Kiviä katsomassa

 Lueskelin tuossa uutta kirjaa geologiasta nimeltä Suomen muinaiset tulivuoret -  kallioidemme salaisuuksia. Sen ovat kirjoittaneet Jussi S. Heinonen ja Elina Lehtonen. Hyvin juohevasti kirjoitettu kirja, vaikka aiheet ovat lievästi sanottuna monimutkalliset. 

Se innoitti hieman katselemaan oman pihan kiviä, joita olen asetellut sinne tänne, polkujen reunoihin enimmäkseen. 

 

Panee ajattelemaan, kuten kuvan kivet: minkälaisesta sedimentistä tuo toinen on alkujaan saanut materiansa, millaisten vaiheiden jälkeen se nyt makaa minun nurmellani. Entäs toinen "punaisen sekasotku": minkä kieputuksen kautta se on jähmettynyt tuollaiseksi ja toisten kieputusten takia sitten pirstoutunut melko pieneksi kiveksi. Ja kysymys: kaksi niin erilaista?

Mainitussa kirjassa kerrotaan, että tieteilijät ottavat kivestä selville myös alkuaineiden suhteet ja niistä määrittävät myös kiven ikää. 

 

Kivet kauniina syksyllä

Kivien kauneus tulee hyvin esille näin syksyn loppupuolella, kun pieni lumenhärmä peittää muuta maata.

Pieniä, värikkäitä, nättejä kiviä olen keräillyt lähelle terassia.

Tämä kivi on kooltaan noin 30 cm korkea, komea konglomeraatti punaisin lämpärein. Tätä piti raapia esiin, koskapa maakasvit haluavat peittää näin pienet kivet. Pitäisikö se nostaa jonkun jalustan päälle ensi kesänä?

Tämäkin on punainen kivi polun varressa hyvin näkösällä - toistaiseksi.

Tämä mullan alta löytynyt lintukivi elää nykyisin tämän näköisenä. Jotain aina tarttuu kuvion rosoihin.

Ison kiven päällä yrittää kasvaa pieni mänty. Sammalta ja neulasia kertyy halkeilevaan lohkareeseen.

Pensaiden kesä 11

Pensaiden ryhmä voi pitää sisällään useita erilaisia pensaita. Tässä kuvassa niitä onkin mahtavasti: vasemmalta matala sinikuusama, korkeahko luumupuu, jossa kiipeilee sinikukkainen kärhö, sitten vihertää mustaherukka, jonka alla suuria lehtiään levittelevät liuskavaleangervot, valkoisena kukkivat mustilanhortensiat. Mustilanhortensia onkin yksi parhaita syyskukkivia pensaita, kestävä ja vaivaton.

Sen takana kasvaa vaahtera ja edessä oikealla alhaalla ruusupensas Sipi. Keskellä on kantona muisto männystä; se toimii nyt tontuille oleilutasona ja ötököille kotipaikkana.

Vanhan luumupuun kaverina on useita vuosia kasvanut viinikärhö Etoile Violette. Monia vuosia siltä meni etsiskellessä olomuotoaan. Nyt se näyttää löytäneen voimaa kukkimiseen ja onpa löytänyt myös sopivat kukittelukohdat  luumupuun oksien väleistä.

Pensaiden kesä 7

 Se pieni ja vaatimaton onkin siis tällainen:

seppelvarvun kukinto siten kuin sen läheltä ja kameran silmin näkee. Seppelvarpu on kestävä, matala (noin 40 -50 cm korkea), tiheä pensas. Se pyrkii laajenemaan sivuilleen kasvattamalla pitkiä varsia. Jos leikkaat näitä varsia, saat kasvin tihentämään oksistoaan; silloin puskasta tulee todella tiivis. Eipä se päästä kovinkaan montaa rikkakasvia allensa itämään.

Projekti talvilepoon

 Kovastipa on tonttu huhkinut, kun on saanut monttuprojektin syksyiseen päätökseen. Noin 30 kottikärrillistä uutta multaa montun täytteeksi - ja siinä se.

Reunimmaiseksi asettelin vielä tasaisia kiviä ikään kuin astinkiviksi, joiden yli pääsee kottikärrilläkin. Nämäkin kaikki löytyivät tästä montusta. Toivottavasti ne kuitenkin hillitsevät juolavehnän karkailua uuteen multaan.

