoimittava Minna Lindgren: "nyt te molemmat kuuntelijani...". Tässä kuitenkin teille molemmille muutamia kuvia heinäkuun lopusta.

Alppipiikkiputki kukkii hauskasti ja kiinnostaa kimalaisia. Kuvassa toinen on jo raatona ja toinen erittäin väsynyt. Myyrät söivät pari piikkiputkeani. Yksi on jäljellä.

Toinen kimalaisten suosikki on nyt keltavuohenkuusama. Tämäkin pörriäinen oli erittäin hyvä kuvattava, koskapa sekin oli väsyneenä lepäämässä.

Nyt on kärhöjen ja liljojen aika.

 

Aistien humaa onko tää?

Heinäkuu ja kukkiminen - siinäpä aisteille huumaava yhdistelmä. Kaiken kiireen keskellä ja helteiden hengästyttämänä en ole paljonkaan ehtinyt pihaa ns. hoitelemaan. Olen täydellisesti joutunut hyväksymään luonnon lait ja ihmisen pienen osuuden siinä tohakassa. Mutta aisteille jää vielä käyttöä. Kuvassa pionit 'Miekkatanssi' ja 'Wladislava' aloittamassa kukkimistaan.

Sormustinkukka on sattumalta sävyltään juuri sopiva malvojen joukkoon.

Tien poskessa oli paljon vuohenputkea kukkimassa: vähän sain revittyä pois, niin että nuokkuluppiot saavat kukkiinsa valoa. Tässä kuvassa kuitenkin edeltävä tilanne: edessä vuohenputkea ja niiden yläpuolella kukkimassa hienot jättimesiangervot (180 cm) sekä vasemmalla pensaina lännenheisiangervot. Kaikilla valkoista kukissaan.

Orapihlajan leikkaamisen aika

 Orapihlajan leikkaamisen aika on nyt, ainakin meidän korkeuksilla. Ennen juhannusta uutta kasvua on jo jonkun verran, ja kasvaneet piikit ovat tässä vaiheessa vielä taipuisia, eivät kovia ja pistäviä jurrikoita. Uutta, haarautuvaa kasvua lähtee leikkuun jälkeen tulemaan "ison kesän" aikana. Maahan putoavat leikkuujätteet ovat tämän pensaan kohdalla ikäviä. Siispä taipuisat piikit auttavat ainakin pikkuisen tässä asiassa. Nyt minulla alkoi piikkikoe: mitä tapahtuu orapihlajan tuoreelle, taipuisalle piikille, kun se saa aikaa kuivua? Kuivuuko se kovaksi vai mitä tapahtuu?

Pitääkö orapihlaja-aidan olla suoraan leikattu varsinkin ylälinjastaan? No, ei. Paljon hauskempi olisi vaikka aaltoileva linja. 

Leikkaamisen perusneuvo on, että aita leikataan A-muotoon. Tämä sen takia, että näin pensaan lehdillä on paras mahdollisuus saada valoa sekä ylhäällä  että alhaalla. Minun pensaassani näkyy selvästi, mitä valon saaminen merkitsee. Yksi aidan pää suuntautuu suoraan etelään; se on kaikkein rehevin ja tuuhein osa aidasta.

Nyt ei mene hyvin

 Nyt ei mene hyvin puutarhassani: ruusut kuolevat, syreenit kuolevat, omenapuussa on elukoita. Ruusuista ihailemani Morden Centennial-ruusut meinaavat kuolla; kaikki vanhat versot ovat ylhäältä alas kuolleita, aivan juuressa on yksi pieni elämän hivu. Rosa Mundi on sekin melko kuolleen näköinen, mutta siinä on muutamia vihreitä räpsyjä vanhoissakin versoissa.

Syreeneistäni ne kauniit likusterisyreenit molemmat kuolivat tuohon viime talveen. Nuori  yksilö ei jaksa tehdä enää mitään. Vanha sai ruokavieraaksi myyrän pari vuotta sitten. Viime kesänä olin huomaavinani, että tämä syreeni pinnisti viimeiset kukkimisensa eikä jaksanut keskittyä lehtiin. Arvelin jo silloin, että huonosti käy.

Omenapuussa on paljon käärittyjä lehtiä ja lehden sisällä möllöttää toukka tai toukkia. Kukkanuppuja on kohtuu vähän. Voi kurja! Tämän puun omenat ovat niin hyviä.

Ja sitten yht´äkkiä...

 ...onkin tämmöistä: voikukat keltaisina pitkin pihaa. Näin meillä  - entäs teillä? Kyllä kimalaisten passaa tulla herkuttelemaan.

