Pilviä toukokuulta 2019

Pilvikuvat jatkuvat kauniilla toukokuun pilvillä. Ja vuosi oli 2019.

Miten meni kesä 2019?

Kesä 2019 oli vaihteleva säiltään, mutta yleisesti ajatellen oikein hyvä kesä. Erityisesti ilahdutti se, että omenia ja marjoja tuli yli odotusten. Luonnossa kävi niin, että mustikoita ja puolukoita ei juurikaan saatu kuivuuden takia. Puutarhassa kävi näin: omenapuun kukkimisaikana vaikutti siltä, että omenasato jää olemattomaksi. Kuitenkin elo-syyskuussa yllätyin, kun omenia olikin ihan kerättäväksi asti - ja useana päivänä. Sain pakastaa niitä soseena aivan mahdottoman paljon. Samoin mustaherukkaa tuli kivasti.
Kukkasista ruusut, liljat ja pionit kukkivat aivan hienosti. Ruusujen kohdalla tämä saattoi johtua siitä, että keväällä uskalsin leikata niitä reippaasti. Pionien ja liljojen ikä alkaa nyt olla siinä, että niiden kukkiminen tulee täyteläisemmäksi. Liljoja pitää muistaa jakaa, jotta touhu jatkuu tähän tyyliin.
Projekteja oli muutamia. Niistä tärkeimmät sain tehtyä loppuun. Ruusukolmioon sain siirrettyä viisi vanhaa ruusua ja useita perennoja. Pohjoisnurkkaan sain istutettua useita uusia perennoja, joista odotan varsinkin jättimesiangervoille loistokasta tulevaisuutta. Tuonne nurkkaan ehdin rakentelemaan myös pöllipolun, joka kummasti helpottaa käpsehtimistä sinne päin. 
Vanhan omenapuun ympyrä sai sekin aika monta uutta tainta, yhden siirretyn ruusun ja kolme puunrunkopölliä. Tämä ympyräalue jäi pieneltä osalta kesken, kun siinä työn touhussa sain idean sen laajentamisesta. Nyt tämä laajennusosa odottelee uusia suunnitelmia.
Loppukesästä ja syksystä ilmeni muutamia ongelmia: vuorikaunokki ja myskimalva olivat liian innokkaita lisääntymään, ja taisipa myyrätkin olla saman innon pauloissa. Myyrien töille eli multakökkäleille en viitsinyt tehdä mitään (estetiikka ei ole minun alaa), mutta vuorikaunokit revin kaikki pois ja myskimalvoista osan. Keväällä pitää vielä tarkistaa, löytyykö vuorikaunokkia lisää.
Kartta tilanteesta kesällä 2019.

Pilviä huhtikuulta 2.

Huhtikuu oli pilvien suhteen antoisa. Niin ne kevätsäät ovat. Eilen oli vuoden pimein päivä, joten tulevaan kevääseen aloitetaan nyt matka. Otetaanpa mukaan muutamia pilvikuvia sieltä huhtikuulta.

Pilviä huhtikuulta 1.

Viime huhtikuussa taivaalta löytyi hauskoja pilviä. Laitanpa niistä pari kuvaa tänään.

Puoli vuotta sitten pilveili kovasti

Pilvikuvissa seuraava kertoo ilmoista puoli vuotta sitten kesäkuun 15. päivänä. Silloin oli taivas täynnä  painavia pilviä. Nytkin, kun odotamme joulun aikaa, meillä on tasaisen pilvistä säätä.

Pilvikuvat alkavat

Talvi tulla köllistelee. Silloinpa alkaa tässä blogissa pilvien katselu. Laitan tänne ottamiani pilvikuvia, joista suurin osa on muistelua kesästä. Mutta aloitetaanpa tuorehilla taivasteluilla eilisestä täysikuun illasta (siis 12.12.). Pilvet kulkivat vinhaa vauhtia kohti pohjoista.

Laitanpa lisäksi muutaman kuvan hiukan vajaasta kuusta, joka oli taivaalla 9.12.

