tiistai 30. kesäkuuta 2020

Avoin puutarha - Tontun piha 5.7.2020

Puutarhani, Tontun piha, on avoinna su 5.7. klo 12 - 17  Avoimet puutarhat-tapahtuman tiimoilta. Tässä alla kerron mahdollisille vierailijoille puutarhani pohjatietoja.
Olen aloittanut puutarhan laittamisen täällä vuonna 2012. Silloin tontilla kasvoi koivuja, mäntyjä, pajuja ja vuohenputkea. Näkymä Koskentieltä oli metsäinen. Vain talon ympäristö oli nurmikkona. Tontin koristeina olivat aitakasvit, muutama koristepensas, kaksi omenapuuta, luumupuut ja kaksi tuijaa. Tämän tontin ja koko lähitienoon historiaa on heinäpelto mäen päällä; peltona alue on ollut tuonne 1970-luvulle asti. Alueen talot on rakennettu noin vuoden 1988 tienoilla. Tontin koko on 1800 neliötä.
Puutarhassa puiden kannot on jätetty silleen, rungoista on laitettu polkujen reunuksia ja makaavia lahopöllejä. Osa rungoista ja oksista on piilotettu lahotuskumpuihin. Polut kiertelevät kantoja ja isoja kiviä. Ne kivet, joilla on reunustettu kohopenkkejä, ovat löytyneet tontilta. Myös astinkivet ovat löytökiviä. Maaperä on hyvää multamaata, jonka alta löytyy hienoa hiekkaa – jos ei löydy kivenmurikka.
Tavoitteita puutarhalleni ovat olleet seuraavat: vaihteleva ja jonkin verran peittävä näkymä Koskentieltä katsoen, eri kokoisten pensaiden käyttö ja nurmikon vähentäminen. Ongelmana ovat rikkakasvit, joiden perässä en pysy millään. Siksipä on olettava ”filosooffinen” asenne : jos maa haluaa kasvaa vihreätä, sen on annettava kasvaa; ihminen voi määrätä vain pienestä osasta. Antakaamme Luonnon määrätä isommasta osasta. Tämä näkyy sitten muussakin; tikat saavat hajottaa kantoja, myyrät saavat mellastaa ilman vastatoimia, lahottamista tapahtuu siellä sun täällä, luonnonkasvit saavat olla mukana kukkapenkeissä. Suosikkijärjestys luonnonkasveille on: ketohanhikki, karhunputki, ahomansikka ja niittymesiangervo.

sunnuntai 28. kesäkuuta 2020

Pionit kauniina

Ihan kaikki pionit eivät vielä ole aukaisseet kukkiaan, mutta monet kyllä. Minulle uutena näyttäytyy Little Medicine Man, joka on viimeisimmäksi istutettuja pionejani.
Myös muut ihailevat pioneja: kultakuoriainen.

perjantai 26. kesäkuuta 2020

Pionit pian...

Useat pionit aloittavat kukintansa ihan piakkoin. Ensimmäiset ovat jo hyvästi kukkineet; Rosea Plena ja Rubra Plena. Hyvässä vauhdissa ovat nyt Karl Rosenfeldt, White Wings ja Huurretta suuteleva kukka. Juuri sain ensimmäisen kuvan uudesta pionistani, Sorbetista. Ei ole kesä mitään ilman pioneja!

torstai 25. kesäkuuta 2020

Nyt kaikki kukkii

Hellekauden herkkuina saamme nähdä nopeaa kukkimista - se aika on nyt. Ruusujen lisäksi aloittavat nyt pionit kukintaansa. Luulenpa niin, että tänä kesänä kukinta on ohi aika pian. Vesipula vaivaa.
Pioneista ensimmäisiä ovat Rubra Plena ja Rosea Plena. Kuvassa Rubra etualalla ja takana iso Karl Rosenfeldt sekä lumipalloheisi. Kuvista ei tule oikein hyviä, koskapa on liian aurinkoinen sää. Alla kuva pionista Buckeye Bell, jonka väritys on oikein railakka. Se kukkii nyt eka kertaansa minulla.