Nyt puhkeavat kukkiin luumupuut, purppuratuomi, tulppaanit ja kevätvuohenjuuret. Narsissitkin yrittävät. Minun narsissini ovat yksittäin siellä täällä. No, ostaessani kuvittelin, että narsissihan tekee sivusipuleita reippaasti ja kohta minulla on narssituppaita joka paikassa. Eipä ole. Luin juuri jostain lehdestä, että nykynarsissit on jalostettu yksittäin kukkiviksi, ei mitään tuppaita tulekaan niin kuin ennen vanhaan. Hollantilaiset ovat ahnetta väkeä, ostapa heiltä kun et muuten saa narsissilisäystä. 

Kuvassa on edessä purppuratuomi kukkimassa ja sen taustalla on vaahtera erikoisen keltaisena tekemässä sekin kukkiaan.

Luonto toimii

Kevään mukana näkyy luonnon toimintaa monin tavoin.

Krookusten kukkiminen on selvä merkki.

Tikka on touhunnut kannon kimpussa. Kanto on lähellä ikkunaa, mutta en ole kuullut koputusta. 

Myyrien väylät löytyvät talven jäljiltä.

Kohta alkaa kukkiminen; nämä ovat kevätvuohenjuuren alkuja.

Tässä on joitakin alkuja, joista en vielä tiedä mitä tästä tulee.

Pensaat saavat nurmikkosi häviämään! Ja luonto kiittää.

Uusintana laitan vanhan tietoiskuni tähän: "Viekottelua pensaisiin" vuodelta 2020 sisältää sen verran kovaa ja ajankohtaista asiaa, että onpi se nyt pakko uusia. Jaksoja on 7, kaikki tässä alla.

Siitä sitten pikku touhuun, jotta pörriäiset ja muu luonto saavat evästä. Ja me ihmiset saamme kauneutta ympärillemme. Nämä kaksi ovat ne tärkeimmät tavoitteet tässä asiassa.

1. PIHA KUKOISTAMAAN !

Pihani on nurmikkoni – onko niin? Onko sinulla ongelma: onko tonttisi ”aakee laakee” ja pukkaa vain heinää? Miten sen saisi kauniimmaksi vähällä vaivalla? Vähäisellä puutarhuroinnilla? Moni ajattelee, että puutarhanhoito on ikävää, koska nurmikon lekkuukin on ikävää. Voisiko olla joku konsti, jolla voisi saavuttaa kauniin ympäristön vähäisellä vaivannäöllä?

Nurmikon ala pieneksi  

Mottona on: pihan nurmialaa on pienennettävä sellaisilla kasveilla, joista on vähän vaivaa. Siis pensailla.

Hissun-kissun ja pienellä rasituksella tämän voi tehdä näin: vuosittain istuta kaksi pensasta. Silloin sinulla jo viiden vuoden kuluttua on kasvamassa kymmennen suurehkoa pensasta, joiden väliin sinun ei tarvitse ruohonleikkurilla edes yrittää. Rahanmenoa et ole huomannutkaan, ja kahden pensaan istuttamisessa kerran vuodessa ei ole ollut suurta vaivaa. Ja kaunista tulee, kunhan et nuukaile mullassa.

Kuvassa alla kaksi erittäin suositeltavaa pensasta kukkaisasussaan; rinneangervo ja lännenheisiangervo (joka oikeasti ei ole "angervo" eli Spirea ollenkaan).

2. VALITSE PENSAAT HUOLELLA

Pensaat sinun on kuitenkin valittava huolellisesti. Neuvo 1: valitse aina pensas, jota suositellaan kasvuvyöhykkeelle 4 tai ylemmäs (kun olemme vyöhykkeellä 3). Neuvo 2: sinun on tiedettävä pensaasta sen tuleva korkeus ja leveys, kukkiminen sekä auringon tarve. Kaikki nämä tiedot löydät netistä. Mutta mistä saat pensaan nimen? Kavereilta! Käy kyselemässä ja katselemassa kavereiden pihoja. Tervetuloa myös tontun pihalle kyselemään.

Korkeus ja leveys vaikuttavat niin, että istutat isot pensaat reunoille, pienet kulkuväylien lähelle. Suunnitelma olisi hyvä olla ennen kuin ryhdyt työhön. Tästä kerron seuraavalla kerralla lisää.

Kukkiminen: netistä löydät kasvitietoja. Kaverit osaavat luonnehtia pensaita paremmin kuin netti ja kertoa kukkimisen ajankohdan, värin ja kukkien koon tai runsauden. Valoisuuden ja auringon tarve kullekin kasville löytyy netistä. Kun sanotaan, että ”oikea kasvi oikeaan paikkaan”, se ensisijaisesti tarkoittaa oikeaa valon määrää sille kasville.

Neuvo 3: tarkastele pihaasi eri vuodenaikoina. Missä varjot hallitsevat keväällä ja syksyllä, missä kesällä? Missä kuljet kesällä ja missä talvella? Mille alueelle kolaat hirmu määrän lunta? Tarvitaanko lapsille leikkitilaa? Tällaisten tietojen pohjalta voit piirrellä suunnitelmaasi.

Yllä kuvassa on eräs näkökulma, jossa etualalla on loistoangervo, keltaisina näkyvät keltajapaninangervot, vasemmalla taustalla on keltavuohenkuusama. Kahden viimemainitun välissä on polku. Taustana on luonnonmetsää. Pensaiden välissä on perennoja.

3. PENSASALUEEN SUUNNITTELUSTA

Pensaita istutettaessa kannattaa olla suunnitelma niiden sijoittelusta. Joskus muinoin harrastettiin puiden ja pensaiden istuttamista riviin. Idea lienee lähtöisin erittäin laajojen ympäristöjen kaunistamisesta. Nykyään tontit ovat pieniä, joten ideatkin saisivat olla uusia. Mitäpä olisi istuttaminen siksak-muodostelmaan? Varsinkin silloin kun halutaan peittävyyttä, siksak-muoto on oivallinen. Silloin pensaat peittävät paitsi toisiaan osittain, myös tausta jää tiukasti peittoon.

Isot pensaat kannattaa sijoittaa takimmaisiksi. Jos aluetta jää pajon ennen kävelypolkuja tai oleskelualuetta, niille tienoin voi ryhmitellä eri kokoisia pensaita niin, että ne aina pienenevät etualalle tultaessa ja sijoittuvat limittäin. Tai lisänä voit käyttää joitakin kestäviä perennoja ryhmänä kuten pioneja.

Lisäksi on muistettava, että keskikokoinenkin pensas jättää varjoa taakseen – siis joudut miettimään, mitä suunnittelet varjopuolelle. Suunnittelun perusasia on tuntea tontin ilmansuunnat. Useimmat pensaat viihtyvät aurinkoisella paikalla, jotkut puolivarjossa. Hyvin harvat pensaat menestyvät varjossa, esim. sinikuusama.

Vaihtelu on sinänsä arvokasta. Siispä mieti, istutatko yhtä ja samaa lajia paljon, vaiko erinäköisiä kasveja vierekkäin. Minä olen toteuttanut vaihtelua tontin pitkällä sivulla laittamalla sinne ainakin kuutta eri pensasta tiheästi kasvamaan. Muutamien erikoisten pensaiden kohdalla kahden kappaleen taktiikka on hyvä: kaksi vaaleaa laikkukirjokanukkaa muodostavat isohkon ja kauas näkyvän ryhmän. Pensasryhmissä kannattaa muistaa värikkäät pensaat. Paitsi kukkien väriä on olemassa myös eri värisiä lehvästöjä; on tummanpunaista, kellertävää ja valkolaikkuista. Ja tietenkin havut näyttävät aivan toiselta kuin lehtevät pensaat. Talven näkymää kannattaa suunnitella; pienetkin havupuut ja -pensaat ovat komeita myös talvella ja tarjoavat suojaa pikkulinnuille.

Alla kuvassa on pionien takana vasemmalta syreeni, idänheisiangervo, takana pihlaja, valkoisina kukkimassa kaksi hovijasmiketta. Aivan kuvan alalaidassa näkyy suosikki matalista pensaista, seppelvarpu.

4. ISTUTA PENSAS HYVIN

Neuvo 4: istuta pensas kunnolla. Kuori nurmikko juurineen pois ainakin metrin läpimittaiselta alueelta. Kaiva istutuskuoppa ainakin 50 cm syväksi, leveyttä saisi olla saman verran. Laita uutta multaa kuoppaan; peltomultaa tai pussimultaa, kompostia lisäksi ja/tai lannoiteaineena esim. hevonkakkaa tai kanankakkaa. Hiekkaa voit pikkuisen lisätä huoletta. Lannoitetta et tarvitse, jos käytät kokonaan kaupasta ostamaasi pussimultaa, joka on jo lannoitettu. Lisäksi ripsuttele kalkkia (ei hortensioille). 

Laita taimi ruukkuineen ämpäriin veteen lillumaan (siis ruukku kokonaan veden alle) noin 30 minuutiksi ennen istutusta. Kastele istutuskuopan uudet mullat juuri ennen taimen asettamista yhdellä sankollisella vettä. Kun otat taimen irti ruukustaan, huomaat että se on saattanut kasvattaa juuret kiepille. Silloin revi kieppiä auki. Sitten vaan taimi paikoilleen ja multaa sekä kastelua päälle. Ensikastelu vie ainakin yhden sankollisen. Seuraavan viikon aikana kastele tainta kaksi tai kolme kertaa, aina sankollinen kerrallaan. Tämän jälkeen voit harventaa kastelua. Ensimmäisenä kesänä kasvi tarvitsee kuitenkin tarkkailua ja lisäkastelua silloin tällöin. Muista; ei pientä kastelua, vaan sankko tai puolikas kerrallaan. Erinomainen juttu on, jos muotoilet istutusalueen pieneksi kummuksi. Uusi, ilmava multa litistyy kuopassa jo yhdessä vuodessa, ja lopuksi taimi saattaa istua montussa, johon syksyn sateet jäävät vaivaamaan, jos et muotoile kumpua.

Kuvassa on istutettu ruusu Poppius, joka on yksi vähätöisistä ruusupensaista. Se on kertakukkiva ja kukkii edellisvuoden versoista, joten sitä ei tarvitse leikata kukkimisen lisäämiseksi eikä vanhoja kukkia tarvitse leikata pois. Vain kuolleet versot leikattaan pois, tai haluttaessa vanhimmat versot juuresta asti.  Istutusalue on ympäröity juurikankaalla. 

 

5. PENSAIDEN HOIDOSTA

Useimpia pensaita ei tarvitse hoidella suurestikaan. Kuolleet oksat leikataan pois - siinä se. Erikseen hoideltavia ovat keskikokoiset tai pienet ruusupensaat ja marjapensaat, kuten herukat. Näiden ruusujen jokavuotiset leikkaukset tähtäävät runsaaseen kukintaan, herukoilla samoin eli runsaaseen marjasatoon.

Monet muut pensaat ovat hoitajalleen erittäin helppoja. Esimerkiksi mustilanhortensiasta annetaan neuvo: älä leikkaa. Vuohenkuusamat, tuijat, jasmikkeet, syreenit, heisiangervot ja angervot menestyvät monen monta vuotta aivan nykäisemättä. Lisäravinteita annetaan vain neljän-viiden vuoden välein. Joistakin pensaista saattaa joskus olla aiheellista leikata haitalliseen suuntaan kasvavat versot tai oksat: näitä ovat mm. koristeomena, kirsikat, marjatuomipihlajat ja aroniat. Isot ruusupensaat ja idänvirpiangervo pyrkivät innokkaasti kasvattamaan uusia juuriversoja ja näin saamaan uutta tilaa itselleen. Joskus niitä on rajoitettava.

Syksyn tullen pensaiden pudonneita lehtiä ei kannata haravoida pois. Parasta on jättää ne niille sijoilleen ja antaa maatua siihen. Silloin ravintokierto on kohdillaan. Polkuja kannattaa tietenkin haravoida ja viskata lehdet siihen vieressä kasvavan pensaan alle. Näin luonto kompostoi itse.

Vähäisistä hoitotoimista ei ole kuvaa tähän liitettäväksi. Sen sijaan on kuva, jossa tuoli odottaa kasvun ihailijaa istumaan ja löhöämään. Etualalla kasvaa neilikkaruusu, keskellä kukkii Sointu-ruusu ja sen takana vaaleana näkyy kaksi laikkukirjokanukkaa vieressään tumma purppuratuomi.

6. PENSAIDEN ALLE SOPIVAT MAANPEITTOKASVIT

Jos sinua harmittaa, että rikkaruohot valtaavat pensaasi juurialueen, voit istuttaa sinne maanpeitekasveja. Minä pidän parhaimpina maanpeitekasveina seuraavia: ketohanhikki, hopeatäpläpeippi, metsämansikka, tuoksumatara, kelta-ansikka, tuoksukurjenpolvi ja varjoisalle paikalle valkotäpläimikkä ja matalat kuunliljat.

Jos pensaita on paljon ja ne ovat melko tiuhassa, silloinhan on aivan sama, mitä niiden välissä kasvaa. Rikkoja ei kannata silloin kitkeä pois (paitsi heti istutuksen jälkeen), koska ne tarjoavat sitä luonnon monipuolisuutta, jota paljon kaivataan myös puutarhoihin. Nurmikon vähentäminen on juuri tätä samaa tavoitetta. Erinomaisen hyväksyttäviä kasveja pensaiden väleihin ovat mm. leskenlehti ja voikukka (keväällä pörriäisille hyvin tärkeät mesikukat), kauniita ovat kevättaskuruoho, ruusuruoho, keltamatara, maahumala, apilat, ojakellukka, karhunputki ja koiranputki, puna-ailakki ja päivänkakkara, puhumattakaan sellaisista hauskuuksista kuin pölkkyruoho ja syyläjuuri.