Taas pystyssä

Kylläpä lumet hupenivat, kun pari päivää tuli taivaalta silkkaa vettä. Koristekastikat ovat nousseet jälleen pystyyn  -  aivan kuin mitään pakkaskäsittelyä ei olisi ollutkaan.

Niiden oljen värinen ryhmä heiluu puutarhassa ja varmasti sattuu silmään.
Myös japaninsarat ovat vielä aivan topakoina. Ne kaksi oleilevat polun varrella lumipalloheiden alla.

Hiukan ankean näköistä nyt on, mutta jotakin näkee selkeämmin kuin kesällä. Niin kuin esimerkiksi kiviä.

Ison kivikon takana kasvavat Brabant-tuijat ovat jo noin kolmemetrisiä. Nämä korkeimmat olen istuttanut 2013. Silloin ne olivat semmoisia 50-senttisiä. Niiden vierellä on nousemassa nuorempi ryhmä tuijia, istutettu 2016.

Syksyn koreutta

Ensimmäiset lumet ovat sataneet. Pakkanen on hiukan kopraissut kasveja, huurretta on kertynyt kuivuneisiin versoihin. 

Tätä talvista koreutta voi myös ihailla. Alla on koristekastikat huurtuneina.

Uusi projekti on nyt valmis

Uusi projekti oli pöllipolun rakentelu pensaiden väliin. Nyt ne pöllit ovat paikoillaan.

Siinäpä käpsötellään aika korkealla maasta nähden, mutta kesällä kasvit kurkottavat niin ylös, että pöllit saattavat piiloutua niiden alle.
Syksy riipii juuri nyt viimeisiä lehtiä puista.

Omenapuun lehdet  näyttävät putoilevan viimeisinä.

Onko varaa?

Olen lueskellut kirjaa Suomen rakennehistoria (toim. Pertti Haapala) ja siellä Ilkka Nummela muistutti sanasta vara/varat. 
Muinainen viljelijä kysyi: "Onko meillä siemeniä varalla?"  Jos oli, silloin oli varallisuutta eli tavaraa pahan päivän varalle. Varat saattoivat vyörätä jopa parinkin pellon kylvämiseen. No, siihen tuli verottaja, joka kysyi: "Onko sinulla varaa maksaa verosi?"  Jos aitassa oli ylimääräisiä jyviä, niin oli varallisuutta maksaa verot, ehkä jopa varaa ostaa jotain tarpeellista uutta tavaraa. Ja aitta oli varasto. Ja isäntäväki oli varakasta.
Joku tyyppi oli niin viisas, että varasi tarvikkeita sinne pahan päivän varalle. Hän varusti aittansa tarpeellisella tavaralla. Sittemmin yhteiskunnan sotalaitos varusti varusmiehet toimeensa.
Herää kysymys, kuinkas on sitten rikka-sanan kanssa? Tuoko ylenmääräinen rikka rikkautta?
Meillä on myös tapana sanoa "tämän tiedon varassa". Tämä putkahti mieleeni, kun radiosta kuulin jonkun (helsinkiläisen/ruotsinkielisen?) sanova seuraavasti; "voiko poliittiset päätökset tehdä tämän tietopohjan päälle". Vara-sana on liukunut myös moneen muuhun, esim. että sanomme; "tee varaus hotellihuoneesta". Kaikkia hienouksia voit tutkia Kotimaisten kielten keskuksen (Kotuksen) nettisanakirjasta.

Mukava kasvi, japaninsara

Japaninsara Carex morrowii 'Variegata' on aika kiva kasvi läpi kasvukauden. Se sopii matalaksi reunakasviksi puolivarjoon tai varjoon. Näin syksylläkin se vielä töpsöttää paikallaan ihan kauniisti. Se ei ryntäile minnekään, vaan pysyy tarkasti paikallaan. Hoitoa se ei tarvitse ollenkaan.

