Taitaa pensaiden talvi olla lopullaan. Takatalvi hyinen on kuitenkin heittänyt uusia lumia pensaiden päälle.
Kyllä tästäkin toivutaan. Nyt voitiin jo ennen tätä takatalvea nähdä, kuinka hyvin mm. viirukanukat ovat oikaisseet itsensä. Talvellahan ne olivat aivan köntällänsä. Nyt niiden punaiset varret odottelevat toukokuuta.
Muutamat pensaat pystyvät pitämään versonsa hankien yläpuolella. Silloin ongelmaksi saattaa tulla se, että pensas maistuu makoisalta jänisten mielestä.
Jänikset tykkäävät kuninkaanangervosta. Sitä on järsitty jonkun verran. Kuninkaanangervo on tiheä ja pysty pensas. Se ei ole moksiskaan näistä syömingeistä.
Ikävämpi kohtalo on ruusulla nimeltään Ilo. Se on maistunut jäniksille viime talvena oikein hyvin, koska Ilon pitkät versot ovat piikittömiä. Seuraus on ikävä: syötyihin versoihin ei tule ensi kesänä kukkia. Tämä sen takia, että Ilo on kertakukkiva pensas ja sen kukat muodostuvat edellisvuoden versoihin. Ilo on vaikea suojattava, koska sen versot huipultelevat kahden metrin korkeudessa.
Näin surkean näköisesti hapsottava laikkukirjokanukan varret hangen keskellä. Heti kovien hankiaiskelien mentyä kanukat ovat melko hyvässä järjestyksessä punaisine varsineen.
Päinvastoin kuin edelliset seisoivat syreenit melko pystyssä koko talven. Välissä myös yksi saskatooni eli marjatuomipihlaja.
Myös herukkapensaan olemus näyttää lohduttomalta talvella. Kesällä se on taas topakka kuin mikä! Herukan takana kaksi pystyä hovijasmiketta.
Suojassa voi menestyä. Vajan seinustalle kiivennyt kärhö
Talvella ei tonttukaan pääse likelle pensaitaan, koskapa tuota lunta tuli runsaasti tänäkin talvena. Mutta olipa tässä maalis-huhtikuussa muutamina päivinä niin mojovat hankiaiskelit, että likelle meno onnistui oivallisesti. Niiltä hankiaisilta sain kuvia, jotka kertovat pensaiden talvesta.
Aina ei hyvältä näytä.
Tässä nälkäiset jänikset ovat käyneet pienen vaahteran kimppuun.
Lumi on painavaa. Siinä käy näin.
Tässä on pari kuvaa lännenheisiangervojen ryhmästä. Se kasvaa aurattavan tien tuntumassa - niinpä se on saanut päällensä aikamoiset kinokset. Mutta ei hätää; kyllä nämä keväällä nousevat ihan itse.
Jotkut golfia harrastavat sanovat, että heistä on kiva liikkua luonnossa golfia pelatessa. Heidän luontokäsityksensä saattaa olla hiukan harhainen. Golfkenttähän on pelkkä nurmierämaa. Juolahtaako golfaajan mieleen ajatus, että kirjastosta löytyisi kirja "Suomen kimalaiset" (Parkkinen, Paukkunen, Teräs, 2018)? Mihin suuntaan golfaajan kiinnostus suuntautuu siellä golfkentällä? Ehkä ei kimalaisiin, ehkäpä kimalaisten vähyyteen?
Sitten toiset tavalliset ihmiset ovat ajattelultaan suuria esteetikkoja. Kun he näkevät pihanurmellaan myyränkekoja, se on esteettinen haitta. He suuttuvat kauheasti ja saavat myyräntappokuumeen. He ryhtyvät vaivalloisiin ja/tai rahallisiin toimiin tappaakseen kaikki myyrän näköiset elikot. Ihan vain sen vuoksi, että ne keot ovat niin suunnattoman epäesteettisiä. Tavan tallaajasta sukeutuu korkean luokan esteetikko - ja vihaaja. Ajattelu kapeutuu. Ei juolahda mieleen, että myyränkeon voi helposti potkaista matalaksi - ja siinä se. Eikä juolahda mieleen, että kirjastosta löytyy kirja "Myyrän salainen elämä" (Ylönen Hannu, 2018).
