Uusi projekti on nyt valmis

Uusi projekti oli pöllipolun rakentelu pensaiden väliin. Nyt ne pöllit ovat paikoillaan.

Siinäpä käpsötellään aika korkealla maasta nähden, mutta kesällä kasvit kurkottavat niin ylös, että pöllit saattavat piiloutua niiden alle.
Syksy riipii juuri nyt viimeisiä lehtiä puista.

Omenapuun lehdet  näyttävät putoilevan viimeisinä.

Uusi projekti

Uutena projektina aloitin puisen polun rakentelun. Mäntypölliköitä olen säilytellyt ja aion nyt niitä laitella maahan makaamaan lähelle kirsikkapensaita. Vasta ensimmäinen pötkä on paikallaan - ja eikös vaan sade keskeyttänyt touhuni.

Kun homma joskus on valmis, voin sorapolulta lähteä käpsimään puista väylää pitkin kohti nurkkaa, jossa kasvaa muutamia isohkoja kasvejani.

Puuta pitkälleen

Viime päivinä olen puuhastellut tukkityössä. Olen sommitellut puupölleistä polkujen reunuksia. Siinä työssä tuntuu, että puupölli on oikea tukki - mutta eihän se ole, pituutta pöllillä on parhaimmillan vain 150 cm. Paksuus sitten vaihtelee, mikä saattaa tuntua selkärangassa, kun noita pöllejä vähän nostelee.
Puupöllit ovat kaadetun ison raidan rungoista. Aiempina vuosina olin jo hiukan laitellut toisen raidan rungosta ja oksista samanlaisia polkureunuksia (elokuun alussa 2016). Nyt olin sitä mieltä, että muutamat niistä joutaa uusia, koska entiset olivat kovin ohutta tavaraa  verrattuna näihin uusiin pölleihin. Enin osa pölleistä menee ihan uusiin paikkoihin polkujen reunoille. Tällaiselta rupeaa sitten näyttämään useammassakin kohdassa, kun projektista tulee valmista. Tämä on osa sitä lahopuutarha-ajatusta. Ja toimii hyvin!

Tässä kuvassa on uusia reunapuita ja alinna vanha raita reunuksena; sen havaitsee siitä, että siinä on lahosieniä näkyvillä.

Historia havisee pajupuskissa

Satuinpa katsomaan Sorsakosken kyläyhdistyksen sivuille; sieltä löytyi hauska valokuva, jossa kototienoot näkyvät ilmasta käsin, ja aikakausi on historiallinen 1974-vuosi (kuva on otettu tuolta nettisivulta, kiitos siitä).

Siitä näkee - kaiken muun mielenkiintoisen lisäksi - että koululaisten oikopolut ovat kulkeneet Taivalmäen yli ristiin rastiin. Yksi pääpolku kulki koululta nykyisen tontun tontin keskeltä alas mäkeä. Heippati-rallaa, on siitä ollut kiva lampsia, kun koko mäki on ollut yhtä heinäpeltoa. Muutamien isompien ojien varsilla on kasvanut pajukkoa.
Nyt kansa voi oikaista melkein samoilta kohdin; ns. kunnan puistovälikkö sijaitsee tontun naapurissa. Siinä on mukava, metsäinen polku, joka tuo koululta pysäkin kohdalta Taivalmäentielle. Sen jälkeen on käveltävä nykyisiä teitä myöten; niistä ei tuossa vanhassa valokuvassa ole tietenkään haisuakaan.

Ensin maalaus, sitten hakkuu

Kaunis ilma sai tontun innolla maalaamaan terassia  eli oikeammin sivelemään puuöljyllä.

Alkuperäinen ajatus oli, että tänään ja huomenna. No, tuli tehtyä koko homma tänään.
Ja kun innostus oli ilmeinen, välityöksi tuli kannon hakkaaminen kirveellä. Pari kolme päivää olen tässä kannon kupeella jo askaroinut; on nääs tarkoitus pikkuisen leventää sorapolkua justiinsa tässä kohdin, mutta kannon kamalat juuret ovat tiellä.

