Heinäkuu taittuu

Nyt heidet ovat jo tekemässä siemeniään, kun on jo heinäkuun loppupuoli. Lännenheisi tekee tunnetusti ruskean tertun, joka on kovin "riippuvainen". 

Sen sijaan värimuunnossukulainen heisi ´Jefim´ tekee punaiset töpökkäät, jotka ovat hieman pystyssä.

Uusi ötökäinen havaittu pionilla: olisiko tämä kuuluva luokkaan jäärät? Rauhallinen köppiäinen tämä oli kuvauskohteena. Nyt pionien kukinta on jo ohi.

Näillä pidetään linnut tyytyväisinä

Marjoja tuottavat kasvit ovat niitä, jotka osaltaan pitävät pörriäiset ja linnut tyytyväisinä. Kukkiessaan ja tuottaessaan siitepölyä sekä mettä ne ovat pörriäisille - myös koppakuoriaisille - tärkeitä ruokapaikkoja. Sitten kun hedelmät kypsyvä marjoiksi, ovat linnut hanakasti ottamassa suupalojaan. Nyt elämme juuri aikaa, jolloin räkättirastaat keikkuvat marjatuomipihlajan kimpussa ja napsivat ihan raakoja marjoja. Kirsikanmarjatkin taisivat mennä raakoina viime viikolla.

Laitanpa tähän luettelon näistä marjovista kasveistani:

sinikuusama, rusokuusama ja luumupuu,

kirsikka ja pilvikirsikka,

herukat: musta-, viher-, kultaherukka sekä taikinamarja,

hunajamarja eli makeasinikuusama, 

aronia ja marjatuomipihlaja (saskatooni), 

omenapuu ja koristeomenapuu,

kiiltoheisi ja koiranheisi,

pihlaja ja isotuomipihlaja,

purppuratuomi ja orapihlaja,

ahomansikka ja lillukka,

japaninhappomarja ja mustakonnanmarja,

ja marjan näköiset kodat kasvattavat vuohenkuusamat; kelta-, ruso- ja lamovuohenkuusamat.                      Näillä pitää pärjätä. Ihmismäinen ahneuteni ei yllä moneenkaan näistä, mutta olen kyllä ahne yhden omenapuun omenille ja mustaherukoille. Orapihlajasta ei köydy marjoja, koska leikkaan sitä aina ennen juhannusta.

Vieraimmalle näistä tuntuu varmasti mustakonnanmarja (kuvassa), joka on luonnonkasvi ja kalkinsuosija. Sen marjat ovat myrkyllisiä. Olisiko niin, että linnut niitä voivat reippaasti syödä? 

 

Vertailen kukintoja

Heisipensaissa (Viburnum) on juuri nyt kukkaterttuja. Minun koiranheisipensaassani on epämuotoisia, jotenkin repaleisia terttuja ja vain yksi, jota voin verrata naapurin kauniisiin ja siroihin terttuihin. Ylempänä tässä on se minun ainoani  ja alempana naapurin kauniit yksilöt.

Koiranheidessä on elukoita vaivaamassa lehtiä. Jonkin verran niitä on myös kiiltoheidessä, mutta paljon vähemmän.

Kiiltoheisi kukkii myös omalla tavallaan vaaleina terttuina:

Lumipalloheisi oli heisistä ensimmäinen kukkija. 

Yleiskuvassa tässä alla monimuotoisuutta: puna-ailakkia, saniaisia, voikukkia, jalopähkämöitä pilvikirsikan alla. 

 

Joulun taikaa

 Joulu tulla jolkotti, vaan eipä tullut lunta. Vaikuttaakohan tämä vähälumisuus ensi kesän kasvuun:  jos juuret vahingoittuvat, kun ei ole lumikerrosta suojana? 

Vähillä lumilla kameraan osuvat melko omituiset kuvat, jotka tonttu otti jouluna. 

Japaninsarat ovat melko ikivihreitä - näyttävät paremmilta kuin kesällä!

Luumupuuhun kiipeillyt kärhö on melko dramaattisen näköinen, koskapa lehdet ovat tummuneet, mutta pysyvät kiinni.

Polun reunassa on tarkasteltavaa:  jokunen lahottajasieni pöllin päällä.

 

Katse vähän ylemmäksi niin näkyy vaaleaa: mustilanhortensian kuivuneet kukat pysyvät nekin topakasti kiinni melkein koko talven. 