Minulla on vain pari tupposta tätä saraa - taidanpa ensi keväänä ostaa lisää. Nämä kasvavat lumipalloheiden alla peittokasveina. Monet muut pienet heinä- ja sarakasvit ovat olleet pettymyksiä, mutta nämä vaan porskuttavat.

Uusi projekti

Uutena projektina aloitin puisen polun rakentelun. Mäntypölliköitä olen säilytellyt ja aion nyt niitä laitella maahan makaamaan lähelle kirsikkapensaita. Vasta ensimmäinen pötkä on paikallaan - ja eikös vaan sade keskeyttänyt touhuni.

Kun homma joskus on valmis, voin sorapolulta lähteä käpsimään puista väylää pitkin kohti nurkkaa, jossa kasvaa muutamia isohkoja kasvejani.

Syksyn värejä

Tänä syksynä on oikein kivoja syysvärejä puissa. Kelpaa niitä katsella.

Nyt on melkein kaikki syystyöt tehty: puutarhan kalusteet viety varastoon, kukkaruukut tyhennetty, saavit ja sankot putsattu, trimmeri puhdistettu,  omenat soseutettu. Mutta vielä on edessä vanhojen liljojen jakamista. Liljat taantuvat kukkimisessaan, kun sipulin vierelle kasvaa uusia tytärsipuleita liikaa. Silloin pitää erotella sipulit toisistaan ja istuttaa ne vaikkapa uusiin paikkoihin. Tänään nostin muutamia sipuleita: mukana oli myös minun vanhin 'Sweet Surrender'-liljani. Se olikin kasvattanut yhteen murikkaan peräti kymmenen sipulin rykelmän.

Kuin kala kuivalla maalla

En nyt ihan lähiaikoina ole haukkonut henkeä kuin kala kuivalla maalla, mutta lähellä tämä tilanne oli, kun hoksasin puskan juurelta hauen purikan.

Joku onneton kalamieskö sen siihen heitti? Voi, voi. Ei kai se itse ole könynnyt tänne mäelle?
En laita siitä kalapullia, vaan taidanpa haudata sen arvokkaasti sen entisen rusakon viereen.

Kehitys kehittyy

Nyt kun osaan laittaa videoita tähän blogille, niin innostunpa laittamaan niitä kolme. Aluksi voimme katsella videota vuodelta 2017, jolloin ruusukolmion teko oli alussaan. Ruusukolmio on kohotettu penkki, reunoina melko jykevät kivet.

Sitten voimme katsella videosta, miltä ruusukolmio näyttää nyt syksyllä 2019.

Lisäksi video vieressä sijaitsevasta kukkaisalueesta, joka ei ole korotettu, vaan voisiko sanoa alennettu.

 

Laajennustyömaa syksyllä

Vanhan omenapuun ympärille olen laitellut kivikkoista kukkamaata. Sen laajennus on nyt valmis siltä osin, että nurmikko on poistettu kukkien tieltä.

Keväälle jää maan parannus ja taimien istutus.
Tässäpä alkavat olla syksyn viime urakat. Nyt voi katsella ympärilleen ja havannoida syksyn värejä.

Syyskuunasterit kukkivat tähän aikaan. Tässä alla on pieni alku punakukkaisesta asterista nimeltä 'Royal Ruby'.

Myöhään näkyy kestävän myös yksivuotinen sinikohokki eli Silene 'Blue Angel' (alla).

Se onkin mukava kesäkukka; lähti suorakylvöstä nousemaan ja on kivana, matalana pöheikkönä, kun heitin vaan ne siemenet, enkä hoidellut yhtään. Olisi pitänyt varata enemmän niitä siemeniä.

Sainpa porkkanaa

Keltaisia, makoisia porkkanoita (Gold Nugget) olen jyrsinyt muutaman päivän ajan. Tämä porkkana on ihan oikeaa porkkanaa, jotenkin miedon makuista ja pehmeää tuoreena, muuten toimii tavallisen porkkanan tapaan.