Täytyi siis tehdä kirveellä eräänlainen 'muotoonvuolu' ja samalla nyrhiä jokunen juuri tykkänään pois. Yläkuvassa ne kamalat juuret kölöttävät polulla vasemmalla jo irrotettuina. Alla on esillä sitä muotoilua - ei ihan valmiina vielä; sorapolun nykyinen reuna näkyy alalaidassa.

 Lisäys pe 18.8. : 

Eilen tuli 'muotoonvuolu' tehtyä loppuunsa asti. Tilanne näyttää nyt tältä:

Siitäpä on hyvä jatkaa polun leventämistä. Murkut joutuivat etsimään uutta kotia.

Sivupolkua on laitettu

Viimekertaista polkutyömaasta jäi vielä tähteelle materiaaleja; ihan pikkuisen jäi käyttämätöntä juurimattoa ja soraa jäi hulppeasti. Päätin laittaa vielä yhden pienen sivupolun soralle.

Kuvassa sivupolku lähtee kärrin kohdalta oikealle kohopenkin takana. Tämä sivupolku kulkee perennakeskuksen takana, ohittaa mm. keltavuohenkuusamapensaan ja päätyy keskelle tonttia lähelle koristeomenapuuta. Alkuosa polusta tuli siis sorapintaiseksi, ja loppuosassa on astinkiviä. Tästä polusta ja sen kivistä kerroin 6.10.2015.
Vähän jouduin poistamaan multaa pinnasta. Sitä työtä tehdessä taas kävi niin, että matkan varrelta löytyi kaksi isoa kiveä.

Kivet olivat tällä kertaa helppoja, mutta niiden ylle kasvaneet juuret toivat hien otsalle. Kuvassa, jossa sivupolku on valmis, kaikki löytyneet kivet möllöttävät kultaherukkapensaan alla talikon kanssan. Vuohenkuusama näkyy vihreänä kuvan oikeassa yläkulmassa. Tästä sivupolusta tuli muita polkuja kapeampi.

Polun loppupää on valmis

Tänään sää oli mitä mainioin, niinpä sain valmiiksi tekeillä olleen polun loppupään.

Siihen se tössää polku. Ei sitä varmaankaan enempää tarvitse olla; tästä eteenpäin hoitelen ruohonleikkurilla. Mustana kekona näyttäytyy vieressä se rikkaruohojen multakasa, josta eilen kirjoitin, että se pitää peittää. Peitelty on - ja peiton päälle laitoin keramiikkasorsan vahtimaan. Toivottavasti kasasta muhii hyvää multaa tulevana vuonna.

Toisesta suunnasta aihe näyttää tältä. Tämä viimeisin polun pätkä erkanee muusta polusta multakasan kodalta oikealle ja tekee tiukan kaarroksen.

Polun teko jatkuu

Hyvä ilma inspiroi jatkamaan polun tekemistä. Nyt kohteena oli viimeisimmän T-risteyksen toinen sakara. Se lähtee viemään kulkijaa kohti tontin itärajaa sinne, missä viisi tuijaa seisoo ryhmänä ja jonne tänä syksynä istutin kaksi mustaherukkaa. Kuvassa alla polun tekele alkaa mustana (mullalla alustavasti) kohti tuijia. 

Herukkataimet ovat oikeassa laidassa. Vasemmalla näkyy multakasa, johon olen kerännyt heinätuppaita maatumaan juuri polkutyömailta. Tämä kasa pitää peitellä hyvin talveksi ja ensi kesäksi.
Tämänpäiväinen työmaa muuttui taas kivien nostoksi: saaliina kaksi isoa kiveä.

Tässä kuvassa on polun alkuasetelma toisesta suunnasta: polku tulee tummana kiven luota. Eli työnä on repiä talikolla nurmipinta pois polun kohdalta. Polun pitää jatkua multakasan vieritse ja mennä talikon kohdalla olevan ison kivipaaden vieritse ja päättyä suurin piirtein siihen. Ensimmäinen löytynyt kivi on tässä jo nostettu. Toinen suurempi kivi löytyi talikon kohdalta ison kiven vierestä noin 15 cm:n syvyydestä. Molemmat kivet sain vieriteltyä tai kinkattua läheisen polun reunakiviksi. Jos huomenna on kaunis ilma, pitää jatkaa tätä polkuprojektia.