 

Runsasta kasvua tänä kesänä

 Tämä kesä näyttää olevan runsaan kasvun ja kukkimisen kesä. Ehkä sateiden jatkuva lorotus on antanut pontta kasvien rakentelutyömaille; on kehkeytynyt pituutta ja paljon kukkasia. Muutamia kukkaisrönsyilijöitä voin mainita: seppelvarpu, pionit, niittyängelmä, ruusut Ilo ja Sointu sekä tietysti vuohenputki.

Niittyängelmät ovat venyneet noin 170 sentin pituuteen ja pulleisiin kukintoihin.

Myös varjolilja `Russian Morning` on kehitellyt erikoisen paljon kukkia ja aikaisemmin kuin muut liljat.

Mutta onpa onnettomampia kasvejakin: kylmät yöt tai jokin muu huono hoito ovat verottamassa kärhöjäni. Muutamat niistä taitavat olla kuolleita. Lännenheisissä olin näkevinäni paljon kuolleita oksia, mutta toisaalta runsasta kukintaa. Tekevätkö ne samoin kuin entinen likusterisyreenini teki: pyrkivät kukkimaan reippaasti viimeisenä kesänään?

Vaivan pula - ajan pula?

 

Tämmöistä tämä on, kun antaapi kaiken olla vaan. Turhaa vaivaa koetan välttää - voikukat saivat kukkia kimalaisten iloksi. Oliko pakko näin? Kyllä varmaan - oli kai jotain muuta tekemistä kuin nurmen nyhtäminen. Mutta kivasti kukkii ensimmäinen syreeni, nimeltään valkoinen Holger, kuvan vasemmassa laidassa.

Nousevat nuoret

Laitoin muutama vuosi sitten uusia keltajapaninangervoja kasvamaan sopivasti näkösälle. Nyt kun ne ovat vielä ns. nuorisoasteella, on niiden alkukesän väri hyvin railakan keltainen. Siitä ne muutamassa vuodessa ylenevät niin, ettei kuvassa näkyvät rikkaruohot paljonkaan niille mitään mahda. Kukkaiset ovat sitten vaaleanpunaiset.

Vuoden turhake on nurmikko

 No niin. Onpa onneksi nämä luontoihmisetkin samaa mieltä kuin tonttu: nurmikko on ihan turhaa. Suomen Luonto -lehti valitsi nurmikon turhakkeeksi  joulukuussa 2024. Perustelut ovat samat kuin tontulla tämän blogin aikaisemmissa kirjoitelmissa 20.5.2024  ja  23.11.2023.

Tässä pieni kuva tontin pieneltä kulmalta, jossa pensaat ovat peittämässä maatilkkua. 

Edessä on keltavuohenkuusamaa, vasemmalla nousee syreenin vieressä lännenheisiangervon värimuunnos, takana kukkii punainen ruusu ja nuori likusterisyreeni vaalein tertuin. Ihan takana onkin jo kivasti naapurin pöheikköä antamassa taustaa. Tontun polku kulkee heti kuvan oikean reunan kohdalta. Eipä tätä aluetta tarvitse nyplätä eikä ajella. Kaikki mainitut pensaat ovat erinomaisen vaivattomia otuksia.

Syksyn värisatoa

 Syksy alkaa olla loppusuoralla. Värien kirjavuus  on ollut kiitettävää tänä syksynä. Tässä esittelen lännenheisiangervon nimeltään Amber Jubilee.

Se on melko kirjava jo kevään alussa, sitten kesällä vihreä. Tämä kasvi on minulla toisten pensaiden saartamana, mutta onpa se nyt osannut lähteä kasvamaan suoraan ylöspäin. Punaisella syysvärillään se antaa jysäyksen maisemaan. Kuvassa edessä on keltavuohenkuusamaa vihreänä. Se sai kesän kukkeudesta niin paljon osakseen, että nyt sen vanhojen versojen yläpuolella kasvaa melko tuuheana uusi versokasvu. Enpä tiedä, miltä tämä näyttää ensi keväänä. Eipä näy tielle - ähäkutti (?!?). 

Tielle näkyy ja näkyi (ennen syysmyrskyä) pilvikirsikan oranssit värit. Kuvassa on mukana muitakin pehkoja.

Syysasteri kukkii hienosti ja topakasti. Tämä punainen syysasteri on tosin melko myöhäinen kukkija, mutta hyvin pysty ja voimakas.

