Sain juuri luettua kirjan Juhana Torkki, Järkevä onni, stoalainen tie mielenrauhaan, Otava 2025. Samana päivänä oli uutisissa maininta, että viimeisin vuosikymmen oli kuumin maapallon lämpötilojen mittaushistoriassa. Siinä sitten ihmeekseni huomasin, että stoalainen ajattelu passautuu myös ilmastonmuutoksen vastustamiseen aivan hyvin. Juhana Torkki tuo omassa tekstissään monesti esille nykyisen maapallon tilan ja ihmisten ajattelemattomuuden sekä välinpitämättömyyden vaikutukset. Samalla hän tietenkin kirjassaan antaa stoalaisia neuvoja asiaan suhtautumiseksi. Kun aikoinani 1980-luvulla eka kerran luin Marcus Aureliuksen mietelmät (silloiselta suomennetulta nimeltään ”Itsetutkiskeluja”, uusi suomennos nimellä ”Itselleni”), en arvannut, että tämä filosofia olisi niin selvästi sattuva myös tähän elon piiriin.
Esimerkki Torkin tekstistä sivulta 336: Kohtuullisuuden puute ilmenee kulutuskeskeisessä kulttuurissa, jossa jatkuva kasvu ja materiaalinen vauraus ovat ensisijaisia tavoitteita. Ympäristön kantokykyä rasitetaan jatkuvalla ylikulutuksella, ja ekokriisi johtuu pitkälti siitä, ettei ihmiskunta ole pystynyt asettamaan rajoja omille haluilleen. Elämäntapaa pitäisi yksinkertaistaa ja luonnonvaroja käyttää säästeliäämmin, mutta nykyaikana tällainen nähdään usein menestyksen vastakohtana.
Torkin kirjassa stoalaisuus esittäytyy laajemmin kuin Marcus Aureliuksen tekstissä. Nyt siis teidän senkin. Siispä monimuotoisuutta lisäämään ja lajikatoa vastustamaan käymme nyt puutarhoissamme näin ennenaikaisen kevään kynnyksellä, hop-hop.