Polkua omenapuun viereen

Polun rakennus etenee. Edellisestä T-risteyksestä

polku jatkuu omenapuun vieressä päätyen pihaterassin kulmalle. Toisella puolella polkua myötäilee kivireunus. Kannoin penkin leveälle kohdalle aivan kiviympyrän viereen. Toisesta suunnasta eli terassilta katsoen

polku näyttää tältä. Kivien takana kukkivat nyt neilikkaruusu ja krassit. Vastapäätä penkkiä on kasvamassa ruusu 'Rosa Mundi', puna-valkoinen ruusu. Omenapuun alla rehottaa ketohanhikki pitkin maata. 

Penkki paikoillaan

Nyt on penkki paikoillaan siinä polun varressa.

Monta päivää siinä meni, koska jouduin kitkemään aluetta ihan tosissani ja viemään mullat pois. Siinä sivussa piti häiritä yhtä murkkupesää, kun se olikin suurempi kuin kuvittelin. Ja sitten jouduin uudelleenistuttamaan sen pikku pionin, joka kökötti sen murkkupesän vieressä (kuvassa vasemmalla ennen penkkiä) .
Näkymä penkiltä keskelle pihaa on nyt elokuussa

kovin sekavan näköinen - ainakin valokuvassa. Mutta edessä on kuitenkin kaksi pionia, oikealla iso ruusupuska, siitä vasemmalle lila kärhö ja koristeomenapuu. Vasemmalla takana näkyvät vihreinä ruusupuskat.

Elokuun kukkijat

Elokuu alkaa olla lopuillaan, mutta kukkasia on siellä täällä. Muutamat ruusut aloittavat nyt uudelleen kukintaansa.

Liljoista Heikinlilja on vasta nyt auki.

Samoin uutuuttansa loistava lilja 'Mother's Choice'. Punahatut ovat nousseet ylös kukkimaan, samoin useat syysleimut ovat nyt parhaimmillaan. Monet syysleimuni ovat vielä kovin nuoria, joten niistä ei komeita kuvia saa.

Yksi hauskimman värinen syysleimu on punahattujen kaverina, taustana niilä on laikkukirjokanukka.

Väriminttu on aurinkoisina päivinä ollut perhosten suosiossa: lauantaina laskeskelin perhosia ja totesin, että yhtäaikaa puskassa oli 14 perhosta. Ne olivat enimmäkseen neitoperhosia, mutta olen nähnyt siellä amiraalin ja ohdakeperhosen myös.
Työn alla on nyt pieni lisäys pohjoispuolen polulle: istuinpenkin verran pitää polkua leventää.

Siitä tulee olemaan hyvät näkymät keskelle tonttia. Eli tältä paikalta katsellaan etelän suuntaan.

Polun vaihde

Etelään vievän polun pohjatyöt on tehty ja sorat kärrätty päälle. Pikkuisen on tasoiteltukin.

Vielä on odotettavissa työtä: reunojen viimeistely. Kuvassa polun vasemmalla puolella ovat viherherukka- ja mustaherukkapensaat. Kuvassa on taas uusi T-risteys. Alareunan kohdalta polku jatkuu joskus vielä pikkuisen matkaa alas, ja vasemmalle tuleva jatkopolku vie omenapuun vieritse keskipihalle.

Polun sommittelua

Tässä alla olevassa kuvassa on menossa se vaihe, kun koetan sommitella uutta polun juoksua.