Pöheikköpandemiasta

 Mari Mörö kirjoittaa kirjassaan sivulla 130 myös aiheesta "pöheikköpandemia" . Nyt minäkin tiedän, mitä se on. Vuoden 2024 kesä oli niin kasvuntäyteinen, että laikkukirjokanukkani toteuttivat sen aikana todellisen pöheikön. Reunimmaiset oksat olivat taipuneet alas ja näin saaneet kosketuksen joutomaan multaan - sitten vaan äkkiä juuria tekemään. Seurauksena todellinen viidakko ohuita, 180-senttisiä versoja vieri vieressä. Jokaisesta maakosketuksesta nousi 3 - 4 versoa. Voi jukra! 

En taida potea pöheikköpandemiaa, koskapa suunnittelen reipastuvani sen verran, että saan karsittua noita versoja. Piti tilata jo uudet raivaussakset.

Pensaiden talvi 4

Taitaa pensaiden talvi olla lopullaan. Takatalvi hyinen on kuitenkin heittänyt uusia lumia pensaiden päälle. 

Kyllä tästäkin toivutaan. Nyt voitiin jo ennen tätä takatalvea nähdä, kuinka hyvin mm. viirukanukat ovat oikaisseet itsensä. Talvellahan ne olivat aivan köntällänsä. Nyt niiden punaiset varret odottelevat toukokuuta.

Pensaiden talvi 3

Muutamat pensaat pystyvät pitämään versonsa  hankien yläpuolella. Silloin ongelmaksi saattaa tulla se, että pensas maistuu makoisalta jänisten mielestä.

Jänikset tykkäävät kuninkaanangervosta. Sitä on järsitty jonkun verran. Kuninkaanangervo on tiheä ja pysty pensas. Se ei ole moksiskaan näistä syömingeistä.

Ikävämpi kohtalo on ruusulla nimeltään Ilo. Se on maistunut jäniksille viime talvena oikein hyvin, koska Ilon pitkät versot ovat piikittömiä. Seuraus on ikävä: syötyihin versoihin ei tule ensi kesänä kukkia. Tämä sen takia, että Ilo on kertakukkiva pensas ja sen kukat muodostuvat edellisvuoden versoihin. Ilo on vaikea suojattava, koska sen versot huipultelevat kahden metrin korkeudessa.

Pensaiden talvi 2

Näin surkean näköisesti hapsottava laikkukirjokanukan varret hangen keskellä. Heti kovien hankiaiskelien mentyä kanukat ovat melko hyvässä järjestyksessä punaisine varsineen. 

Päinvastoin kuin edelliset seisoivat syreenit melko pystyssä koko talven. Välissä myös yksi saskatooni eli marjatuomipihlaja.

Myös herukkapensaan olemus näyttää lohduttomalta talvella. Kesällä se on taas topakka kuin mikä! Herukan takana kaksi pystyä hovijasmiketta.

Suojassa voi menestyä. Vajan seinustalle kiivennyt kärhö

on jäänyt lumipainoista täysin vapaaksi. Sen sijaan vajojen väissä kasvavat  aroniat ovat saaneet päälleen katolta pudonneet vyöryt.

Pensaiden talvi 1

 Talvella ei tonttukaan pääse likelle pensaitaan, koskapa tuota lunta tuli runsaasti tänäkin talvena. Mutta olipa tässä maalis-huhtikuussa muutamina päivinä niin mojovat hankiaiskelit, että likelle meno onnistui oivallisesti. Niiltä hankiaisilta sain kuvia, jotka kertovat pensaiden talvesta. 

Aina ei hyvältä näytä. 

Tässä nälkäiset jänikset ovat käyneet pienen vaahteran kimppuun.

Lumi on painavaa. Siinä käy näin.

Tässä on pari kuvaa lännenheisiangervojen ryhmästä. Se kasvaa aurattavan tien tuntumassa - niinpä se on saanut päällensä aikamoiset kinokset. Mutta ei hätää;  kyllä nämä keväällä nousevat ihan itse.             

Tontillasi olisi mahdollisuuksia, jos...

 

Tässä laitan talveksi mietittäväksi asiat, joista kirjoitin kesällä Sorsakosken Rompetorin esitteessä.

 Tontillasi ja palstallasi olisi mahdollisuuksia, jos...