Sittenpä tämä urakka jää tauolle odottamaan kevään istutuksia.

Projekti etenee

 Kaivuuprojekti etenee huimaa vauhtia. Tämä johtuu hyvistä ilmoista - kun ei sada, voi tonttukin uurastaa sen minkä jaksaa.

Kuvassa istutusmonttu alkaa olla melkolailla kaivettu, mutta...

sitten sieltä pohjilta löytyi isohko kivi. No, sitäpä köijäämään montun laidalle. Tässä tonttu on jo päättänyt laittaa kiven montun reunalle, kun ei jaksanut sen pidemmälle.

Siinäpä kivi napottaa reunalla omalla hyllyllään. No, kun hyllyasettelu tuli keksittyä, niin laitoinpa muutkin löytyneet kivet hyllylle.

 

Syksyn työmaa

Aloitettu projekti istutuskuopan laatimiseksi jatkuu. Kiviä nousee tasaiseen tahtiin. Nyt olen päässyt kosketuksiin alinna olevan kallion kanssa; syvyys tulee olemaan noin 50 cm  (vain). Aikaisemmin kumpareessa kepsutteli muutamia luumupuita liian tiuhassa ja varjoon joutuneina; olen niitä monta jo poistanut. Aika huonossa sorassa olivat kasvaneet - ja sen olivat näköisiäkin. Muuten siinä oli vain nurmikkoa. Nyt projektissa on isohkon istutuskuopan kaivaminen.

Ja kiviä löytyy sekä pieniä että isoja. Ongelmaksi koituu, mihin niitä voi siirtää.

Mutta syksyn iloihin kuuluu se, että saa katsella ikkunasta kuinka koristekastikat heiluvat tuulessa.

Kivistä taidetta

 Siirsin yhtä komeata kiveä - ja siitähän syntyi kivitaidetta!

Alkujaan yritin nostaa tätä kiveä takana näkyvän kivireunan yli, jotta se olisi köpsöttänyt uuden istutusalueen nenässä. Mutta eipä voimat riittäneet eikä äly antanut apujaan siihen työhön. Siispä vaihtoehto B oli siinä aivan lähellä maan tasalla. Tässä kohtaa kiven pystyttäminen olikin sitten helppoa.

Elokuun lämpöä

Kesän lämmössä aukeavat myös kerrotut liljat. Tässä kerrottu tiikerililja. Se onkin ollut hellässä hoidossa, kun on saanut varttua kasvatuslaatikossa.

Kesän projekti on näin elokuussa sitten valmis. Isot kivet ovat paikoillaan, ja multa siellä sisällä korotetussa penkissä odottelee ensi kevättä.

Tien poskessa näyttää aika kivalta, kun mustilanhortensia kukkii ja tienpitäjä on antanut hauskan näköisten heinien jäädä pystyyn.

 

Sade saapui

 Elokuu toi hiukan sadetta. Jotkut kasvit ehkä kerkiävät siitä nauttia. Olisiko yksi niistä nautiskelijoista lilja Mother´s Choise ? Se on aika pitkä, topakka, valkoisena kukkiva lilja. Minun yksilöni ovat ilmeisesti välttyneet myyrien ruokailuilta, koskapa ne ovat komeimpia pihani liljoista tätä nykyä.

Toisin on laita liljan Purplle Prince. Nyt ne käväisivät kukassa hät'hätää nopeasti ja senkin aikaa olivat kovin kärsivän näköisiä.

Isoista pensaista mustilan hortensialla näyttää menevät hyvin. Kukkaterttuja on paljon. Kuvassa sen edessä levittävät isoja lehtiään liuska- ja sorvivaleangervot, jotka siirsin tähän paikkaan keväällä. Olipa jännittämistä, miten ne edistyivät kuivuudessa. Tosin kanniskelin näille vettä  sankkokaupalla.

Kivityömaa edistyy hiukan; pienillä kivillä tilkitsemistä vaatii tämä urakka.

 

Elokuu alkaa

Pitkiin lijoihin kuuluu lilja Muscadet. Hauskat punaiset täplät kukassa tekevät valkoisen ihanuuden vielä hauskemmaksi.

Keväällä piilottelin krassin siemeniä sinne tänne. Nyt ne ilahduttavat reippailla väreillään.

Hirmuinen kivityömaa on avautunut.

