perjantai 30. syyskuuta 2016

Tonttukansa koolla syyskuussa

Syyskuun viimeinen päivä ja tonttukansa kokoontui lähelle pihavajaa.
Odottelevat siinä kauden päätöstä eli pesua. Sitten marssitan heidät sisälle vajaan.

Ruusuista 'Ritausma' ja 'De Montarville' keräävät katseita edelleen. Myös 'Blanc Double de Coubert' tekee kukkia.

keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Melkein valmista päädyssä

Seinän vierellä on nyt hieman tasoiteltu ja heitelty kiviä.
Tämä projekti on melkein valmis. Kiviä riittää vielä heiteltäviksi. Kuten kuvasta näkyy, nyt on kaatoa seinästä pois päin. Vielä pitää alueen molempiin päihin laatia jonkinlaista loivuutta. Juuria löytyi aika paljon:
tämmöinen läjä kasvoi kiskomistani juurista.

Seinän vierellä

Rakentelin seinän viereen viistoutta eli kaatoa nurmen pinnalle. Siinä repiessäni haavan juuria pois halusin katsastaa, miten on seinän laita. Kaivoin seinän luota ja totesin, että siinähän on tuotu hyvää multaa kiinni talon perutukseen semmoiset 15 senttiä ainakin.
Sainpa ajatuksen, että täytyy ottaa mullat pois ja korvata ne soralla. Soraa on vielä pikkuisen jäljellä. Sain tämän homman tehtyä eilen kovalla tohinalla, koska luulin, että kohta tulee sadekeli. Ensin seinän vierelle kertyneet pikkukivet pois, sitten talikolla isoimmat multaklöntit kasaan pois, vielä lapiolla putsaus. Aika paljon oli haavan juuria täälläkin, lisäksi rikkaruohoja. Mullan alta paljastui keltaiseen vivahtavaa hienoa hiekkaa. Sen päälle kärräsin soraa.
Luulen, että multamäärä seinän vierellä on vuosien saatossa kohonnut, kun kaikki haavat ja koivut ovat saaneet rauhassa pudottaa lehtensä nurmelle. Niinhän ne saavat edelleenkin; en harrasta lehtien haravointia.

lauantai 24. syyskuuta 2016

Haapapuun juuret riesana

Viime päivinä olen raatanut haavan juurien kanssa. Talon pohjoispuolella on varjoinen alue, jonne olen suunnitellut pensaita. Siellä ruohikon pinta, joka oikeasti on sammalikkoa, on aivan tasaista, eikä ns. kaatoa ole ollenkaan. Pintavedet keväällä sulavat siis aivan suoraan alas päin. Siispä touhuan siihen pienen pintaviistouden seinästä pois päin.
Mutta tässä työssä törmään haavanjuuriin. Niitä on sitten tuhottomasti! Ja ovat tiukassa! On ohutta ja paksua juurta, syvässä ja matalassa sekaisin.
Muutamia pikkutaimiakin olen tavannut terhakasti nousemassa juurista. Nämä juuret eivät lähde liikkumaan muuten kuin talikon, kangen ja lapion yhteisheilutuksella. Haavat saavat alkunsa naapurin (kunnan) puolella kasvavista nuorista puista. Rajan omalla puolella kasvaneet puut olen jo sahannut pois. Viime vuoden lopulla kunnan miehet kaatoivat emäpuuna toimineen ison haavan. Ikävä kyllä naapurin puolelta nuoret haavat varmaankin kasvattavat aina vaan uusia juuria minun multa-alueelleni. Mitenkähän pensaiden istuttamisen käy?

perjantai 16. syyskuuta 2016

Sipulikukat multiin

Syksyiset sipulien istutukset  on nyt tehty. Luulisi, että tämä työ olisi helppoa, mutta kyllä minua ainakin huokasutti ja tulipa välillä hikikin. Laitoin maahan 25 tulppaania, 29 narsissia, 25 krookusta (eli sahramia) ja 20 isohelmililjaa.
Tulppaaneista takimmaisiksi istutin sinivioletit (ainakin kuvan perusteella) 'Violet Beauty', seuraavaksi puna-keltaiset 'Suncatcher' ja niiden eteen, matalimmat, oranssiset 'Princess Irene'-tulppaanit. Kolmeen eri paikkaan laitoin narsissit 'Kedron', 'Scarlet Gem' ja 'Sunlover'. Yhteen penkkiin lähelle terassia tulivat krookukset 'Goldilocks' ja isohelmililjat.
Narsisseissa oli parissa pussissa semmoisia sipuleita, joilla oli tytärsipuli vieressä kiinni. Muutamia pikkusipuleita uskalsin irrotella niiden neuvojen mukaan, joita olen lukenut Doradin sipulikukkasivuilta. Niinpä sain istutettua neljä ylimääräistä sipulia. 