Sorsakoski on hieno paikka. Täällä on taajaan asuttu kylä kahden järven välissä. On omakotitaloja melko isoine pihoineen, rivitaloja pikku palstoineen ja kerrostaloja laajoine tontteineen. On kalliopohjaa, kivikkoa ja hyvämultaista maata. Onpa niillä ihmisen kiva oleilla ja nauttia säästä kuin säästä. Ja ”kukin omalla tontillaan” .

Mutta kuinkas on laita ihmisen älyn, kun hän katselee tonttiaan? Ihminen matkii rikkaampiaan. Tässä tapauksessa englantilaisia lordeja, joiden maisemallinen kauneuskäsitys on 1800-luvulta alkaen ollut laaja, hyvin hoidettu nurmikko kera tammipuun kaukana tuolla noin – ja pari puutarhuria hommissa. Nyt köyhä suomalainen pieneläjä haluaa myös nurmikon tontilleen ihailtavakseen.

Mietipä, mitä ajattelet nurmikosta. Onko nurmikko mielestäsi

• kaunis ja ihana,

• helppohoitoinen vaihtoehto kaikelle muulle,

• ihmisen järjestämä erämaa, jossa on erittäin yksipuolinen kasvusto ja elämä,

• ikuinen riesa, sitä kuulemma pitää hoitaa: perustaa, kastella, lannoittaa, lyhentää, siis ajaa ja trimmata, haravoida ja jopa ilmata (haloo!!!, siis tehdä reikiä maahan!) ja sitten sieltä pitää tappaa kaikki myyrät ja kontiaiset riippumatta siitä kuka on kuka ja olisiko joku rauhoitettu, ja vain sen vuoksi, että olisi siistiä.

Allekirjoittaneen mielipide taitaa jo tulla selväksi ylläolevasta. Melkein kaikki meistä voivat toimia ”omalla tontillaan”, tehdä mitä parhaaksi näkee. Mitä siis minä neuvon nurmikon tilalle? Neuvon istuttamaan sopivia pensaita. Sopivuus löytyy eri näkökulmia pohtimalla, esim. aurinko/varjo, korkeus/mataluus, havu/lehti, kukkia tai ei, marjoja tai ei, tiivis/pörhö, pörriäismagneetti tai ei, hoitotarve vähäinen/ hoitotarve jokunen (esim. ruusupensaat).

Miksi pensaita nurmikon tilalle? Tässä muutamia syitä:

• nurmikon vaatiman työn ja kustannusten väheneminen: voit poistaa työlistaltasi nurmenajon, haravoinnin, bensan oston, hoitotyöt, myyrien vihaamisen, bensakoneen säkätyksen harmin,

• luonnon monimuotoisuuden tuominen tontillesi: parhaimmat kukkivat pensaat ovat pörriäisille elinehto, pensaat antavat eläimille suojaa, mutta myös mahdollisuuksia; esim. pöllöille on tarjolla alaoksia, joilta ne voivat vaania sapuskaansa. Pensaat ja pikkupuut ovat hiilensitojia siinä, missä sinä annat niiden olla.
  

• pensaat tarjoavat luonnolle ja eläimille enemmän etuja kuin perennat, vaikkakin perennoista muutamia voi hyvin käyttää lisukkeina, esim. pioneja, kärhöjä, saniaisia, punalatvaa ja jättimesiangervoja,

• kesäisestä kauneudesta nauttiminen: kukkivat pensaat, värit, pensaiden kaunis ryhmittely, luonnon seuraaminen, laiskottelu,

• luonto toimii monimuotoisesti pensaiden välissä ja alla, kun vain muistat olla toimimatta himosiivoojan tavoin.

Sanot, että pensaathan ne vasta ovatkin työläitä. On mielestäsi paljon kivempaa ajella ruohonleikkurilla ympyrää joka viikko kuin rymytä joskus oksasaksien kanssa pusikossa. Tähän minulla on kerrottavana monen vuoden kokemuksesta: pensaiden hoitelu on erittäin pientä. Jos lasken pois istutuksen ja istutuskastelun, olen 10 vuoden aikana kerännyt mustaherukasta marjoja monta tuntia ja käyttänyt niiden syömiseen minuutteja, seppelvarvulle olen tehnyt ns. tuuhennusleikkuuta yhteenä noin 30 minuuttia ja repäissyt ohikulkiessani muutaman vuohenputken pois. Muille pensaille en ole tehnyt mitään, en edes lannoittanut. Eniten olen ”uhrannut” aikaani ihailuun ja valokuvaamiseen. Ruohoa en ole leikannut korttakaan näiden pensaitteni väleistä. Siellä kasvaa mm. pölkkyruohoa ja syyläjuurta – tunnetko niitä? Nyt myös löytyi musta konnanmarja. Hoitotyötä olen joutunut tekemään paljon yhden pensasryhmän kohdalla; se on orapihlaja-aita. Aita ei ole minun istuttamani, joten joudun kärsimään aikaisempien isäntien tekemistä virheistä.