Keskellä pihaa oli pläntti, jossa kasvoi kaksi pientä tuiviota. Ne olivat kovin heikossa kunnossa, joten en paljoa säälinyt, kun siirsin ne muualle. Nyt se alue saa kivireunuksen ja sisäänsä uutta multaa. Joskus ensi vuonna istutan siihen jotain.

Jyhkeää kuuran keskellä

Kun pikkupakkanen ja kuura valtaavat maan, silmä erottaa harmaasta ympäristöstä yksityiskohtia. "Merkillinen" kivi, jonka merkki on keskellä oleva linnun muotoinen kuvio, on saanut kuuraa vain siihen kuvion sisälle missä kasvaa sammalta tai jäkälää (mitä lienekään). Miksi kasvua on vain tässä paikassa?

Kuura on kaunistanut pystyyn nostamani "taidekiven".

Valkoinen lumi korostaa kiven muotoja. 

Kuura tarttuu hyvin sammaleisiin.

Aikaisemmin pystyssä seisonut pölli on kaadettu; maatukoot siinä. Siinä näkyy olevan monenlaista elämää; takapuolelle oli kerääntynyt pikkukasa sahajauhon näköistä töhkää.

Syksyn kukkaset

Syksy on jo pitkällä, marjat ja omenat on kerätty, pöntöt ja vesisankot pesty. Pihan kukkaset kumminkin säväyttävät vielä. Pieni kiinansipuli, Allium tuberosum, on nyt myöhäisenä kukkijana yhden kukkapenkkini reunassa.

Punaisena topsottaa syysasteri. Se kukkii myöhemmin kuin sininen syysasteri, joka taas ei ole yhtä topakasti pystyssä kuin tämä punainen.

Kesäkukkien alueeni reuhottaa vasta nyt. Olen siis liian myöhäinen siementen sinkooja keväällä. Kuvan edessä on tuoksuresedaa.

Kesäkukka-alueella kukkiin nyt myös tiibetinkoirankieltä sinisin ja valkoisin kukin. Tämä kasvi on sukua lemmikeille ja näyttääkin lemmikiltä; se kuuluu lemmikkikasvien heimoon, mutta on sukuaan Cynoglossum, koirankieli.

 

Kivien vääntämistä taas

Tulipa väännettyä taas kiviä. Niiden vääntäminen oli ajankohtaista, koskapa niitä nyt vaan oli olemassa - ylimääräisiä. Niistä muodostui pieni polku istutusalueen keskelle omenaympyrässäni. Alueen kukkaset ovat vielä istuttamatta, mutta eiköhän tässä keretä, kunhan tulisi sadetta.

Olikohan viimeiset kivet ne, joita kankesin ylös mullasta tässä äskettäin tuolla pohjoisrajalla. Siellä perkasin vanhaa kukkapenkkiä, joka oli päässyt surkeaan tilaan. Ajattelin istuttaa siihen likusterisyreenin, kun se on oivallisen aurinkoinen paikka. Talikolla tapasin kolme kiveä, mutta yksi niistä oli niin iso, että se piti jättää mullan syvyyksiin.Toiset kaksi asettelin tämän juurikankaalla reunustetun penkin reunoille.

Likusterisyreenini taimi onkin tällä kertaa nimeltään 'Ivory Silk' ja sukuansa hän on Syringa reticulata, suomalaisessa kuitissa oli lisäksi maininta mantsurianlikusterisyreeni.

Ja aurinko paistaa

Tänään ei edes koronavirus estä pihalle menemästä - eikä estäkään, kun ei sitä ole lähimailla. Aurinko paistaa ja antaa meille ensimmäisen todellisen kevätpäivän. Tällaisen kelin vallitessa on aivan mainio aika ottaa kuvat keskipihan kivistä. Kivet ovat siis sillä paikalla, jota myyrelsin viime syyskuussa.

Talven lumet ovat olleet melko olemattomia, joten kivet erottuvat nyt hyvin kaikesta muusta ympäristöstään. Tuolle soikionmuotoiselle alueelle olen laitellut sekä astinkiviä että ns. koristekiviä. Mukana on myös kolme puupölliä. Niiden välissä tulevat sitten kasvit rehottamaan tulevaisuudessa. 
Kivien pinnat sekä kasvien multapinta on alempana kuin soikion ympärillä oleva nurmi. Omenapuun raato on siinä keskellä, ja sen edessä näkyvät vielä viime kesän auringonkukkien varret pystyssä.