Etelään päin lähtevä polun pätkä tulee melkoiselle s-mutkalle mennessään herukkapensaiden ja hovijasmikkeiden välistä. Ja yksi iso maakivi täytyy jättää polun reunaan. Tässä vaiheessa toimittelen sitäkin, miten isot puunrungot loksahtaisivat reunapuiksi, koska nämä reunapuut ovatkin tosi isoja.
Vasemmassa reunassa näkyy vielä peite, jonka alla tämä tienoo oli. Oikeassa reunassa näkyy läjä niitä juuria, joita tältä pätö alueelta löytyi.

Polun pätkät valmiina

Eilen sain pari polun pätkää valmiiksi. Eli soraa on kärrätty ja reunakiviä vieritelty. Enää puuttuu pienen pientä viilausta niissä reunakohdissa, joissa juuriestematto repsottaa jonnekin päin. Ne aion parannella pikkukivillä tai tuomalla multaa sinne kasvipenkin puolelle.

Tässä kuvassa polku menee kivikon takaa kohti etelää. Vasemmalla puolella reunuksena on kaadetun raidan oksa, oikealla on kiviä, joista suurimmat istutin keskellä rehottavan seppelvarvun alapuolelle. 

Ja tässä edellisestä polunpätkästä (joka kuvassa kaartuu ylävasemmalle) jatkona oleva osa, joka tulee keskelle tonttia. Siinä reunuksina ovat melko pienet kivet. Vasemmalla näkyy peitteen alla oleva, tulevaisuuden kasvipenkki.
Seuraava polun osa, jota joskus pitää alkaa laatimaan, jatkuu yllä olevasta mutkasta oikealle eli kuvassa näkyvä pätkä tulee olemaan T-risteyksen kanta.

Puurtamista polulla

Tänä aamupäivänä touhusin topakasti polun laatimisessa. Sainkin täyttämistä odotelleet osat melko valmiiksi ennen puoltapäivää.

Ylemmässä kuvassa polku menee taakse pohjoiseen päin risteyskohdasta ja alemmassa kuvassa polku jatkuu toiseen suuntaan (kuvassa ylös) eli länteen. Kuvassa näkyy peitetty multapenkki ja peiton päällä kaikenlaista rojua. Alempi kuva näyttää ylhäältä otetulta; niin onkin - kuvaaja seisoi risteyksessä olevalla isolla kivellä, joka näkyy ensimmäisen kuvan oikeassa nurkassa.
Poluista jäi vielä semmoiset tasoittelusorat laittamatta ja reunukset keksimättä. Tästä eteenpäin joudun taas kaivelemaan uutta polun pohjaa puhtaaksi mullasta ja juurista lähtemällä tuosta risteyskohdasta etelään päin.

Polun reunassa kukkii nyt kamtsatkanmaksaruoho kauniisti: kuvasta näkee, että jänis on käynyt istumassa keskellä maksaruohopehkoa (olisiko noin?).

Pioneista 'Krinckled White' avasi minulle eka kertaa kukkansa. Tämän olen istuttanut  viime vuonna.

Muutama vuosi sitten istutettu nimetön pioni (myyty nimellä 'White) availee nyt kukkiaan. Nyt kukassa näkyy pienen pieniä sivuviiruja, jotka ovat punajuuren punaisia. Näyttäisivät nuput hieman kärsivän märkyydestä näillä keleillä.

Kitkennän tulos: kaksi kiveä

Rupesinpa kitkemään polun reunasta pientä kaitaletta, joka oli päässyt rehottamaan sakeanaan rikkaruohoja. Tuloksena sain hirmu kasan rikkoja ja kaksi muhkeaa kiveä. Nämä kivet köijään johonkin reunukseen huomenna. Aivan siinä vieressä jemmassa olleen ison kiven muksautin näiden kahden tilalle siihen polun reunaan nököttämään.

Kuvassa ruskeat kivet ovat niitä mullasta nostettuja ja harmaa kivi on se "istutettu" kivi.
Kivikkosuopayrtti kukkii kauniisti

erään ruusun alla. Tänä keväänä istutin kolme pionia. Niistä yksi, 'White Wings', kiirehti tekemään pari kukkaa jo nyt.