Ruusu Ilo on kertakukkiva, mutta hienon näköinen ja iso.

perjantai 19. kesäkuuta 2020

Nyt kaikki kasvaa

Saimme hiukan sadetta torstaina eli eilen. Siitäpä innostuvat kaikki kasvit; rikkaruohot voimistumaan, ruusut kukkimaan ja kaikki hehkuttelemaan.
Tämän kesän viimeinen ruukkutaimi, ruusu Morden Centennial, pääsi maahan. Istutuksessa oli hieman vaikeusasteita, koska muurahaiset olivat tehneet pesänsä siihen ainoaan multasäkkiin, joka oli olemassa.
Monien liljojen kanssa näyttää olevan niin, että niiden sipulit ovat myyrien mahassa - ei näy mitään. Siitä suiviintuneena piilottelin pari paketillista valkosipuleita myyrien harmiksi sinne tänne.
Nyt kukkivat ruusut: Ilo, Kempeleen Kaunotar, Lac Majeau, Teresan, suvi- ja tornionlaaksonruusu. Ja tietenkin juhannusruusu.

tiistai 16. kesäkuuta 2020

Pötkähdetään kukkimaan

Nyt on kesämme siinä vaiheessa, josta alkaa varsinainen kasvien kukkiminen. Kevätkukat ja kevätpuut ovat kukkimistyönsä jo tehneet. Kesän alku näytti tänä vuonna olevan erityisesti lemmikkien juhlaa; niitä on sinisenään vähän joka paikassa. En ole vastaavaa tilannetta huomioinut aikaisempina vuosina.
Muutaman viikon helteiden ansiosta näyttävät  pötkähtävän kukkiinsa ihan het'koht' siltään nämä seuraavat: syreenit, varjoliljat, unikot, pionit. Ruusuissa on ensimmäiset kukat jo nähty: tarnionlaaksonruusu ja suviruusu 'Poppius' ovat kovin aikaisia.
Erähnä aamuna oli hauska nähdä, kuinka punatulkkupari oli aamupalalla voikukan höytyväpalloissa. Tulkku lennähti räpistellen voikukan varteen, otti jaloillaan kiinni siitä, laskeusi maahan sen kanssa ja rupesi nauttimaan voikukkan siemeniä. Varpunenkin teki sitä samaa, mutta sen paino ei riittänyt painamaan pallukkaa maahan asti, vaan se yritti nyppiä siemenet ikään kuin oksassa keikkuen.

perjantai 5. kesäkuuta 2020

Kivien vääntämistä taas

Tulipa väännettyä taas kiviä. Niiden vääntäminen oli ajankohtaista, koskapa niitä nyt vaan oli olemassa - ylimääräisiä. Niistä muodostui pieni polku istutusalueen keskelle omenaympyrässäni. Alueen kukkaset ovat vielä istuttamatta, mutta eiköhän tässä keretä, kunhan tulisi sadetta.

Olikohan viimeiset kivet ne, joita kankesin ylös mullasta tässä äskettäin tuolla pohjoisrajalla. Siellä perkasin vanhaa kukkapenkkiä, joka oli päässyt surkeaan tilaan. Ajattelin istuttaa siihen likusterisyreenin, kun se on oivallisen aurinkoinen paikka. Talikolla tapasin kolme kiveä, mutta yksi niistä oli niin iso, että se piti jättää mullan syvyyksiin.Toiset kaksi asettelin tämän juurikankaalla reunustetun penkin reunoille.
Likusterisyreenini taimi onkin tällä kertaa nimeltään 'Ivory Silk' ja sukuansa hän on Syringa reticulata, suomalaisessa kuitissa oli lisäksi maininta mantsurianlikusterisyreeni.