Pensassuosikkini, joita haluan mainostaa istutettaviksi kaiken kokoisille tonteille, ovat seppelvarpu, pallotuija ´Globosa`, keltavuohenkuusama, mustilanhortensia, syreenit esim. isabellansyreenit, mustaherukka, lännenheisiangervo ja tähtijasmike.

Mitä siis Sinä ajattelet nurmikoista?  

Syyskuuraa

Kaunis päivä ja aamulla pakkasta. Kuura koristelee pensaiden lehtiä. Syyskuuraa - vaan ei kuraa.

Komealla maksaruoholla on kukatkin pystyssä.

Ruusun lehtiä.

Keltavuohenkuusaman lehdet ja hedelmät.

Pensaiden kesä 13

Syksy saapuu, värit vaihtuvat. Kuvassa vasemmalta koiranheisi, tuijat, pihlaja ja kiiltoheisi. Ja edessä ojan pientareen kasveja.

Pensaiden kesä 12

 Pallotuijat kasvavat melko mataliksi pensaiksi aina lajikkeen mukaan. Thuja Globosa taitaa niistä olla mitoiltaan suurin. Siitä kirjoitetaan, että se kasvaa 100 - 150 cm korkeaksi ja leveäksi, mutta kasvaa hitaasti. Tämmöinen tuija on aivan vaivaton otus puutarhassa. Talven lumet saattavat painaa sen latvusta, mutta keväällä se oikaisee itse itsensä.

Pensaiden kaverina pallotuijat antavat näkymiä myös talvella, ovathan ne ikivihreitä havuja. Kuvan tuijat ovat kasvaneet taimivaiheen jälkeen 9 vuotta ja ovat nyt korkeudeltaan 110 cm. Näille en ole tehnyt mitään näiden vuosien aikana - no jaa, joskus taisin lorauttaa havupuiden vesiliukoista kevätlannoitetta pari sankollista. Siinä se.

Pensaiden kesä 11

Pensaiden ryhmä voi pitää sisällään useita erilaisia pensaita. Tässä kuvassa niitä onkin mahtavasti: vasemmalta matala sinikuusama, korkeahko luumupuu, jossa kiipeilee sinikukkainen kärhö, sitten vihertää mustaherukka, jonka alla suuria lehtiään levittelevät liuskavaleangervot, valkoisena kukkivat mustilanhortensiat. Mustilanhortensia onkin yksi parhaita syyskukkivia pensaita, kestävä ja vaivaton.

Sen takana kasvaa vaahtera ja edessä oikealla alhaalla ruusupensas Sipi. Keskellä on kantona muisto männystä; se toimii nyt tontuille oleilutasona ja ötököille kotipaikkana.

Vanhan luumupuun kaverina on useita vuosia kasvanut viinikärhö Etoile Violette. Monia vuosia siltä meni etsiskellessä olomuotoaan. Nyt se näyttää löytäneen voimaa kukkimiseen ja onpa löytänyt myös sopivat kukittelukohdat  luumupuun oksien väleistä.

Pensaiden kesä 10

Tässä pari kasvia, jotka kaunistavat kumpikin omalla tavallaan pihapiiriä.

Mongolian vaahtera kasvaa melko isoksi puuksi, mutta ei minnekään koivun mittoihin. Ennen vanhaan tämmöinen puu sai hienon syysvärin, mutta nämä nykytaimet ovat surkastuneet tässä katsannossa.

Sinikuusama on tiivis, varjoa kestävä pensas. Sillä on erittäin vaatimaton kukinta aikaisin kesällä. Reunapensaana se on kuitenkin mainio ja vaivaton. Se kasvanee hissun-kissun noin 1,5 metrin mittoihin (leveyttä ja korkeutta). Ikävä vain, että jänikset tykkäävät tästä talvella; ne syövät hangen yläpuolelle jäävät osat. Minulla tämä yksilö ei yhtään tykkää viereisestä luumupuusta. Aivan samoin on käynyt kirsikkapensaan vieressä; kääpiöpaju ei yhtään tykkää.