Tuore kukka sai ylenpalttista huomiota kimalaisilta; siinä on ainakin 7 kimalaista, mutta vanhemmassa ei yhtään. Tässä tuoksinassa huomasin, kuinka ampiainen pienempänä joutui aina väistämään innostunutta kimalaista, mutta sitten amppari tarttui kiinni kimalaisen siitepölyvasuun ja näykki siitä. Kohta kimalainen sai tarpeekseen je lensi pois.

Kevään kukkijat ja kivien siirtelyä

Toukokuun alun hellepäivät ovat nyt ohi, mutta kyllä oli kivaa, kun oli lämpöä aina tuolta Vapun päivästä lähtien. Olen istuttanut kuusi tuijaa lisukkeiksi aikaisempiin ryhmiin; yhden rotiskomaisen kuusen otin pois ja tuija tilalle. Liljansipulit tulivat; osan olen jo laittanut maahan, mukana oli kahta sorttia päivänliljaakin. Muutaman päivän perästä tulee lisää kasveja.
Kevään ensikukkijoista otin vain muutaman kuvan.

Lummetulppaani 'Anchillan' kukkiminen oli helteellä aika pian ohi.

Nättinä ryhmänä kukkii kääpiötulppaani 'Turkestanica', joka laittaa kukat kiinni yöksi.

Viime syksynä laitoin lisää narsisseja, mutta toistaiseksi niistä ei ole kovin paljon kukkia  ilmestynyt.
Polkua olen toteuttanut muutamia kymmeniä metrejä. Kun tarvitsen polun korottamiseen maamassoja sinne vesipaikkaan (21.12.2015), niin katselin pikkukiviäni ja löysin niitä kiviympyrästä (27.10.2015). Päätin, että kiviympyrän eteläpuoli pitää tehdä matalammaksi kuin pohjoisreuna (sinne keskelle siirretty hopeamaruna saa aurinkoa) ja sivuille nätti loiveneminen. Siitäpä joudun nyt kärräämään pikkukiviä polun pohjalle. Pari kärrillistä on jo työnnelty, ja lisää pitää työntää.
Kun niitä isompia kiviä löytyi polun pohjalta, onnistuin muutamat niistä siirtämään kiviympyrän luo lähelle neilikkaruusua ja pilvikirsikkaa. Siellä tein jo viime syksynä (12.10.2015) kivireunusta, ja nythän se homma meni uusiksi: eipä muuta kuin vanhat pienet kivet reunasta pois ja uusia isoja kiviä tilalle. Nyt minulla on ollut muutaman kiven päivätinki siinä tienoossa; näyttää reuna nousevan mukavasti ylemmäksi, ja saa sinne taakse lisää multatilaa. Taidan laittaa jonkun ruusun ja pionin sinne kukkuilemaan.

Kiven kimpussa

Tämä päivä meni yhden kiven kimpussa puurtaessa. Sain ajatuksen oikaista polun pohjaa läheltä ruusu 'Morden Blushia' siten, että poistin penkin kiveystä pikkuisen. Mutta sieltä alta ilmestyi mollottava iso kivi, joka olisi jäänyt siihen polun pohjalle ihan keskelle. Tuumaustauko - ollako vai eikö antaa olla - toi ajatuksen poistaa se kivi siitä mollottamasta. Välillä tuntui mahdottomalta, mutta se ennakkoaatos että jos kivi hiukankin liikkuu jostain nurkasta kangettaessa, niin kyllä sen sitten pystyy siirtämäänkin, antoi yritykseen pontta. Lopulta päätin siirtää sitä siellä montun pohjalla sen verran, että se jää polun viereen. 
No, koko päivähän siinä vierähti, mutta vierähti kivikin.

Ensimmäinen kuva kertoo alkupuuhista, jolloin kivi on kääntynyt ja noussut noin 20 cm ylemmäs. Sitten siirtelyä rapakon suuntaan.

 Toisessa kuvassa välitulos: kivi kölöttää hieman vinossa tulevan polun reunassa.

Lopputulos polulla tämän ja muiden kivien kera näyttää nyt tämmöiseltä: