Työkalut suurenevat

Työkaluja on sattunut  taas käteen: tällä kertaa oksasaha. Pihalla purppuratuomi ja laikkukirjokanukka kilpailevat valosta ja tilasta. Minä pomona/tuomarina kallistuin kanukan puolelle ja sahasin poikki tuomen niitä oksia, jotka ulottuivat kanukan päälle. Tämä tuomi on semmoinen, että se innokkaasti haluaa tehdä juuriversoja. Niidenkin poistamisessa työkalut tylsyvät. 

Nyt tuomen takaa kivasti pilkistävät vaaleina kanukan lehvät, kuvassa oikealla. Vasemmalla mustilanhortensia.

Kuolleisiin puihin voisi tietenkin kokeilla sahaa, mutta...

Kuvassa vasemmalla edessä näkyvät kuolleen likusterisyreenin oksat ja niiden takana mongolianvaahteran terhakat oksat siemenkodista punaisina. Mutta enpä nyt kiiruhda tämmöiseen työhön. Kannattaa odotella.

Syyskuu työn tohinassa ja katselussa

 Syyskuu alkoi työn tohinoissa. Viimeksi postasin, että pitäisi ottaa joku työkalu käteen. No, olen ottanut; isot oksasakset, joilla leikkelin ruusujen rönsyileviä versoja. Ruusupuskan ja pionin välille ilmestyi aukko.

Aukon kohdalla pitäisi alkukesästä kasvaa isoa unikkoa. Ensi kesänä tämä aukko varmaankin täyttyy taas tuon ruusun versoista - kasvu on niin haipakkaa.

Toinen ruusu, neilikkaruusu, ei rönsyile. Nyt syyskuussa se vielä pitää kukkaset topakasti pystyssä.

Syksyn keltaisia kukkia on siellä sun täällä. Pensashanhikit ovat syyskukkivia, tavallisia pensaita. Tässä matala (n. 50 cm) pensashanhikki kasvaa leveähkösti harmaan kiven kaverina  ja joukkoon mahtuu vielä hiirenporraskin, jota en ole raskinut repiä pois. Keltainen ja harmaa käyvät hyvin yksiin.

Hyvin käyvät yksiin myös valkolaikkuiset kasvit: laikkukirjokanukka ja hopeatäpläpeippi.