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Sivupolkua on laitettu

Viimekertaista polkutyömaasta jäi vielä tähteelle materiaaleja; ihan pikkuisen jäi käyttämätöntä juurimattoa ja soraa jäi hulppeasti. Päätin laittaa vielä yhden pienen sivupolun soralle.
Kuvassa sivupolku lähtee kärrin kohdalta oikealle kohopenkin takana. Tämä sivupolku kulkee perennakeskuksen takana, ohittaa mm. keltavuohenkuusamapensaan ja päätyy keskelle tonttia lähelle koristeomenapuuta. Alkuosa polusta tuli siis sorapintaiseksi, ja loppuosassa on astinkiviä. Tästä polusta ja sen kivistä kerroin 6.10.2015.
Vähän jouduin poistamaan multaa pinnasta. Sitä työtä tehdessä taas kävi niin, että matkan varrelta löytyi kaksi isoa kiveä.
Kivet olivat tällä kertaa helppoja, mutta niiden ylle kasvaneet juuret toivat hien otsalle. Kuvassa, jossa sivupolku on valmis, kaikki löytyneet kivet möllöttävät kultaherukkapensaan alla talikon kanssan. Vuohenkuusama näkyy vihreänä kuvan oikeassa yläkulmassa. Tästä sivupolusta tuli muita polkuja kapeampi.

tiistai 6. syyskuuta 2016

Polun loppupää on valmis

Tänään sää oli mitä mainioin, niinpä sain valmiiksi tekeillä olleen polun loppupään.
Siihen se tössää polku. Ei sitä varmaankaan enempää tarvitse olla; tästä eteenpäin hoitelen ruohonleikkurilla. Mustana kekona näyttäytyy vieressä se rikkaruohojen multakasa, josta eilen kirjoitin, että se pitää peittää. Peitelty on - ja peiton päälle laitoin keramiikkasorsan vahtimaan. Toivottavasti kasasta muhii hyvää multaa tulevana vuonna.
Toisesta suunnasta aihe näyttää tältä. Tämä viimeisin polun pätkä erkanee muusta polusta multakasan kodalta oikealle ja tekee tiukan kaarroksen.

maanantai 5. syyskuuta 2016

Syksyn komistukset

Komeamaksaruohon vaaleanpunainen lajike on hivenen myöhäisempi kuin punainen.
Neilikkaruusu näyttää ottavan revanssia uusintakukinnassaan; ensimmäinen kukintakausi meni hieman pipariksi sateiden takia.
Punahatut, syysleimut ja syyskaunosilmät samassa penkissä viirukirjokanukan ja matalan tuoksukurjenpolven kanssa.
Pieni, nuori ruusu 'Bill Reid' tekee uudelleen keltaisia kukkiaan.

Polun teko jatkuu

Hyvä ilma inspiroi jatkamaan polun tekemistä. Nyt kohteena oli viimeisimmän T-risteyksen toinen sakara. Se lähtee viemään kulkijaa kohti tontin itärajaa sinne, missä viisi tuijaa seisoo ryhmänä ja jonne tänä syksynä istutin kaksi mustaherukkaa. Kuvassa alla polun tekele alkaa mustana (mullalla alustavasti) kohti tuijia. 
Herukkataimet ovat oikeassa laidassa. Vasemmalla näkyy multakasa, johon olen kerännyt heinätuppaita maatumaan juuri polkutyömailta. Tämä kasa pitää peitellä hyvin talveksi ja ensi kesäksi.
Tämänpäiväinen työmaa muuttui taas kivien nostoksi: saaliina kaksi isoa kiveä.
Tässä kuvassa on polun alkuasetelma toisesta suunnasta: polku tulee tummana kiven luota. Eli työnä on repiä talikolla nurmipinta pois polun kohdalta. Polun pitää jatkua multakasan vieritse ja mennä talikon kohdalla olevan ison kivipaaden vieritse ja päättyä suurin piirtein siihen. Ensimmäinen löytynyt kivi on tässä jo nostettu. Toinen suurempi kivi löytyi talikon kohdalta ison kiven vierestä noin 15 cm:n syvyydestä. Molemmat kivet sain vieriteltyä tai kinkattua läheisen polun reunakiviksi. Jos huomenna on kaunis ilma, pitää jatkaa tätä polkuprojektia.

lauantai 3. syyskuuta 2016

Sadevedet putkeen

Sadevettä keräävä vesitasku oli pakko asentaa entisen sadevesikaivon päälle, joten jouduin laittamaan maahan uuden. Se piti yhdistää vanhaan, maassa jutkottavaan putkeen, joka vie sadevedet pois. Kaivamalla se putki löytyikin noin 30 sentin syvyydestä.
Ensin tosin löytyi salaojituksen tarkastusputken pää siitä vierestä - hauska tietää, että siellä se on mullan alla. Vanha sadevesikaivo olikin aika "antiikkinen" - liekö tehty "ite-työnä". 
Vesitaskun ylhäältä tuleva muoviputki tuli kaivon ylle; sen putken kautta tulevat vesirännin ylimääräiset vedet alas.
Vesitaskun sisälle näkyy pääsevän koivun siemeniä ja muuta pikkutöhkää. Yritin putsata niitä pois sieltä tyhjennetystä säiliöstä, mutta toivoton urakka oli se. Temppu, että vedellä vähän laimentaa sitä pohjasotkua ja lorottaa sitä hanan kautta ulos, tuntui aika hyvältä, mutta sehän tukkesi hanan.  Onneksi rautalanka sopi hanan sisään, joten sain pahimmat tukot pois. Hana ei edes ole säiliön alimmalla kohdalla, joten pohjalle jää aina likainen vesisakka lilluamaan. Astialla lippoaminen ja pesusienellä imeminen eivät nekään olleet tehokkaita konsteja. Luovutin.