Mielestäni nykyaikainen puutarhuri voi hyvin suvaita luonnonkasveja pihallaan. Enää ei pidetä ihanteellisena sitä 1950-luvun puutarhanäkymää, jossa pensaiden ja isoimpien kukkasten penkit murottivat mustalla mullalla emännän uutteran kitkennän jälkeen. Tähän sopinee puolin ja toisin sanonta ”antakee armoo”.

Loppulausuma: miksi pensaita, miksi nurmikko pieneksi? Kasvun monimuotoisuus on parempaa kuin yksipuolisuus. Nurmikko on työläs kohde pihalla. Siis pois jatkuva työ ja ajanhukka, pois bensan kulutus, pois inha koneen säksätys, pois leikkurin puhdistus, joka mielestäni on ruohonleikkuun ikävin osa. Tilalle kukkivaa kauneutta, muhkeita näkymiä, laiskottelua ja kesästä nauttimista, suojaa pikkueläimille ja ruokaa pörriäisille.  Väliin nopea mainos: YLEn 1-radiossa ti 7.4. 2020 klo 15 kuunneltava ohjelma:

15.02  Kulttuuriykkönen

Hoidettu nurmikenttä oli ensin englantilaisten ja ranskalaisten aristokraattien linnojen ja kartanoiden kuriositeetti, mutta nyt nurmi ympäröi meillä halvimpienkin asuinalueiden kerrostaloja. Siitä on tullut standardi ja sen kunnosta ja kauneudesta kilvoittelun aihe. Onko vesisyöpön ja aikaa vaativan peitteen, pölyttäjien kannalta kitsaan nyrhityn nurmikon aika jo ohi? Kulttuuriykkönen pohtii hoidetun nurmikon olemassaolon oikeutusta ja kruunaa sen seuraajan. Keskustelemassa ovat vastikään Elämän tarkoitus - Suuntana merkityksellinen elämä -kirjan julkaissut filosofi Frank Martela ja hyönteisasiantuntija, projektisuunnittelija Jani Järvi Luonnontieteellisestä keskusmuseosta Luomuksesta ja kestävän kehityksen mukaisen ympäristörakentamisen asiantuntija Juha Kivimäki. Lähetyksen juontaa Pauliina Grym.

Alla kuvassa on muutamia matalia kasveja laukkukirjokanukan edessä: valkoisena kukkii kaukasiankellokki (itse siementävä 2-vuotinen), punaisena akileija, aivan vasemmassa alareunassa rönsyilee ketohanhikki. Muuten alueelta löytyy heinää ja metsämansikkaa aika paljon.

 

7.  ERÄIDEN PENSAIDEN KORKEUKSIA

Tässä muutamia pensassukuja vyöhykkeelle III

korkeat:

pihlajat

tuijat

koristeomenapuut (jänissuojaus tarpeen)

kirsikkapuut

hieman yli 2 metriä:

kirsikkapensaat

syreenit

jasmikkeet

lumipalloheisi

kanukat

isot ruusupensaat (Ilo, Linnanmäen Kaunotar, Kempeleen Kaunotar)

alle 2 metriä:

heisiangervot (Physocarpus) lännenheisiangervo

heisiangervo Diabolo

sinikuusama (jänissuojaus tarpeen)

ruusupensaat (1 - 1,5 m), esim. suomalaiset Sointu, Sävel, Lumo, Tornionlaakson ruusu

Ritausma-ruusu

noin 1 metri:

keltavuohenkuusama

rusovuohenkuusama

hortensiat

herukat

monet angervot (Spirea-suku, ks. alla luettelo)

0,5 metriä tai alle:

pallotuijat

pensashankki

loistoangervo

rinneangervo

koivuangervo

keltajapaninangervo

seppelvarpu

verhoangervo

Spirea-suvun pensaita eli angervot:

idänvirpi-, keiju-, keltajapanin-, kiimingin-, koivu-, kuninkaan-, lamopensas-, loisto-, norjan-, rinne-, rusopaju-, ruusu-, siperianvirpi-, valkopaju- ja verhoangervo.

Tämä viekottelu loppui tähän. Tavataan pihalla kunhan kesä tulee.