Alkusyksyn kylmät yötkään eivät ole lannistaneet ruusua (rosa 'Morden Centennial'). Latvan nuput

yrittävät innokkaasti aueta, mutta niinköhän onnistuu.
Ruusun vieressä mötköttää pölli - on mötköttänyt siinä pari kesää. Nyt sen pintaan ilmestyy vauhdilla

sieniä. Siinäpä on sienten hyvä köpsötellä; luulisin että pöllin sisällä menevät lahottajasienen varsinaiset rihmastot omaan työtouhuunsa.

Kesän loppupoksaus ja loppurutistus

Kesä loppuu ihan varmasti kohta puoleen. Loppupoksauksena esille työntyvät kuitenkin auringonkukat -  näin myöhään siksi, että minä toope kylvin ne niin myöhään. Kylvin vanhoja ja uusia siemeniä samoille neliöille, ja tässä tulosta:

Näin monen sorttista kukkaa on nyt nähtävillä. Tuo tumma auringonkukka, nimeltään 'Red Sun', on kyllä ihan turhake, koska sen tummuus hävittää koko kukkimisen näkymättömiin. Kukaan ei huomaa, että siellä yli puolentoista metrin varren päässä on ihan oikeita kukkiakin.
Loppurutistuksena revin pois myskimalvan juuria.

Myskimalva leviää ihan itse, ja minulla se oli levittäytynyt tornionlaaksonruusujen juuristoalueelle. Olihan kiskominen! Malvalla on topakka ohuen porkkanan tapainen, sitkeä juuri. Onhan se nätti kukkiessaan kesällä; leikkasin varsia matalemmiksi elokuussa, kun malva teki siemenkotia. Mutta nyt syyskuussa se koko pehko oli alkanut kasvattaa uudestaan lehtiä ja uusia varsia - siinä oli vähän liikaa minulle! Ja varmasti myös ruusuille. Ehkäpä nyt ravinteita riittää ruusupuskillekin.

Haluaa lisää maata

... tai ei siis maata, vaan kukkaismaata. Suunnittelun kärpänen iski näin syksyn tullessa, ja mieleen juolahti, että tätä uutta kukkaympyrää voisi laajentaa aivan hyvin. Kuvassa näkyvät kastelukannut

olisivat tulevan laajennuksen reunalla. Siis nurmikkoa pois ja kukkaisia tilalle. Näin syksyllä talikkotyötä ja keväällä istutusta; siinäpä suunnittelmaa.
Nyt kun syysleimut kukkivat, on tietenkin mielessä, että tuolla alalla voisi olla syysleimuja. Saahan nähdä, pysyykö aatos lujassa.

Nyt huomaan, että syysleimu 'Swizzle' tekee muita isommat kukkatertut ja lisäksi tämä leimu on aika roteva kooltaan. Kiva niin.
Jaa-ha, tontun pihalla tuli nopsaan luettua hauska tonttukirja, jonka on kirjoittanut Antti Leikas: Tonttu, matka pimeyteen, Kustannusosakeyhtiö Siltala 2018. Hauska kirja, jota mainitaan ensimmäiseksi tonttutrilleriksi. Juu, trillerihän se; siinä on hirtehisiä viitteitä yhteen jos toiseenkin sarjatrilleriin, joita minä en kaikkia varmaan tunnistakaan (James Bond/ Hobitti/ ?). Mutta uutta tietoa tontuista tuli yltäkyllin. Hauskaa kirjassa on se, että siinä nivotaan yhteen tarinaan tontut, multamaan elävyys, sienet, puut, kosmologia, biologia ja vielä jotain muutakin. Näistä multa, sienet, puut, biologia ja tontut ovat ihka tuttuja puutarhurille - tietenkin. Tuttuja eivät olleet Edwin Abott Abott eikä rabbi Judah Loew. 
Tässä kuva herra Saunatontusta. Se on siis fiktiivinen näkemys eli veistos tontusta, ei itse tonttu, joka edellisen kirjan mukaan on ties mitä.