Kehitys kehittyy

Nyt kun osaan laittaa videoita tähän blogille, niin innostunpa laittamaan niitä kolme. Aluksi voimme katsella videota vuodelta 2017, jolloin ruusukolmion teko oli alussaan. Ruusukolmio on kohotettu penkki, reunoina melko jykevät kivet.

Sitten voimme katsella videosta, miltä ruusukolmio näyttää nyt syksyllä 2019.

Lisäksi video vieressä sijaitsevasta kukkaisalueesta, joka ei ole korotettu, vaan voisiko sanoa alennettu.

 

Normaalit työvaiheet

Tontun pihalla normaalit työvaiheet ovat seuraavanlaiset  (kuten tänäänkin).
1-vaihe: ajattelet istuttavasi kaksi pikkuista tainta, otat taimet esille ja sotket hiukan multaa kottikärriin, varaat pari sankollista vettä.
2-vaihe: talikolla särjet sitä maata, johon suunnittelit istuttavasi kukkaset, jotta voisit uudella mullalla hiukan parantaa istutusaluetta. Talikko kolahtaa kiveen.
3-vaihe:  talikolla ja lapiolla tutkailet, millainen kivi se siellä alhaalla oikein on. Toteat, että onpa iso. Haet kangen.
4-vaihe: rupeat kyhnyttämään kiveä ylös, ja siinäpä se päivä meneekin.

5-vaihe: sitten sommittelet kivelle hyvän paikan; tämän päivän päivän kivi soveltui astinkiveksi siihen lähelle. Laitat kiven hyvin paikalleen niin, ettei se heilu eikä keiku.

6-vaihe: sen jälkeen rupeat alkuperäiseen hommaan eli istutat ne kaksi pikku tainta.

Tässä kuvassa siirretty kivi on ylhäällä keskellä isoin kivi, istutetut taimet ovat kuvassa keskellä.

Viimeinen kivityö?

Tuskinpa vain viimeinen kivityö oli tämän päivän tekonen. Lähellä terassia on pieni rinne, johon olin joskus istuttanut krookuksia ja helmililjoja. Hoitamattomana tämän pikkualan kukat näyttivät taantuvan. Sain idean, että noukin siitä pois pikkukukkien  sipulit ja laitan tilalle kivikon, jota ei tarvitse hoidella.

Myllätessäni maata huomasin, että  - tosiaan -  juolavehnä siinä mellasti oikein reippaasti. Kokeiltuani kivien asettelua pari kertaa päädyin tekemään tämän uudistuksen ns. oikealla tavalla: siis laittamalla reunoille ja pohjalle juurimattoa ja kivet vasta tämän juurimaton päälle.

Hiukan hiekkaa maton päälle; se auttaa kivien asettelussa. Valmista tuli. Ja jäi vielä pikkukiviä tähteeksikin.

Nyt kun näiden kivien välissä on hiukan hiekkaa, pudottelen sinne pieniä mehitähtiä. Niitä löytyy aivan vierestä, ison kiven päältä  (yläkuvassa vasemmalla).

Kivet köllölleen

Aivan pihan keskelle,  vanhan omenapuun ympärille, kaivelin kivikkorinnettä, jossa isot kivet nyt komeasti pällistelevät katseiden kohteina. Nyt olen isompien kaivelujen jälkeen siinä vaiheessa, että tälle pläntille suunnittelemani astinkivetkin (eli siis "irtokivet" maakivien kavereina) ovat paikoillaan. Aika monta kivenjytkälettä löytyi tältäkin alalta, ja niistä moni oli oikein passeli astinkivi.

Astinkivistä muodostelin polkuverkoston, josta käsin (tai paremminkin jaloin) tulevien kasvien hoitelu onnistunee kohtuudella. Mitä nämä tulevat istutukset ovat, sitä en vielä tiedä. Ei pidä hötkyillä. Tosin olen ajatellut mm. pallotuijaa, tapionpöytää ja värihernettä. Matalia maanpeittokasveja pitänee myös saada - niistä ehkä tuoksukurjenpolvi tulee olemaan suosikkini.
Toistaiseksi tämän alueen mullat odottavat kiltisti pusseissa ja kasoissa. Keväällä täsmä-ripottelen ne istutettaville kasveille.